Koh Lanta Sea Gypsies

Lantan saarella, kaakkoisessa kulmauksessa asustelee ainutlaatuinen kansa. Heitä nimitettän Sea Gypsies, merimustalaiset (Thaikielellä Chao Leh). Nämä ihmiset ovat tulleet oppaamme kertoman mukaan noin 500-600 vuotta sitten Malesiasta ja he olivat Koh Lantan saarella ensimmäiset uudisasukkaat.

Kun saavuimme paikalle, näimme ensimmäisenä melko uusia taloja, jotka eivät olleet aivan rannassa. Autonkuljettajamme (joka toimi siis samalla oppaanamme) kertoi, että nämä talot oli rakennettu tsunamin jälkeen hieman ylemmäksi rannasta.

Merimustalaiset elävät merenäärellä ja saavat elantonsa myös merestä. Heillä on oma kieli, urak lawoi, jota he puhuvat keskenään. Oppaamme kertoi, että nykysukupolvi osaa puhua myös Thaikieltä, sillä sitä opetetaan heille koulussa. Tässä kuivatetaan kalaa auringossa.

Tsunamin jälkeen oli saarelle laitettu opasteita mahdollisen uuden tsunamin varalta. Opas kertoo, että minnepäin kannattaa lähteä ja kuinka pitkä matka on mikäli tsunamihälytys tulisi.

Kun olimme paikalla oli menossa juuri laskuveden aika. Vuorovesivaihtelu tapahtuu kuuden tunnin välein ja on melko voimakasta. Ranta kaikkosi pitkälle. Tämä vene odottelee nousuvettä =D.

Laskuvedenaikaan pystyy tähän saareen kävelemään merenpohjaa pitkin.

Rannassa asunnot oli rakenettu puupölkkyjen varaan. Olisi ollut hauska nähdä, kuinka lähelle vesi nousee nousuveden aikana.

Etsiessäni tietoa netistä tästä kansasta huomasin, että monilla ulkolaisilla sivuille kehoitettiin että merimustalaisten luona ei saisi vierailla. Ja että nähtävää ei olisi paljoakaan. Sen sijaan matkatoimistomme esitteessä kehoitettiin käymään myös täällä. Ja paikka oli merkitty myös karttaan. Niin ja näin, ymmärrän täysin, etteivät he ole mitään "näyttelyesineitä". Silti minusta on ihanaa päästä näkemää aitoa paikallista elämää, eikä vain sitä, mitä turistille halutaan esitellä. Minusta tämä paikka oli todella kaunis ja viehättävä.

Katselimme ympärillemme kaikessa rauhassa ja yritimme mahdollisimman vähän häiritä paikallisia asukkaita. Vastaan tulevilta ihmisiltä saimme lämpimiä hymyjä ja lapset olivat haltioissaan junioristamme. Olihan hän varsin vaalea ilmestys paikallisiin lapsiin verrattuna.

Aivan lähellä asukkaita oli myös koulu.

Myöhemmin löysimme Koh Lantalta vielä toisen paikan, jossa asui merimustalaisia. Saladanin sataman vierestä lähti silta, joka suorastaan houkutteli katsomaan, että minne se veisi.

Suuri määrä pitkähäntäveneitä kertoi, että kalastajien kanssa ollaan tekemisissä. Nämä veneet oli maalattu kauniiksi.

Pitkän sillan jälkeen tulimme merimustalaisten kylään. Ensin tuli vastaan alueesta jonkinlainen kartta. Koska emme ymmärtäneet kieltä, kartan tarkoitus jäi epäseväksi. Talot olivat kartalla numeroitu.

Perille päästyämme selvisi pian, että edellisiin merimustalaisiin verrattuna täällä asuttiin vielä askeettisemmin. Osa taloista oli niin kenollaan, että en olisi uskaltanut astua sisään. Osasta taloista puuttui seinä. Vaan jos talot olivatkin askeettisen näköisiä, näyttivät ihmiset onnellisilta. Jokainen hoiti omia askareitaan ja lapset leikkivät ja kirmasivat yhdessä lähistöllä.

Näitä asumuksia katsellessani mietin, että miten paljon vähemmällä sitä ihminen tulee toimeen ja on silti onnellinen. Ei tarvitse olla uusinta parkettia lattialla. Thaimaassa perheellä on suuri merkitys ja heidän perhekeskeisyydestä voisimme oppia paljon. 

Kala kuivattiin tälläkin säästöön myöhempää käyttöä varten. 

Rannasta löysimme aivan uuden, iskemättömän pitkähäntäveneen. Siihen ei ollut vielä mootoriakaan kiinnitetty. Upeaa työtä kerrassaan. Hyvää kalaonnea!

Tässäkohtaa voin todella lämpimästi todeta, että matkailu avartaa ja antaa uusia ajatuksia ja näkökulmia elämästä.