Thaimaalaista elämää

Thaimaa on kovin erilainen maa kuin Suomi. Myös elämän meno on siellä erilaista, paljon renmpaa. Tuntuu kuin huolia ei olisi lainkaan, ihmiset ovat hyvälä tuulella. Toisa kohtaan käyttäydytään hyvin ja autetaan.

Mietin ensi, että miksi banaanit poimitaan myyntiin raakana (kyllä, nämä eivät ole mikään vihreä lajike, pääsin yhtä tämän väristä kuorimaan, eikä siitä meinannut kuori irrota lainkaan =D), mutta sitten tajusin, että raakana niissä on pidempi myyntiaika. Valmiiksi kypsä banaani olisi ollut tuossa lämmössä huonona jo parin päivän sisällä.

Tämä perhe tuli mereltä ja halusi poseerata minulle =D.

Saarella ei ole julkista liikennettä joten liikkuminen hoidetaan joko apostolin kyydillä tai tällaisella mopotaksilla, tuktukilla. Koh Lantalla tuktuk oli käytännössä mopo, jonka kylkeen oli rakennettu sivuvaunu. Kyytiin mahtui reilusti 4-5 henkilöä ja kuski. Matkan hinta pitää neuvotella aina etukäteen ja hinta vaihteli yllättävänkin paljon kuskista riippuen. Minusta oli hauska bongailla tuktukkeja, sillä jokainen oli tuunannut oman menopelin. Osalla oli jopa kaiuttimet, piuha kiinni kännykkään, kännykä rintataskuun ja poppi soi =D. 

Tämä menopeli oli ihan liekeissä =).

Ja tämä Nalle Puh tuktuk oli todella liikuttava =D. Tuktukkien lisäksi taksikyytiä sai myös lava-autoilla. Vallankin jos halusi mennä saaren etäläosaan, kanatti ottaa ehdottomasti lava-auton kyyti. Eteläosassa tie oli todella vuoristoista, joten täydessä lastissa olevasta tuktukista kertakaikkiaan loppuu poweri. Lava-autoissa oli muutama paikka auton sisällä ja sitten sai kyytiä myös ulkopuolella lavalla istuen.

Thaimaalaisten keskuudessa tärkein menopeli on mopo. Välillä näki koko perheen saman mopon päällä. Kypärää ei kellään päässä ja pienin istui edessä tankin päällä. Vaan hyvin näkyi matka taittivan. Mopolla myös kuljetettiin paljon erilaisia tavaroita.

Tässä lähti hotelliltamme pyykit pesulaan. Mopon istuimen päälle laitettiin takana olevan kärryn aisa, kuljettaja istui aisan päälle ja avot, kärry tuli kiltisti perässä =D.

Tässä on lähdössä tyhjät vesipullot kierrätykseen. Kuljetus tapahtui pitkähäntäveneellä. Miehet heittivät säkit ensin rannalle ja sieltä ne sitten uitettiin veneeseen.

Seurasin lomamme aikana paljon lapsia. Minusta ne ovat niin suloisia. Lapset ovat elämässä kaikessa mukan. Kun isä myy kelloja, voi jälkikasvu levätä kojun alla, jos alkaa väsytää. Seurasin eräänä iltana, kun eräs tuktuk kuljettaja odotteli kyytiä tien laidassa. Hän oli nainen ja hänellä oli arviolta neljävuotias tyttö mukana. Tyttö löysi tienposkesta kaksi tyhjää vesipulloa ja rummutteli niillä katukivetykselle. Siinä tyttö touhusi äidin ympärillä itsekseen iloisena. Äidin ei tarvinnut olla koko ajan kieltämässä, että älä mene tuonne äläkä koske siihen jne. 

Minusta tuntui aivan siltä kuin lapset olisivat Thaimaassa seuranneet vanhempiaan. Meillä Suomessa juoksee vanhemmat lasten perässä. Lapset myös käyttäytyivät todella hyvin ja olivat hyväntuulisia. Vain yhden kerran näin thaimaalaisen lapsen riskaavan ja polkevan jalkaa maahan.

Nämä pikkuiset kauniita talot ovat henkien taloja. Talot liittyvät henkiuskomuksiin  ja toimivat kotialttarina. Henkien talon sijainti on aina tarkkaan harkittu ja sen tarkoitus on muistaa ja lepyttä maan henkiä. Hengille tarjotaan ruokaa ja juomaa, heille viedään kukkia sekä poltetaan sutsukkeita. Alttarin edessä vietetään pieni hartaushetki, jossa toivotaan siunausta ja onnea.

Thaimaassa on turistin helppo päästä lomamoodiin, sillä ympärillä oleva elämä on helpon tuntuista ja leppoisaa. Ei ole kiirettä eikä kireitä naamoja ympärillä. Mietiskelin lomani aikana, että meillä olisi totiseti paljonkin, mitä voisimme oppia näiltä ihmisiltä. Ihan ensimmäinen on perhekeskeisyys ja lähimmäisen rakkaus. Toinen on kiireettömyys ja se, että vähemmällälin tulee toimeen. Ei tarvita kaikkea tavaramäärää onnea tuomaan, vaan se onni elämään löytyy tässä ja nyt. Näiden ajatusten myötä oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!