Veneilykausi 2015 häämöttää vihdoinkin

Talvi meni ennätysvauhtia ja kevät tulla tupsahti melkein varkain. Ja kevät tietää aina sitä, että pääsee suunnittelemaan uutta alkavaa veneilukauta oikein toden teolla. Hieman on harmittanut sellainen seikka, että tänä keväänää veneen kuomu tuli todella myöhään takaisin pesulasta ja tästä syystä tuntuu, että olemme hieman myöhässä. Viime vuona vene oli tähän aikaan ollut vesillä jo kaksi viikkoa =D. Nyt tekisi jo mieli kovasti vapuksi vesille, vaan saas nähdä miten meidän käy.

Vaan viime torstaina saimme kuomun viimein kotiin. Kuomu oli käynyt myös ompelijalla. Onneksi tutkimme sen kotona ennen rantaan menoa, sillä valitettavasti löytyi edelleen paikkoja, jotka olisi pitänyt ommella. Kippari reklamoi asiasta ja hänelle kerrottiin, että ilman muuta kuomun saisi laittaa takaisin ommeltavaksi. No nyt ei vaan enään ole aikaa! Niinpä kursin ompelua tarvitsevat kohdat kasaan itse käsin. Toivottavasti tulisivat edes hinnassa vastaan.

Perjantaina heti töiden jälkeen säntäsimme Kipparini kanssa rantaan purkamaan talviperssua ja telineitä. Tämä on aina jotenkin niin mieltä ylentävä hetki, kun saa ottaa meidän kesäkodin esiin. Sieltä keula jo pilkistää =D.

Kesäkotimme tähystää jo kaihoisasti merelle. Älä huoli, pian päästään vesille =D.

Kun talvipressu oli saatu pois, tapahtui tietysti se klassinen juttu. Tuli raekuuro ja satoi sisään =D. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Ehkä se oli sellainen ilmojen herran "onnea tuova kaste" tulevalle veneilykaudelle. Tälle kaudelle uutuutena saimme veneeseen kaasuhellan. Kaasuputket kävi vetämässä ammattilainen jo pari kuukautta sitten. Kaasupullo sijoitettuun keulaan keulaluukun alle. Kippari kunnosti itse keväällä peräsintä parempaan kuntoon.

Perjantai illalle oli Kippari listannut hommia vaikka kuinka paljon, mutta lähes koko ilta meni kun venyttelimme veneen kuomua paikoille. Aina se on ollut pesun jäljiltä tiukka, mutta nyt se oli ihan mahdoton! Pahmmillan oli matkaa viisi senttiä kiinnitysreikään. Niinpä roikuimme Kipparini kanssa kolmetuntia kuomua venettymässä. Sormet olivat lähes tunnottomat moisen roikkumisen jäljilät ja arvatkaas miltä tuntui käsivarsissa?

Lauantaille oli luvatu kaunista säätä, ja sehän tiesi lisää venehommia. Samana päivänä oli pursiseuramme rantatapahtuma, johon osallistuimme ensin. Talkootyöllä laitettiin yhdessä paikkoja kuntoon. Paikalla oli myös live musiikkia, saimme aamukahvia ja makkaraa.

Puolelta päivin nostettiin seuran lippu salkoon ja nostimme samalla myös maljan tulevalle venekaudelle. Väkeä oli mukana lähes sata! Hienoa, että niin moni seuramme jäsenistä oli tullu paikalle.

 Poreet auringon paisteessa =).

Lapsille oli katettu oma kaunis keväinen pöytä.

Seuramme vierasvenelaituurin saapui Merivartiosto. Veneeseen pääsi tutustumaan ja henkilökunta kertoi työstään. Todella mielenkiintista ja jännittävää kuultavaa! Paikalla oli myös merivartijakoira, joka oli koulutettu etsimään huumeita ja kadonneita ihmisiä. Jälleen kerran tunsin tyytyväisyyttä siitä, että koirat saavat olla apuna tärkeässä tehtävässä.

Rantatapahtuman jälkeen kutsui taas oma vene ja se lista niitä töitä, joista osa jäi perjantaina kuomuepisodin takia rästiin. Kippari asenteli akut paikoilleen, vaihtoi vedensuodattimen, tarkisteli moottorin hihnan ja muut tärkeät tarkistusta vaativat paikat. Minä aloittelin sillävälin puhdistamaan veneen kylkiä. On yksi todella tärkä asia, mikä pitää tehdä myös aina ehdottomasti ennen vesille laskua, nimittäin käynnistää moottori. Meidän iloksi moottori lähti tälläkin kertaa ensimmäisestä startista käyntiin. Voi miten ihanaa oli kuunnella kesäkotimme hyritää! Ihan kohta se kuljettaisi meitä jälleen saariston upeisiin maisemiin. Kun kyljet olivat puhtaat ja vahattu, oli listalla enään viimeinen tehtävä, pohjan myrkkymaalaus. Jostain syystä tämä on minusta hauskaa. Otamme Kipparini kanssa kumpikin omat puolet ja etenemme vastakkain keulasta kohti perää.

Valmiina maalaamaan =D.

Koko päivä, yli kaksitoista tuntia olimme Kipparini kanssa rannassa, mutta valmista tuli. Siinä hän nyt on valmiina vesille laskuun. Tänään on sateinen päivä, kuten oli ennustettukin (siksi huhkimme ulkotyöt eilen), joten pääseen pesemään venettä sisältäpäin ja voimme tuosa sinne tavaroita. Kippari soittelee tänään luottolaskijallemme, koska hänellä olisi aikaa tulla laskemaan veneemme vesille. Näiköhän oikeasti päästään jo vapuksi vesille? Saas nähdä =D.

Ihanaa sunnuntai päivää teille kaikille, meillä se menee sateesta huolimatta rannassa.