Meren sinessä

Oletteko valmiit lähtemään merelle, sillä sinne lähdemme tällä kertaa =D. Edellinen sumuinen päivä Hangossa oli ohi ja uusi päivä aukesi todellisella auringon paisteella. Kippari oli suunnitellut meille pitkän matkan, joten irrottelimme köydet varhain ja lähdimme merelle. Tarkoitus oli päästä uusille "pelipaikoille" mahdollisimman pian ja viettää siellä aikaa. Jos matka olikin pitkä, oli sen maisemat todellista mindfulnessia, ihan koko matkan ajan.

Meri on siitä todella upea elementti, että se tarjoaa veneilijälle monenlaiset kasvot. Joskus se osaa olla kenkkumainen, suorastaan jopa pelottava isolla aallokolla. Tänään oli menossa se toinen puoli. Meri oli lempeällä päällä, tarjosi tyyneyttä ja kauneutta silmin kantamattomiin. Ei sitä voinut muuta kuin istua, huokailla ja antaa silmä levätä. Näitä hetkiä yritän tallentaa mieleni sopukoihin talven varalle. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvata, joten puhukoon kuvat puolestaan.

Jonkin aikaa ajettuamme, Kippari huomasi pari hyljettä. Olivat niin kaukana, etten saanut kelvollista kuvaa. Niitä on aina niin vekkulia katsella. Näin tyynellä säällä hylkeet on helppo havaita. Niiden pää näkyy pallona veden pinnalla =).

Lokit levolla.

Hieman reilumman kokoinen eteläviitta.

Kummeleiden lisäksi minulla on joku ihan käsittämätön pakkomielle kuvata näitä merimerkkejä. Ovat kuin pieniä majakoita. Välillä istun kyydissä, että nyt en kyllä ota kuvaa. Vaan ennen kuin ollaan menty merkin ohi, on kamera jo lauennut kerran tai pari =D. Pahinta on se, kun kuvaan samat merkit joka kerta uudelleen ja uudelleen!

No siis tästä kummelista oli pakko ottaa kuva kun oli niin iso =D.

Kalasääski ei pettänyt meitä tänäkään kesänä. Jokavuotiseen tapaansa se oli rakentanut pesän saman merimerkin päälle Hiittisten suoralle. Odotan aina tätä paikkaa ihan innolla.

Lintujen välissä kurkistaa vielä kolmaskin pää =D. Huomasin sen vasta kotona kun katselin kuvia.

Reissun aikana näimme monia merikotkia. Tässä yksi nököttää kalliolla. Jälleen on lintu kaukana, mutta kaipa sen kotkaksi erottaa =D.

Koska meri oli niin tyyni ja otollinen matkan tekoon, Kippari ajeli Jurmon ja Utön kautta. Utö, yksi lempimajakoistani siintää taivaanrannassa. Kävimme siellä viime kesänä ja vietimme ikimuistoisia hetkiä.

Kahdeksan ja puoli tuntia, sata merimailia takana ja saavuimme Ahvenanmaalle. Purjeveneille kahdeksan tuntia on monellekin melko "normi" legi, mutta meille se tuntui pitkälle. Vaan hienosti Kippari jaksoi meitä ajeluttaa. Minne päädyimme, sen kuulette seuraavalla kerralla =D.