torstai 21. elokuuta 2014

Ilta aallonmurtajalla

Ennenkuin jätämme Pärnun taakse, käydään vielä aallonmurtajalla. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu parempia tuulia, joten vietimme viimeistä iltaa Pärnussa. Aivan venesataman vieressä sijaitseva aallonmurtaja olisi oiva retkikohde.


Ennen aallonmurtajaa löytyy rannasta Estonia muistomerkki. Estonia laiva upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä klo 1:50 itämerellä, vain noin 40 kilometriä Utöstä. Se oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Onnettomuustutkimuksen mukaan laivan keulavisiiri repeytyi irti aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi. Suurin osa menehtyneistä oli Virolaisia ja Ruotsalaisia. Suomalaisia turmassa menehtyi kymmenen. Hylyn sijaintipaikka on 59° 22,9' P, 21° 41,0' ja se lepää noin 80 metrin syvyydessä. Onnettomuus oli kauhea ja se tullaan muistamaan aina.




Ilta-aurinko paistoi jo matalalla ja maalari rannalle kauniita sävyjä, valoja ja varjoa. Kävelimme rannalla ja nautimme kauniista merellisestä maisemasta ja lämpimästä kesäillasta.





Matkalla aallonmurtajalle Kippari huomasi hauskat jäljet hiekassa. Ilmeisesti joku lintu oli tepastellut paikalla. Minkähänlainen tipunen se on ollut?





Pärnu on ollut aina tärkeä satamakaupinki ja jotta hiekka ei kasaantuisi joen suistoalueelle, rakennettiin vuonna 1769 hirsiset aallonmurtajat Katariina II:n käskystä. Nykyinen kiviset aallonmurtajat rakennettiin vuosien 1863 ja 1964 aikana. Kivet tuotiin Häädemeesten ja Kihnun rannoilta. Molemmat aallonmurtajat ovat yli kahden kilometrin pituisia.






Joen vasemmalla puolella oleva aallonmurtaja on tunnettu romanttisena kävelypaikkana. Veden korkeus kannattaa tarkistaa silti ensin, sillä välillä alue peittyy täysin veteen. Laskuveden aikana saattaa nähdä vanhohen hirsisten patojen päitä. 




Astelimme kiveltä toiselle. Aallonmurtaja oli yllättävän helppo kulkuinen. Silti minun piti pitää katse koko ajan sielä minne astuin, etten olisi kompuroinut =D.






Laivoja ajeli illan mittaan useita ohitse.




Vihdoin perillä aallonmurtajan päässä!


Kippari, joka on meistä kaikkein vikkelin kintuista, oli kerinnyt "kattamaan pöydän" perille, joten minä pääsin valmiiseen pöytään =D. 


Istahdimme rauhassa nauttimaan lasilliset viiniä ja ihastelimme maisemia. Lasissa ei ole sitä mitä pullon etiketissä lukee. Pullon on muovia ja toimme sen veneelle siksi, että sitä voisi käyttää "retkipullona", eli laittaa vähän viiniä mukaan pahvitonkasta. Muovinen pullo on keinuvassa veneessä paljon kätevämpi kuin lasinen.




Paluumatkalla bongasimme kivistä löytyviä roomalaisia numeroita, jotka ilmeisesti kuvasivat aallonmurtajan pituutta. Juniori kulki edellä tarkkaavaisena ja löysimme ne kaikki!






Pääsimme ihailemaan paluumatkalla vielä kaunista auringonlaskua joka maalasi taivaanrantaa kauniisti.




Pidän paljon musiikista ja kuuntelen erilaista musiikkia laidasta laitaan. Niinpä katellessani tätä kaunista kuuta tuli mieleeni Tomi Metsäkedon laulu Kuu. " Kuu, tänä yönä taas taivaalle antautuu, tämä maisema saa, taas kultaista valoaan. Suu, tänä yönä taas ruutille suppuuntuu, tyttö taivuttaa, omaa kaunista vartaloaan. On yö, sata lainetta tunnissa rantaan löy, käpy männystä tippuu, on taas elokuu". 


Viikko vierähti Pärnussa ja vaikka viihdyimmekin siellä hyvin, oli aamulla aika vaihtaa maisemaa. Paljon olisi nähtävää vielä edessä ja lomapäivät menivät eteenpäin. Pärnusta jäi meille kaikille paljon mukavia lomamuistoja. Matka jatkuu.
.

16 kommenttia:

  1. Kaunista ja kivaa... tuolla olisin itsekin voinut kävellä ja katsella kaikkea mitä kuvasit.
    Hienot kuvat !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki. Paikka oli ihana ja ilta aurigossa oli kiva hypellä kiveltä toiselle =).

      Poista
  2. Jälleen hieno kuvasarja mahtavasta reissustanne!!

    VastaaPoista
  3. Näihin kuviin on tallentunut kaunis iltavalo ja upea energia. Tuo kuva rantakasvista ja linnun jalanjäljistä oli todella kaunis ja herkkä.

    Estonian onnettomuus oli kyllä hurja. Asuin silloin Turussa aivan meren äärellä ja havahduin siihen, että pelastuskopterit pörräsivät koko ajan ees-taas. Avasin heti tv:n, enkä meinannut uskoa uutista todeksi. Pian sen jälkeen piti lähteä pitkin hampain isolla tyttöporukalla hyvissä ajoin varatulle ruotsinristeilylle. Utön majakkakierroksella kuulee tarinat siitä, mitä heidän saarellaan tapahtui Estonian onnettomuuden myötä. Niin ja merenkuunopettajat kertovat Estonian onnettomuudesta merenkulun tilanteiden ja mermaaston näkökulmasta: laivat ovat kohtuuttoman isoja ja osa väylien vesistä todella hankalia... Toivottavasti tällaista ei tapahdu enää koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merenneito! Aina se vetää hiljaiseksi kun vain ajatteleekin tuota ikävää onnettomuutta. Vallankin Hiidenmaalla, missä on se muistomerkki turmassa hukkuneille lapsille.Siitä on tulossa myöhemmin lisää. Samaa mieltä kanssasi siitä, että toivottavasti tällaista ei tapahdu enään koskaan, ikinä.

      Poista
  4. Viinilasit ja maisema. Just oikea tunnelma.

    VastaaPoista
  5. Ihana tunnelma kuvissasi ja Kipparille erityismaininta loistavasta "kattauksesta" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vedenneito! Kippari kiittää kanssa =).

      Poista
  6. Kerrassaan upeita ilta-auringon kultaamia kuvia ja kipparille kattauksesta ehdottomasti täyskymppi =D

    VastaaPoista
  7. Teillä on ollut kaunis jäähyväisilta tämänkertaiselle Pärnun reissulle.
    Upea postaus, nautin jokaisesta kuvasta!

    VastaaPoista
  8. Voi Katinka, nämä kuvat ovat niiiiin upeita <3! Muistan aina tuon järkyttävän Estonian onnettomuuden :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito Nonna =). Ja kyllä, tuo onnettomuus oli aivan kamala, ei unohdu ikinä.

      Poista