Elisaaren luontopolulla

Paikka minne ajelimme merellä oli Inkoon saaristossa sijaitseva Elisaari. Elisaareen pitää päästä joka kesä ainakin kerran. Olen esitellyt paikan aikaisemmin jo täällä ja täällä sekä täällä. Olemme käyneet Elisaaressa aikaisemmin keski- tai loppukesästä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme tänne näin aikaisin alku kesästä. Perjantai iltana paistelimme makkaraa, kun huomasimme että ystäviä tuli yllättäin veneellä samaan paikkaan. Olipa ihana yllätys! Heille Elisaari oli myös tuttu entuudestaan, mutta he eivät olleet koskaan käyneet Elisaaren luotopolulla, joten lähdimme sinne yhdesä. Luontopolku on niin ihana paikka, että me kävelemme sen joka kerta, kun käymme saaressa.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Tästä syystä osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1994 lähtien. Nämä tammet tekevät minun joka kerta yhtä lähtemättömän vaikutuksen. Näin alkukesästä niiden lehtien väri oli kauniin vaalean vihreä. Koska olimme liikkeellä alkukesästä, oli mukavaa nähdä löytyisikö luontopolulta erilaisa kasveja.

Ensin näytti siltä, että joku on käynyt purskauttamassa jotain vaahtoa puunrunkoon =D. 

Hetken ennätimme miettiä ystävien kanssa, että mikä ihmeen sieni tämä mahtaa olla. Vaan asia selvisi hetken päästä infotaulusta, joita löytyy luontopolulta matkan varrelta. Kyseessä on rikkikääpä. Sieni on tammen ruskolahottaja ja se tekee puun ajan kanssa ontoksi. Loppukesästä sieni on valkoinen.

Vanha tammivanhus oli kellahtanut jo kumoon.

Tämä on joku muu kääpä. Kääpiä on vaikka kuinka monta erilaista. Minulle uusi tieto oli, että elävällä puulla ja kuolleella puulla kasvavat eri kääpälajit. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne lahottavat puuta.

Kesän ensimmäiset sudenkorennotkin olivat jo liikkeellä. Näin Elisaaressa myös tämän kesän ensimmäisen suruvaipan. Siitä en saanut kuvaa =).

Nämä niityt ovat yksi minun lempipaikoistani saaren luontopolulla. Meri näkyy ja se tekee maisemasta minusta jotenkin vastustamattoman.

Lehmät köllöttelivät auringossa hieman kauempana. Taisi olla ruoansulattelu elikkäs märehtiminen menossa.

Toinen ehdoton lemppari on luontopolun lopusta löytyvä ruovikkoalue. Olen kuvannut nämä pitkospuut joka kerta kun olemme olleet täällä. Ja kuvasin ne taas. Minusta ne vaan ovat kertakaikkiaan niin kuvaukselliset. Ja voin kyllä käsi sydämmellä luvata, että ne tulevat kuvattua seuraavallakin kerralla =D.

Kielot olivat jo täydessä kukassa. Luonto kyllä kukkii nyt ihan täysiä. Tänä vuona tuntu, että myös mänty pölyttää tavallista enemmän. Männyn siitepölyä on ihan joka paikassa ja tarkoitan siis että todellakin ihan joka paikassa. Sitä tunkee veneeseen myös sisälle. Nyt tarvittaisiin selainen reipas sadekuuro, että paikat putsaantuisivat. Niin paljon kun rakastankin aurinkoa, tekisi sade myös kasveille tosi hyvää. Elisaareen pääset tutustumaan heidän nettisivuilla täältä.

Viikonloppu oli jälleen kerran ihana niin sään kuin seurankin puolesta. Kiitos Perta ja Joonas, oli ihan huippua viettää aikaa teidän ja suloisten nahkanappinenien kanssa.