Elisaaren kevät 2018

Jos jäät lähtivät tänä keväänä myöhään, on toukokuu antanut parastaan. Upeita aurinkoisia päiviä! Helatorstai on siitä mukava, että se mahdollistaa pitkän viikonlopun veneellä, kun vaan ottaa perjantain vapaaksi =D. Niinpä vapaataa otettiin kaikille, myös Juniorille koulusta ja suuntasimme yhteen meidän lempipaikoista, Elisaareen. Olen esitellyt saarta monta kertaa blogissani, joten tällä kerralla keskitymme aurinkoisten päivien fiilistelyyn =D.

Lähdimme matkaan keskiviikkona töiden jälkeen. Kun saavuimme perille, huomasimme "päälaiturissa" olevan parkissa samanlaisen veneen kuin meillä! Totesin aamulla Kipparille, että olisipa mukava käydä vähän "vakoilemassa" millaisia ratkaisuja heiltä löytyisi. Emme ennättäneet tuumasta toimeen, kun tämän veneen omistajat olivat bonganneet meidät ja tulivat meidän luokse kylää! Ja me puolestamme pääsimme heille kylään. Toisen veneen "kipparitar" totesi tosi osuvasti, että veneet olivat samanlaiset mutta silti erilaiset =D. Kiitos Anu ja John, oli tosi hauska tutustua teihin ja teidän veneeseen!

Elisaari oli heräämässä kesään hyvää vauhtia. Kioskilla oli tarjolla jo pieni valikoima ja saunat lämpesivät tuttuun tapaan. Otettiin heti pari vuoroa eri päiville. Kippari heitti talviturkin, kääk! Minulla on kahden talven talviturkit päällä. Saas nähdä, pääsenkö heittämään ne tänä kesänä =D.

Kun päivä oli valjennut kunnolla, saimme viereemme yllättäen ystäviä! Olemme tutustuneet Lisbethin miehistöön alun perin Thaimaassa muutama vuosi sitten. Olimme heti samalla aaltopituudella, kuinka ollakaan, kun kaikki veneilemme. Oli mukavaa laittaa yhdessä grillillä ruokaa ja vaihtaa kuulumisia. Seuraavana päivänä Kipparit laittoivat meidän kumiveneen kuntoon ja lähtivät käymään kalassa. Kiitos Nina ja Marko, oli mukavaa viettää aikaa yhdessä!

Talven jälkeen näissä maisemissa tällaisella kelillä nautti todella. Aivan ihanaa!

Lissun jatkettua matkaa miehistön kera, seurasi seuraava yllätys. Saimme jälleen ystäviä satamaan ja heidän mukana tuli myös suosikki koirani Bianca. Jälleen oli iloisen jälleen näkemisen aika. Laitoimme yhdessä ruokaa ja sanoimme. Sunnuntaina oli edessä äitien päivä ja Kipparit päättivät viedä meidät naiset lauantaina sen kunniaksi Scolaniin syömään, nam!

Olemme käyneet tällä kerran aikaisemminkin ja olen esitellyt paikan tässä postauskessa. Meitä oli lähdössä retkelle viisi henkiä, joten kaikki emme mahtuneet kumiveneeseen. Niinpä osa meistä käveli puolitoista kilometriä, kun ensin soudimme veneellä salmen yli. Soutuveneitä saa lainata Elisaasen kioskilta.

Alkuruoaksi otin tietenkin parsaa. Rakastan parsaa! Ja oli suussa sulavan hyvää.

Toinen himoni kohde on ehdottomasti ribsit. Näissä oli mukavasti erilainen mauste, chiliä ja korianteria, taivaallisen hyvää!

Ja hyvän ruoan kruuna tietenkin herkullinen jälkiruoka. Leivos näytti ensi silmäykseltä, että olisi kuiva, vaan mitä vielä, aivan ihanan makuista! Koko ruokailu oli jälleen kerran makujen sinfoniaa. Oli nautinto syödä hyvää ruokaa hyvien ystävien kanssa. Kiitos Petra ja Joonas mukavasta seurasta!

Paluumatkalla kävelimme Juniorin kanssa kahdestaan takaisin Elisaaren. Näimme matkalla yhteensä kuusi valkohäntä peuraa! Oli ihanaa viettää hetki yhteistä aikaa tyttäreni kanssa ja tarkkailla yhdessä hänen kanssa luontoa. Matkan varrella näimme nämä hauskat kiviteokset. Tuolla yhdellä on ihan selvästi Ikean sininen kassi kädessä (kyllä sen veneilijä heti tunnistaa =D).

Elisaaressa on aina mukava kävellä katselemassa maisemia. Saaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella näkee monta erilasita luototyyppiä.

Kesä oli jo ihan ovella. Kyllä tämä vihreys jälleen hivelee silmää talven jälkeen.

Naava on puhtaan ilman merkki!

Ja jos haluat nähdä kevätesikoita luonnossa, suuntaa siinä tapauksessa Elisaareen.

Aurinko lämmitti jo niin kivasti, että monia perhosia oli lennossa. Ylhäällä neitoperhonen ja alhaalla kangasperhonen (joka oli melko haastava kuvata, kun on niin pieni).

Kaikki ihana loppuu aikanaan, ja niinpä koitti sunnuntai ja kotiin paluun aika. Ajelimme Kipparini kanssa venettä flybridgeltä ensimmäisen kerran ja täytyy kyllä todeta, että oli aivan ihanat näkymät merelle! Päivä oli tyyni.

Näitä maisemia kun katselee, tulee mieleen, että onko pakko mennä pois? Onneksi veneilykausi on vasta alullaan ja tätä ihanuutta riitää vielä monta viikonloppua ennen kuin ollaan syksyssä. Ja tuleehaan sieltä se kesälomakin. Reittisuunnittelu on jo käynnissä =D.

Elisaaren luonto tarjosi jälleen kaikkea ihmeteltävää

Elisaari on paikka, jonne meidän venekunta haluaa joka kesä ainakin kerran, mielellään useammin. Paikka on niin ihana, että siihen ei vaan kerta kaikkiaan kyllästy koskaan. Elisaari on myös siitä mukava paikka, että ei tarvitse koskaan miettiä, että mahtuuko, sillä Elisaaressa on 94 poijua. Meillä on tietty paikka, jonne aina haluamme kiinnittää veneen. Olen kirjoitellut Elisaaresta aikaisemmin täällä, ja täällä.

Tällä kertaa olimme Elisaaressa siihen aikaan, että näimme vihdoinkin kevätesikoiden kukkivan. Aikaisempina kertoina on kukista ollut jäljellä vain pelkät kuivuneet rangat. Elisaaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella oli valtava määrä kevätesikoita.

Elisaaren tammimetsän puissa olivat lehdet vasta tuloillaan. Keväinen luontopolku oli jälleen kerran upeita luontoelämyksiä täynnä.

Valkovuokot kukkivat vielä kauniisti. Tänä keväänä minulta jäi vallan sinivuokot näkemättä. Ensi keväänä sitten uusi yritys.

Kurkiparvi lensi ylitsemme. Niiden menoa on aina upeaa katsella! 

Menneellä viikolla ilma lämpeni niin paljon, että lehdet tulivat puihin ihan ennätys vauhtia.

Näimme luontopolulla lauman valkohäntäpeuroja pariinkin otteeseen. Kun huomasivat meidät, ottivat ne hieman etäisyyttä ja yksi jäi selvästi vartioon. Luon tällä viikolla Helsingin sanomista jutun, jossa kerrottiin, että valkohäntäpeurat ovat vallan kovia punkkibusseja. Yhdessä peurassa saattaa olla yli kaksituhatta punkkia. Tästäköhän johtui, että minä sain irrotaa taas kaksi punkkia itsestäni tälläkin reissulla? Kesän myötä on taas hyvä tehdä punkkitarkastuksia aina kun vain liikkuu luonnossa.

Etsi kuvasta perhonen =D.

Elisaari ei petä koskaan. Paikat ovat siistissä kunnossa ja palvelu mukavan ystävällistä. Meillä oli jälleen ihania hetkiä. Tapasimme hyviä ystäviä ja vietimme heidän kanssa unohtumattomia hetkiä. Juniori sai tänä keväänä SUP laudan, jota hän pääsi kokeilemaan. Merivesi kävi jo 15 asteessa. Kipparini ja juniori heittivät jo talviturkitkin pois. Minulla on vielä päällä ja tällä menolla taitaa jäädäkin päälle =D. Lisää tietoa ja ajankohtaisia kuulumisia Elisaaresta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Elisaaren luontopolulla

Paikka minne ajelimme merellä oli Inkoon saaristossa sijaitseva Elisaari. Elisaareen pitää päästä joka kesä ainakin kerran. Olen esitellyt paikan aikaisemmin jo täällä ja täällä sekä täällä. Olemme käyneet Elisaaressa aikaisemmin keski- tai loppukesästä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme tänne näin aikaisin alku kesästä. Perjantai iltana paistelimme makkaraa, kun huomasimme että ystäviä tuli yllättäin veneellä samaan paikkaan. Olipa ihana yllätys! Heille Elisaari oli myös tuttu entuudestaan, mutta he eivät olleet koskaan käyneet Elisaaren luotopolulla, joten lähdimme sinne yhdesä. Luontopolku on niin ihana paikka, että me kävelemme sen joka kerta, kun käymme saaressa.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Tästä syystä osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1994 lähtien. Nämä tammet tekevät minun joka kerta yhtä lähtemättömän vaikutuksen. Näin alkukesästä niiden lehtien väri oli kauniin vaalean vihreä. Koska olimme liikkeellä alkukesästä, oli mukavaa nähdä löytyisikö luontopolulta erilaisa kasveja.

Ensin näytti siltä, että joku on käynyt purskauttamassa jotain vaahtoa puunrunkoon =D. 

Hetken ennätimme miettiä ystävien kanssa, että mikä ihmeen sieni tämä mahtaa olla. Vaan asia selvisi hetken päästä infotaulusta, joita löytyy luontopolulta matkan varrelta. Kyseessä on rikkikääpä. Sieni on tammen ruskolahottaja ja se tekee puun ajan kanssa ontoksi. Loppukesästä sieni on valkoinen.

Vanha tammivanhus oli kellahtanut jo kumoon.

Tämä on joku muu kääpä. Kääpiä on vaikka kuinka monta erilaista. Minulle uusi tieto oli, että elävällä puulla ja kuolleella puulla kasvavat eri kääpälajit. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne lahottavat puuta.

Kesän ensimmäiset sudenkorennotkin olivat jo liikkeellä. Näin Elisaaressa myös tämän kesän ensimmäisen suruvaipan. Siitä en saanut kuvaa =).

Nämä niityt ovat yksi minun lempipaikoistani saaren luontopolulla. Meri näkyy ja se tekee maisemasta minusta jotenkin vastustamattoman.

Lehmät köllöttelivät auringossa hieman kauempana. Taisi olla ruoansulattelu elikkäs märehtiminen menossa.

Toinen ehdoton lemppari on luontopolun lopusta löytyvä ruovikkoalue. Olen kuvannut nämä pitkospuut joka kerta kun olemme olleet täällä. Ja kuvasin ne taas. Minusta ne vaan ovat kertakaikkiaan niin kuvaukselliset. Ja voin kyllä käsi sydämmellä luvata, että ne tulevat kuvattua seuraavallakin kerralla =D.

Kielot olivat jo täydessä kukassa. Luonto kyllä kukkii nyt ihan täysiä. Tänä vuona tuntu, että myös mänty pölyttää tavallista enemmän. Männyn siitepölyä on ihan joka paikassa ja tarkoitan siis että todellakin ihan joka paikassa. Sitä tunkee veneeseen myös sisälle. Nyt tarvittaisiin selainen reipas sadekuuro, että paikat putsaantuisivat. Niin paljon kun rakastankin aurinkoa, tekisi sade myös kasveille tosi hyvää. Elisaareen pääset tutustumaan heidän nettisivuilla täältä.

Viikonloppu oli jälleen kerran ihana niin sään kuin seurankin puolesta. Kiitos Perta ja Joonas, oli ihan huippua viettää aikaa teidän ja suloisten nahkanappinenien kanssa.