Elisaaren kevät 2018

Jos jäät lähtivät tänä keväänä myöhään, on toukokuu antanut parastaan. Upeita aurinkoisia päiviä! Helatorstai on siitä mukava, että se mahdollistaa pitkän viikonlopun veneellä, kun vaan ottaa perjantain vapaaksi =D. Niinpä vapaataa otettiin kaikille, myös Juniorille koulusta ja suuntasimme yhteen meidän lempipaikoista, Elisaareen. Olen esitellyt saarta monta kertaa blogissani, joten tällä kerralla keskitymme aurinkoisten päivien fiilistelyyn =D.

Lähdimme matkaan keskiviikkona töiden jälkeen. Kun saavuimme perille, huomasimme "päälaiturissa" olevan parkissa samanlaisen veneen kuin meillä! Totesin aamulla Kipparille, että olisipa mukava käydä vähän "vakoilemassa" millaisia ratkaisuja heiltä löytyisi. Emme ennättäneet tuumasta toimeen, kun tämän veneen omistajat olivat bonganneet meidät ja tulivat meidän luokse kylää! Ja me puolestamme pääsimme heille kylään. Toisen veneen "kipparitar" totesi tosi osuvasti, että veneet olivat samanlaiset mutta silti erilaiset =D. Kiitos Anu ja John, oli tosi hauska tutustua teihin ja teidän veneeseen!

Elisaari oli heräämässä kesään hyvää vauhtia. Kioskilla oli tarjolla jo pieni valikoima ja saunat lämpesivät tuttuun tapaan. Otettiin heti pari vuoroa eri päiville. Kippari heitti talviturkin, kääk! Minulla on kahden talven talviturkit päällä. Saas nähdä, pääsenkö heittämään ne tänä kesänä =D.

Kun päivä oli valjennut kunnolla, saimme viereemme yllättäen ystäviä! Olemme tutustuneet Lisbethin miehistöön alun perin Thaimaassa muutama vuosi sitten. Olimme heti samalla aaltopituudella, kuinka ollakaan, kun kaikki veneilemme. Oli mukavaa laittaa yhdessä grillillä ruokaa ja vaihtaa kuulumisia. Seuraavana päivänä Kipparit laittoivat meidän kumiveneen kuntoon ja lähtivät käymään kalassa. Kiitos Nina ja Marko, oli mukavaa viettää aikaa yhdessä!

Talven jälkeen näissä maisemissa tällaisella kelillä nautti todella. Aivan ihanaa!

Lissun jatkettua matkaa miehistön kera, seurasi seuraava yllätys. Saimme jälleen ystäviä satamaan ja heidän mukana tuli myös suosikki koirani Bianca. Jälleen oli iloisen jälleen näkemisen aika. Laitoimme yhdessä ruokaa ja sanoimme. Sunnuntaina oli edessä äitien päivä ja Kipparit päättivät viedä meidät naiset lauantaina sen kunniaksi Scolaniin syömään, nam!

Olemme käyneet tällä kerran aikaisemminkin ja olen esitellyt paikan tässä postauskessa. Meitä oli lähdössä retkelle viisi henkiä, joten kaikki emme mahtuneet kumiveneeseen. Niinpä osa meistä käveli puolitoista kilometriä, kun ensin soudimme veneellä salmen yli. Soutuveneitä saa lainata Elisaasen kioskilta.

Alkuruoaksi otin tietenkin parsaa. Rakastan parsaa! Ja oli suussa sulavan hyvää.

Toinen himoni kohde on ehdottomasti ribsit. Näissä oli mukavasti erilainen mauste, chiliä ja korianteria, taivaallisen hyvää!

Ja hyvän ruoan kruuna tietenkin herkullinen jälkiruoka. Leivos näytti ensi silmäykseltä, että olisi kuiva, vaan mitä vielä, aivan ihanan makuista! Koko ruokailu oli jälleen kerran makujen sinfoniaa. Oli nautinto syödä hyvää ruokaa hyvien ystävien kanssa. Kiitos Petra ja Joonas mukavasta seurasta!

Paluumatkalla kävelimme Juniorin kanssa kahdestaan takaisin Elisaaren. Näimme matkalla yhteensä kuusi valkohäntä peuraa! Oli ihanaa viettää hetki yhteistä aikaa tyttäreni kanssa ja tarkkailla yhdessä hänen kanssa luontoa. Matkan varrella näimme nämä hauskat kiviteokset. Tuolla yhdellä on ihan selvästi Ikean sininen kassi kädessä (kyllä sen veneilijä heti tunnistaa =D).

Elisaaressa on aina mukava kävellä katselemassa maisemia. Saaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella näkee monta erilasita luototyyppiä.

Kesä oli jo ihan ovella. Kyllä tämä vihreys jälleen hivelee silmää talven jälkeen.

Naava on puhtaan ilman merkki!

Ja jos haluat nähdä kevätesikoita luonnossa, suuntaa siinä tapauksessa Elisaareen.

Aurinko lämmitti jo niin kivasti, että monia perhosia oli lennossa. Ylhäällä neitoperhonen ja alhaalla kangasperhonen (joka oli melko haastava kuvata, kun on niin pieni).

Kaikki ihana loppuu aikanaan, ja niinpä koitti sunnuntai ja kotiin paluun aika. Ajelimme Kipparini kanssa venettä flybridgeltä ensimmäisen kerran ja täytyy kyllä todeta, että oli aivan ihanat näkymät merelle! Päivä oli tyyni.

Näitä maisemia kun katselee, tulee mieleen, että onko pakko mennä pois? Onneksi veneilykausi on vasta alullaan ja tätä ihanuutta riitää vielä monta viikonloppua ennen kuin ollaan syksyssä. Ja tuleehaan sieltä se kesälomakin. Reittisuunnittelu on jo käynnissä =D.

Koulun penkillä herkuttelemassa - Scola

Ollessamme Elisaaressa, Kipparini vei meidät syömään Barösundissa sijaitsevaan ravintola Scolaan. Ravintola on perustettu muutama vuosi sitten Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun. Scola sijaitsee talossa, jossa aikanaan on ollut puutyöluokka, jumppasali ja opettajien asuntola. Olen jo pitkään halunnut käydä koulussa ja nyt siihen tuli vihdoin mahdollisuus.

Ajelimme koko perheen voimin kumiveneellä Elisaaresta Barösundiin. Parkkeerasimme "kumpparin" Skolanin laituriin. Päivällä oli satanut muutaman kunnon nopea sadekuuro, mutta ilta oli onneksi kaunis. Ravintola Scolaniin pääset myös ilman omaa venettä, sillä Barösundiin tulee lautta.

Ravintola Scolanissa on upea iso terassi aidosti meren äärellä. Täällä on hyvän ruoan lomassa upeaa katsella ohi lipuvia veneitä. Saaristolasitunnelmaa parhaimmillaan!

Eikö olisikin ihanaa istahtaa ja nauttia lasi kuohuvaa?

Tultaessa sisään, tervehtii heti eteisessä upeat vanhat huonekalut. Tiesin heti tästä hetkestä lähtien, että täällä tulisin viihtymään varmasti!

Scola oli sisustettu hyvällä maulla. Paikasta huokui merellinen koulun henki. Kaikki oli tehty tyylillä mutta silti paikassa oli kotoisa olo. Lattialla olevat räsymatot jotenkin kruunasivat kokonaisuuden. Pidin kovasti myös paikan väljyydestä. Oli tilaa liikkua ja ihastella.

Scolanissa on myös kahvila, joten tänne voi poiketa rennosti myös maistelemaan kahvia ja pieniä herkkuja.

Käydäänpä pöytään. Saimme valita mieluisan paikan ikkunan vierestä. Jäimme syömään sisälle, sillä auringon paisteesta huolimatta ilma oli sateen jäljiltä hieman kolea. Tykkäsin jäädä sisälle jo siitäkin syystä, että sain oikein ajan kanssa ihastella paikan sisustusta.

Scolanin ruokapolitiikka suosii sesongin mukaista suomalaista lähiruokaa. Valitsimme Kipparini kanssa kumpikin alkuruoaksi haukiterriiniä jonka kanssa tarjoiltiin voissa paistettua saaristolaisleipää, mummonkurkkua ja mini salaattia. Kipparini kalastaa ja useinmiten saaliiksi tulee haukea. Oli huikea elämys maistaa haukiterriiniä, joka oli aivan ihanaaaaaa! Suomalaisia rehellisiä, suussa sulavia makuja.

Pääruoan suhteen olimme Kipparini kanssa jälleen yksimielisiä. Valitsimme päivän kala-annoksen joka oli tällä kertaa paikallista voissa paistettua merilohta. Lohen kanssa oli tarjolla savupalsternakkapyrettä, paahdettua palsternakkaa ja varhaisperunaa tillihollandesen kera. Tarvitseeko kertoa, mille maistui? Annos oli taivaallisen makuinen! Aidon merilohen tunnistaa hyvin sen väristä sillä se on vaaleaa. Tästä syystä turistit eivät meinaa aina edes uskoa, että kala on oikeasti lohta. Totesimme Kipparini kanssa yhdessä, että lohen kypsyys oli täydellinen, kypsä mutta ei kuiva vaan ihanan mehukas.

Jälkiruoaksi valitsimme Laku creme bruléen. Annoksessa oli murotaikinaa, vaniljamoussea, mansikkaa ja raparperigeeliä, sekä minttua. Pieni ja makea herkkuhetki. Hyvän ruoan lisäksi oli tarjolla todella kattava valikoima viiniä täydentämään makunautintoja. Henkilökunta osasi opastaa asiantuntevasti valintaa.

Vierailun päätteeksi raapustimme liitutaululle kiitokset kokille. Ravintola Scola oli todella ihana paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille teille, jotka tykkäätte gourmet ruoasta saaristolaisessa hengessä. Tykkäsimme niin paljon, että tänne tullaan varmasti uudelleen ja monta kertaa. Voit lukea Scolanista lisää ja vaikka fiilistellä ruokalistaa heidän nettisivuilta täältä.

Juhannustunnelmia Gölisnäsistä

Uhmaten kaikkia ennustettuja sateita ja kylmiä lämpötiloja, lähdimme viettämään juhannusta vesille. Valitsimme paikaksi perinteisen Gölisnäsin ( eikö voidakkin puhua perinteestä, jos ollaan toista kertaa viettämässä juhannusta samassa paikassa?). Paikka sijaitsee Inkoon saaristossa ja yksi meidän venekunnan ehdoton suosikki. Olen esitellyt paika aikaisemmin blogissani täällä. Oli niin ihanaa saapua jo entuudestaan tuttuun satamaan. Paikka kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle, mutta sitä pitää yllä Hyvinkään pursiseura. Ja hyvää huolta pitävätkin. Paikkoja oli kohennettu entuudestaan ja grillikatoksessa komeili upouusi grilli.

Kipparilla oli jo torstaipäivä vapaata, joten saavuimme paikalle keskiviikko iltana auringon saattelemana. Minä tein torstaina vielä etätöitä. Kun työt oli tehty, jouti kone talteen ja pääsin minäkin aloittamaan juhannuksen vieton. Paikalla oli jo vanhoja tuttuja ja myös monia uusia mukavia veneilijöitä oli tullut paikalle.

Kyllä sitä vaan tulee aina niin juhlallinen olo, kun juhlaliput nostetaan purjeveneisiin. Sää suosi meitä ennustuksesta huolimatta ja aattoilta oli kaunis.

Laiturille oli laitettu juhannuskoivuja! Mitäs sanotte, eikö olekkin ihana Suomen suven tunnelma?

Juniori oli käynyt päivällä poimimassa luonnonkukkia koristamaan pöytää.Kippari paistoi meille hyvät häränpihvit ja yrttiperunat. Minä tein salaatin. Kyllä maistui!

Varasimme perhesaunan juhannuksen kunniaksi. Gölisnäsissä on kyllä yksi parhaimmista saunoista, mitä olen tavannut saaristossa (taisin hehkuttaa saunaa jo edellisessä postauksessa). Saunan jälkeen oli illan kohokohdan aika, juhannus kokko. Kokko oli rakennettu uivan lautan päälle ja se hinattiin veneellä merelle. Kokko kiinnitettiin ankkurilla, näin se ei lähtisi ajelehtimaan, mikäli tulisi tuulenpuuska. Tuulesta ei tosin ollut haittaa illan aikana.

Kokon vieminen merelle on myös hyvä silloin kun on metsäpalovaroitus voimassa. Sellaisesta ei tosin tänä juhannuksena ollut vaaraa, sillä vettä oli satanut melkoisesti lähipäivinä.

Lokki katseli kokkovalmisteluja uimahyppylaiturilta =D.

Kokko saatiin syttymään, ja sytyttäjät poistuivat takaa vasemmalle.

Komeasti palaa ja kokko paloi ihan kokonaan.  Kokon eräs alukuperäinen tarkoitus on pitää pahat henget loitolla. Henkiä voi pitää loitolla myös meluamalla. Tämäkin perinteisessä suomalaisessa juhannuksessa osataan =D.

Kun katsotte tätä kuvaa, kuvitelkaa siihen vielä vahnalla levysoittimella soitettuna Georg Otsin Saarenmaan valssin, rahinoineen kaikkineen. Ihan meni kylmät väreet, niin hienolta tuntui! Tunnelma oli kerta kaikkiaan kohillaan.

Hetken ihailtuamme kokkoa, alkoivat päätalon terassilla juhannus tanssit. Kappaleet tulivat samasta ihanasta soittimesta ja olivat yhtä nostalgisia.

Illan mittaan aurinko maalaili kauniita värejä taivaalle laskiessaan mailleen. Ja tästähän ne päivät alkavat lyhenemään. Valoisat kesäillat ovat ihania, mutta oman tunnelman antaa myös pimeys. Silloin saadaan ottaa kynttilät ja tunnelmavalot esille.

Vielä muutama maisemakuva juhannusaatolta.

Sääennusteet pitivät melko hyvin paikkaansa viikonlopun osalta. Nähtiin kaunista auringon paistetta. Välillä satoi vettä ja sen jälkeen taas paistoi aurinko. Kun satoi vettä, oli kylmä ja heti kun aurinko tuli esiin, se lämmitti suloisesti. Lauantaina katselin facebookista, kuinka pitkin suomea oli tullut rakeita. Ehei, meillä ei onneksi sentään rakeita ole satanut...

... kunnes sitten tuli rakeita =D. Jos meillä oli jännittävän erilainen talvi, tuntuu sama jatkuvan myös kesällä. Huhtikuussa oli helteet ja kesäkuussa sataa räntää. Mitähän vielä on odotettavissa? Joka tapauksessa, meillä oli mukava juhannus ja vesillä on aina mukavaa oli sää (melkein) mitä tahansa.

Barösundiin oli avattu vappuna 2014 Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun ravintola Scola. Harkitsimme lauantaina, että lähtisimme käymään siellä vierailulla. Sää oli kuitenkin niin vaihteleva ja koska ei ollut kyseessä mikään lämmin kesäsade, jouduimme perumaan aikeemme (matkaa on sen verran, että sen aikana ennättäisi kyseillä säällä paleltua). Päätin kuitenkin mainita teille paikasta, sillä heidän nettisivujen perusteella se näyttää ehdottomasi vierailun arvoiselta. Pääset tutustumaan ravintolan sivuille tästä.