Koulun penkillä herkuttelemassa - Scola

Ollessamme Elisaaressa, Kipparini vei meidät syömään Barösundissa sijaitsevaan ravintola Scolaan. Ravintola on perustettu muutama vuosi sitten Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun. Scola sijaitsee talossa, jossa aikanaan on ollut puutyöluokka, jumppasali ja opettajien asuntola. Olen jo pitkään halunnut käydä koulussa ja nyt siihen tuli vihdoin mahdollisuus.

Ajelimme koko perheen voimin kumiveneellä Elisaaresta Barösundiin. Parkkeerasimme "kumpparin" Skolanin laituriin. Päivällä oli satanut muutaman kunnon nopea sadekuuro, mutta ilta oli onneksi kaunis. Ravintola Scolaniin pääset myös ilman omaa venettä, sillä Barösundiin tulee lautta.

Ravintola Scolanissa on upea iso terassi aidosti meren äärellä. Täällä on hyvän ruoan lomassa upeaa katsella ohi lipuvia veneitä. Saaristolasitunnelmaa parhaimmillaan!

Eikö olisikin ihanaa istahtaa ja nauttia lasi kuohuvaa?

Tultaessa sisään, tervehtii heti eteisessä upeat vanhat huonekalut. Tiesin heti tästä hetkestä lähtien, että täällä tulisin viihtymään varmasti!

Scola oli sisustettu hyvällä maulla. Paikasta huokui merellinen koulun henki. Kaikki oli tehty tyylillä mutta silti paikassa oli kotoisa olo. Lattialla olevat räsymatot jotenkin kruunasivat kokonaisuuden. Pidin kovasti myös paikan väljyydestä. Oli tilaa liikkua ja ihastella.

Scolanissa on myös kahvila, joten tänne voi poiketa rennosti myös maistelemaan kahvia ja pieniä herkkuja.

Käydäänpä pöytään. Saimme valita mieluisan paikan ikkunan vierestä. Jäimme syömään sisälle, sillä auringon paisteesta huolimatta ilma oli sateen jäljiltä hieman kolea. Tykkäsin jäädä sisälle jo siitäkin syystä, että sain oikein ajan kanssa ihastella paikan sisustusta.

Scolanin ruokapolitiikka suosii sesongin mukaista suomalaista lähiruokaa. Valitsimme Kipparini kanssa kumpikin alkuruoaksi haukiterriiniä jonka kanssa tarjoiltiin voissa paistettua saaristolaisleipää, mummonkurkkua ja mini salaattia. Kipparini kalastaa ja useinmiten saaliiksi tulee haukea. Oli huikea elämys maistaa haukiterriiniä, joka oli aivan ihanaaaaaa! Suomalaisia rehellisiä, suussa sulavia makuja.

Pääruoan suhteen olimme Kipparini kanssa jälleen yksimielisiä. Valitsimme päivän kala-annoksen joka oli tällä kertaa paikallista voissa paistettua merilohta. Lohen kanssa oli tarjolla savupalsternakkapyrettä, paahdettua palsternakkaa ja varhaisperunaa tillihollandesen kera. Tarvitseeko kertoa, mille maistui? Annos oli taivaallisen makuinen! Aidon merilohen tunnistaa hyvin sen väristä sillä se on vaaleaa. Tästä syystä turistit eivät meinaa aina edes uskoa, että kala on oikeasti lohta. Totesimme Kipparini kanssa yhdessä, että lohen kypsyys oli täydellinen, kypsä mutta ei kuiva vaan ihanan mehukas.

Jälkiruoaksi valitsimme Laku creme bruléen. Annoksessa oli murotaikinaa, vaniljamoussea, mansikkaa ja raparperigeeliä, sekä minttua. Pieni ja makea herkkuhetki. Hyvän ruoan lisäksi oli tarjolla todella kattava valikoima viiniä täydentämään makunautintoja. Henkilökunta osasi opastaa asiantuntevasti valintaa.

Vierailun päätteeksi raapustimme liitutaululle kiitokset kokille. Ravintola Scola oli todella ihana paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille teille, jotka tykkäätte gourmet ruoasta saaristolaisessa hengessä. Tykkäsimme niin paljon, että tänne tullaan varmasti uudelleen ja monta kertaa. Voit lukea Scolanista lisää ja vaikka fiilistellä ruokalistaa heidän nettisivuilta täältä.

Kävelyretki kaupalle

Juhannus lauantaina aurinko helli jälleen. Päätimme ystäväperheen kanssa tehdä kävelyretken kaupalle. Gölisnäsissä oli mahdollisuus lainata pyöriä, joten seurueen juniorit ottivat fillarit alleen ja me vanhemmat kävelimme, seuruueen kaksivuotias rattaissa mukana.

 Kamera lähti toki mukaan (vaikka takaisin päin olisi kannettavana myös kauppatavarat).

Erään huvilan ympärille oli tehty vanhoista heinäseipäistä kiva aita. Paalikoneen keksimisen myötä on monessa talossa heinäseipäät jääneet odottamaan uusiokäyttöä. Ja paljon niitä moneen käytetäänkin. Tässä yksi hyvä uusiokäyttövinkki.

Matkan varrella oli ihanaa saarostolaismaisemaa.

Kas vain, käkkärämäntyhän se siellä.... taas =)

Matkan varrelle osui myös Barösuns skola. Näin kauniissa koulussa voisin minäkin opiskella!

Kysyvä ei tieltä eksy, eikä vallankaan hän joka seuraa viittoja =D.

Hieman ennen kauppaa on Barosundin lossi. Tällaisia merkkejä löytyy mantereelta, ennen kuin ajetaan lossille, mm. jarrut tulee testata, että toimivat.

Samassa risteyksessä oli opaskyltti kaupalle, jes, enään ei olisi pitkä matka. Matkaa Gölisnäsin laiturilta kaupan kulmalle on tasan 5 kilometriä.

Maali häämöttää!

Kaupalta löytyi kattava valikoima kaikkea. Lisäksi oli yleisö wc ja pyykinpesumahdollisuus. Vesikanisterit pystyi täyttämään talon seinässä olevasta hanasta.

Alueella oli myös grilli ja kiva kahvila varustettuna isolla terassilla. Kahvilassa myytiin kaikenlaisia ihania tuotteita.

Tarjolla oli myös makoisia leivonnaisia.

Mieheni söi hyvän näköisen rapuleivän ja minulle iski annoskateus välittömästi kun näin sen. Oli kuulema hyvää =).

Täällä voi tankata myös veneen.

Virvoittavan lepohetken ja herkkujen nauttimisen jälkeen kävimme kaupassa ja sen jälkeen jalka toisen eteen ja mars matkaan takaisin päin. Aika kului mukavasti ja näki ihania kesäisiä masemia. Psst, eikä se liikuntakaan tehnyt pahaa parin päivän löhöilyn jälkeen =D.