torstai 2. helmikuuta 2017

Kuopion museo

Melkein unohdin, että kävimme joululomalla Kuopion museossa. Vasta kun tyhjensin kameroiden muistikortteja, tuli kuvat vastaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan =D. Kipparini äidin puolellta suku on kotoisin Kuopiosta ja olemme ottaneet tavaksi vierailla joululomalla Kipparini serkun perheen luona. Pidämme kaikki ulkoilusta ja niin lähdimme kävellen keskustaan ja piipahdimme Kuopion museossa.




Kävelimme Minna Canthin puiston ohi ja otin hänen patsaasta kuvat muistoksi.  Minna on 1800-luvulla vaikuttanut suomalainen naiskirjailija, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja jonka "kädenjäljestä" saamme nautti näinäkin päivinä. Minna Canth eli ison osan elämästään Kuopiossa.






Kuopion museon ovessa oli vekkuli ovenkahva. Käydään sisään!


Museossa oli näyttelyitä monessa eri kerroksessa. Rappukäytävässä "patsasteli" Elisa Lönnrot, tuo Suomen kansalliseeppoksiemme Kalevalan ja Kantelettaren tekijä.



Kuopion museossa on monia perusnäyttelyjä, joissa on esillä mm. Pohjois-Savon esihistoriaa ja asumista, elinkeinoja ja elämää ylipäätän. Koska oli menossa joulunaika, oli museoon ripoteltu esille tonttuja mitä yllätyksellisimpiin paikkoihin. Pienemmillä museovierailla meni aika mukavasti, kun he etsivät niitä.




Alli Karvosella oli kahvikauppa Puijonkatu 15:sta vuosina 1897 - 1969.  Museossa oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Sieltä löytyi monia sellaisia esineitä, joita oli nähnyt tai jopa käyttänyt lapsena. Sopu teltta löytyy vieläkin vanhempieni vintiltä koottuna =D.


Kipparillani meni tovi aikaa näitä vanhoja valokuvia katsellessa. Nämä maisemat ovat hänelle jo lapsuudesta tuttuja, sillä kesiä tuli vietettyä mummolassa.


Perusnäyttelyihin kuului myös luonnontieteelliset näyttelyt itäsuomalaisesta luonnosta ja sen vuodenkierrosta ja historiasta. Luonnollisesti tämä osuus oli minusta paras! Rakastan katsella eläimiä, jopa täytettyjä sellaisia. Tuli myös luettua paljon lisätietoa, mm. sen että sukeltaessaan koskikara ottaa siivillään vauhtia vedenalla.






Kaikkein mahtavin eläin näyttelyssä oli villakarvamammutti kaukaa jääkaudelta. Tämän eläimen luota sitä jäi laajakulmat kamerassa saman tien pieneksi =D.


Vaihtuvista näyttelyistä tämä "Metsän mestarikokit - Masterchef of the Forest" oli minusta tosi viehättävä. Siinä metsän eri eläimet olivat valmistaneet herkkuja omista lempiraaka-aineista. Niitä oli sitten kokoonnuttu syömään yhdessä.




Saukolla oli sushia.... oi, yksi minun lempi herkuistani! Olipa hänellä silakoitakin, tykkään kyllä kovasti niistäkin.




Orava oli leiponut itselleen käpykakkua... kuinkas muutenkaan =D. Kärpällä oli lautasellaan ajan mukaisesti nyhtömyyrää =D. Näyttelyyn mahdollista tutustua vielä 15.4.2017 saakka.


Toinen suosikkini vaihtuvista näyttelyistä oli "Sata vuotta - sata kuvaa". Valokuvataiteilijoiden ja ammattivalokuvaajien otokset antaivat näyttelyssä kattavan otannan suomalaisen maaseudun eri vaiheista. Esillä olivat suomalaisen maaseudun viljaisat pellot, metsämaisemat, ihmiset työn äärellä ja nämä yllä olevassa kuvassa olevat ladot. Ladot ovat kyllä minustakin tosi kuvauksellisia. Niitä tulee itsekin aina kuvattua, kun vain sellainen kohdalle sattuu. Tähän näyttelyyn on mahdollista tutustua aina 6.5.2017 saakka.

Tässä postauksessa oli vain pintaraapaisu Kuopion museon tarjonnasta. Kannustankin teitä kaikkia, jotka näillä "huudeilla" liikutte, piipahtamaan mueossa. Itse pidin tästä paikasta kovasti. Hienosti koottujen näyttelyiden päätteeksi voi museokaupasta käydä ostamassa vielä jotian tuliaisia kotiin veimiseksi. Lisätietoa ja ennen kaikkea museon aukioloajat löydät heidän nettisivuilta täältä.

14 kommenttia:

  1. Olipas kiva nähdä tämä postaus! Kuopion museo oli tosi kiva ja nimenomaan tuo luonnontieteellinen osa.
    Me kävimme siellä joulukuussa :) https://puutarhaterapiaa.blogspot.fi/2016/12/paiva-kuopiossa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo =D. Pitääkin käydä katsomassa millaisen postauksen sinä teit paikasta =D.

      Poista
  2. Komea sisäänkäynti ja hieno ovenkahva!
    Hieno ja mielenkiintoinen postaus, suloisine metsän kokkeineen:)!

    VastaaPoista
  3. Hieno postaus kaikenkaikkiaan!
    Ihana tämä "Metsän mestarikokokit", hymyilytti! Lapsetkin oppivat monen monta asiaa, kun ne esitään näin sadunomaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki =). Tuo metsänväki oli minustakin mainio porukka =D.

      Poista
  4. Varmasti oli näkemisen arvoinen! Näin blogistasikin tutustuminen tuntui tosi mielenkiintoiselta.Ihania nuo oivaltavat asetelmat eläimineen. <3 Kiitos hienosta esittelystä kuvineen!
    Ja upea, erikoinen ovenripa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda =). Paikka oli ilman muuta muuta tutustumisen arvoinen =).

      Poista
  5. Tuolla pitäisi käydä. Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, suosittelen paikkaa lämpimästi =D.

      Poista
  6. Hieno sisäänkäynti museoon. Metsän mestarikokit tuntuu aika oudolta. Eläinten turha inhimillistäminen ei oikein iske.

    VastaaPoista
  7. Párekin Palvelijatar06 helmikuuta, 2017 15:54

    Nyt harmittaa ettei tullut koskaan käydyksi tuossa museossa! Minua ei tuollaisessa yhteydessä "eläinten inhimillistäminen" haittaa lainkaan, sitähän on lastenkirjat täynnä! Eri asia on, jos aletaan oikeassa elämässä kohtelemaan ja käsittelemään lemmikkejä kuin vauvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä se museo löytyy vieläkin, joten ei muuta kuin reissuun =D. Minä en muuten myöskään ole koskaan sulattanut sitä amerikkalaista hapatusta eläimien puhemisesta. Eri asia on kun laitetan lämmintä pakkasella päälle =D.

      Poista