Muistomerkin on suunnitellut M. Karmin vuonna 1994 ja se pystytettiin vuoden 1995 Pyhäinpäivänä. Sen rahoittivat hiidemaalaiset. Kello on valmistettu pronsista ja minulle tässä muistomerkissä suurimma vaikutuksen tekevät kellossa olevat neljän lapsen kasvot, yksi jokaiseen pääilmansuuntaan.
Kellon heiluri on ristin muotoinen ja kovassa myrskyssä kello alkaa soida, ikään kuin toisi viestiä mereltä. Muistomerkki on vinossa, joka muistuttaa uponneen laivan viimeisistä hetkistä. Laivan uppamisen kauhun hetkistä tulee kuluneeksi tänävuona kaksikymmentä vuotta. Minusta mistomerkki on kaikessa symboliikassaan ja yksinkertaisuudessaan erittäin kaunis ja onnistunut.
Tahkunassa on myös upea ranta. Ihanaa hiekkaa ja merta. Mikäli tulet käymään Hiidenmaalla, on tämä paikka must visit listalla, ehdottomasti!
Tapahtuma jätti aikanaan niin voimakkaan tunteen, että en koskaan ymmärrä, että siitä on jo niin kauan aikaa. Estonia ei varmaan ikinä unohdu.
VastaaPoistaKauniit kuvat, kiitos näistä.
Kiitos Orvokki! Samaa mieltä, itsekin ihan hämmästyin, että joko siitä on tosiaan kaksikymmentä vuotta. Tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut viimevuona.
PoistaMuistan oikein hyvin tuon tapahtuman, onkos siitä jo noinkin kauan? Tuli myös matkustettua kahdesti Estonialla silloin kun se oli vielä Vaasanlaivojen omistuksessa Wasa King -nimellä. Hyvä laiva oli. Kamala tapaus. Hyvät pysäyttävät kuvat.
VastaaPoistaKiitos JPK! Niin se aika rietää, ajan kuluminen tuli itsellekin täytetän yllätyksenä, niin hyvin on tapahtumat edelleen mielessä.
PoistaLiikuttava muistomerkki tosiaan... tuli ihan kylmät väreet tätä lukiessakin... Olen samaa mieltä kuin Orvokki: vaikea käsittää että Estonian onnettomuudesta on kulunut jo niin kauan aikaa, sen päivän muistaa kuin eilisen.
VastaaPoistaMuistomerkki oli minustakin tosi kaunis ja siinä oli monia hienoja yksityiskohtia jotka kuvastivat onnettommuutta synboliikalla.
PoistaHieno muistomerkki. En tiennytkään tuon olemassa olosta. Minä muistan 28.9.1994 päivän kuin eilisen. Aikaisemmin ihmettelin aina kuinka vanhemmat ihmiset sanoivat, että muistavat missä olivat kun esim. kuulivat Kennedyn murhasta, mutta nyt ymmärrän. Sen päivän ja sen tapahtumat minä muistan todennäköisesti lopun elämäni. Rakas puolisoni on töissä laivalla ja hän oli juuri silloin harjoittelemassa pintapelastuskurssilla Tukholmassa, kun onnettomuus tapahtui. Muistan edelleen, kun aamulla avasin telvision ja kuuliin uutistenlukijan sanat "uponnut matkalla Tukholmaan" ja säikähdin aivan kamalasti, että kyseessä on puolisoni laiva ja vaikka tiesin, että hän ei kyydissä ollutkaan, niin säikähdin, että ketkä hänen työtoverinsa ovat menehtyneet, ennenkuin tajusin, että kyseessä olikin laiva Tallinnasta Tukholmaan. Se oli monelle mieheni työtoverille rankka kokemus, kun he joutuivat toimimaan pelastajina ja välillä luovuttamaan, kun mitään ei ollut enään tehtävissä.
VastaaPoistaHui, minulla olisi varmasti sinun tilalla sydän pysähtynyt tuolloin! Voin vain kuvitella, miten säikähdit. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan ihan hirveä, sen tulee moni meistä muistamaan ihan elämämme loppuun saakka.
PoistaKaunis, hieno muistomerkki! Se onnettomuus oli niin kauhea ja niin turha. Surullinen tapahtuma.
VastaaPoistaKiitos kauniista kuvista ja kertomuksesta.
Ole hyvä Tuulia. Hyvin sinulta sanottu, että onnettomuus oli turha, sillä juuri sit se oli. Toivottavasti vastaavaa ei enään ikinä tapahdu.
PoistaKoskettavia kuvia ja muistomerkki. Kyllä näiden asioiden äärellä aina omat arkiset huolet unohtuu.
VastaaPoistaSe on juuri näin kuten kirjoitit. Omat pikkumurheet tuntuvat todella mitättömiltä.
Poista