Ristimägi

Hiidenmaalla on meidän perheelle aivan erityinen merkitys. Toinen juniorimme kummitädeistä oli Eestiläinen ja kävimme hännen kanssa autolla yhdessä Hiidenmaalla yhdeksän vuotta sitten. Kummitädille Hiidenmaa oli rakkaus ja hän ajelutti meidät kaikkialla ihanissa paikoissa. Olimme vuokranneet kauniin mökin, jossa yövyimme. Mökistä jäi erityisesti mieleen mullivann eli suomeksi poreamme. Minusta ihana sana =). Juniori oli tuolloin vain vuoden vanha, joten hän ei muista reissusta juurikaan mitään. Hiidenmaalla olisi paljon nähtävää ja monia paikkoja muisteltavana, joten vuokrasimme satamasta auton päiväksi käytöön.

Kummitäti asui suomessa ja ne muutamat vuodet, jotka saimme viettää hänen kanssa olivat aivan ihania. Valitettavasti vaikea sairaus vei hänet luotamme kuutisen vuotta sitten hänen ollessa vain 37 vuotta vanha. Huolehdin hänen asioista täällä suomen päässä, ja voitte vain kuvitella, miten raskasta oli suunnitella yhdessä hyvän ystävän kanssa hänen tulevia hautajaisia, hänellä nimittä ei ollut perhettä. Tilanne, jota ei toivo tulevan kenenkään eteen elämässä. Toisaalta olin toki otettu, että hän luotti elämästään kuoleman jälkeiset hetket minun hoidettavaksi.

Yksi mieleenpainuvista paikoista, joissa vierailimme Hiidenmaalla tuolloin Kummitädin kanssa, oli Ristimäki. Paikasta kerrotaan useampaa tarinaa.Yksi versio tarinoista on kertomus hääseurueesta aikana, jolloin vielä naapurikunnasta "tuotiin" morsiammia ja häissä miekkataisteltiin. Kotimatkalla kaksi seuruetta kohtasivat, yhdessä viron-, toisessa ruotsinkielinen nuoripari. Kapealla tiellä eivät seurueet mahtuneet ohittamaan toisiaan, minkä takia syntyi riita. Tappelussa yhdestä seurueesta kuoli sulhanen, toisesta morsian. Eloon jäänet menivät myöhemmin keskenään naimisiin ja elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Vainajien muistoksi ja toisten ja oman onnen takia on soveliasta tehdä tänne yksi risti paikallisesta materiaalista. Luonto antaa monia mahdollisuuksia, mutta luontoa ei saa vahingoittaa.

Nykyään painotetaan eniten yhteyttä Reigin ruotsalaisten karkoitukseen vuoden 1781 elokuussa. Huolimatta Hiidenmaan ruotsalaisten oikeuksista, karkoitti maanomistaja Stenbock 1000 Hiidenmaan ruotsalaista. Katariina suuri allekirjoitti ukaasin, joka antoi ruotsalaisille luvan muuttaa Etelä-Ukrainaan, uusille asutusalueille. Ruotsalaisten oli suostuttava muuttoon. 20. elokuuta 1781 kokoontuivat lähikylien maastamuuttajat Ristimäelle, jossa pidettiin viimeinen jumalanpalvelus kotisaarella. Paikalle pystytettiin risti, jonka alla pastori Forsmann luki jumalansanaa. Ilmeisesti silloin pystytettiin myös pienempiä ristejä. Näin jätettiin hyvästit paikalle, joka oli ollut Hiidenmaan ruotsalaisten koti ainakin 400 – 500 vuotta.

Alkuaan Ristimäki olikin paikka, johon saarelta lähtevät tekevät ristin. Nykyisin on päinvastoin: ristejä sinne tekevät ensi kertaa saarella kävijät. Me teimme Kipparin kanssa omat ristimme tuolloin yhdeksän vuotta sitten. Ja juttu meneen siis niin, että risti tulee tehdä luonnon tarjoamista materiaaleista niin, ettei luontoa saa vahingoittaa.

Kuljin hiljaisena täällä ihanassa paikassa, katselin ristejä ja muistelin rakasta ystävää. Tuntui kuin hän olisi kulkenyt vierelläni kuten kulki silloin yhdeksän vuotta sitten. Ystävämme tuhkat on siroteltu
Hiidenmaalle merenrannalle hänen viimeisen tahdon mukaisesti. Olimme mukana hautajaisissa Tallinnassa, mutta tuhka toimitettiin Hiidenmaalle hänen Eestiläisten sukulaisten toimesta. Sain heiltä muistoksi ihania valokuvia tuosta hetkestä. Kulkiessani tuossa kauniissa maisemassa. etsin samalla materiaalia, mistä tekisin ristin tällä kerralla.

Ja tällainen siitä sitten tuli. Koristeet toki tulevat kuihtumaan aikanaa, mutta niinhän se menee luonnossakin. Kukat kuihtuu kunnes nousevat jälleen uuteen kukoistukseen.

Tässä meidän venekunnan kaikkien tekemät ristit. Kylläpä tuosta minun rististä tuli käyrä =D.

Tässä juniorin koristeet hänen ristissä.

Kun menet vierailulle Hiidenmaalle, käy ihmeessä tässä kauniissa ja luonnonläheisessä paikassa tekemässä oma ristisi. Se kuulema tuo tekijälleen onnea.