maanantai 22. elokuuta 2016

Lakki - Cap

Haluan kertoa teille tarinan lakista. Kipparini on kiinnostunut vanhoista kipparilakeista. Hän osti taannoin ensimmäisen, aidon kipparilakin Ebayn kautta Yhdysvalloista. Lakki ei ollut mikä tahansa lakki, vaan se oli maineikkaan Lancaster lakkitehtaan tekemä kipparilakki 60-luvun lopulta. Lancaster valmisti lakkeja vuodesta 1929 aina vuoteen 2011 saakka, jolloin tehdas teki konkurssin. Kaikki lakit on tehty käsin ja sen myötä hyvin kestäviä ja arvokkaita. Lancasterin lakkeja ovat käyttäneet monet Hollywood tähdet kuten mm. John Garfield elokuvassa The Breaking point (1950), Lloyd Bridges elokuvassa Werbacks (1956), Elvis Presley elokuvassa Girls girls girls (1956) ja Milton Berle elokuvassa It's a mad mad mad mad world (1963). Samanlainen lakki on ollut käytössä myös Humprey Bogartilla joka omisti sekä purje- että moottoriveneen. Mikäli kiinnostuit Lancasterin lakkitehtaan historiasta, voit lukea siitä lisää täältä.

Kun lakki kotiutui maailmalta meille, sen sisältä löytyi entisen omistajan nimi ja lakin edessä oli Yhdysvaltalaisen veneseuran merkki. Kipparia kiinnosti kovasti, mikä olisi lakin tarina. Missä se oli mahdollisesti seilannut aikaisemmin? Kipparini lähetti sähköpostia myyjälle, joka puolestaan jatkolähetti viestin eteenpäin lakissa olleeseen veneseuraan. Sieltä veisti oli lähetetty edelleen lakin entisen omistajan vaimolle, sillä itse lakin omistaja oli siirtynyt jo ajasta iäisyyteen.


Ilo ja hämmästys oli suuri, kun lakin entisen omistajan vaimo vastasi Kipparilleni. Saimme vihdoin tietää kaikkea mukavaa lakin menneisyydestä. Nyt tietysti ihmettelette, että miten tämä lakki ja koko tarina liittyy meidän lomaan? Lakin omistajan rouva Janet asuu Yhdysvalloissa Seattlessa. Hän oli kertonut Kipparille tulevansa matkalle Tukholmaan tänä kesänä heinäkuun alussa. Ja samaan aikaan meillä oli tarkoitus olla samassa paikassa, joten he olivat sopineet tapaamisesta!




Oli aika nostaa Yhdysvaltain lippu salkoon, sillä saisimme kaukaaa vieraita. Minä olin ihan täpinöissäni. Saisimme vihdoin kuulla lisää lakin historiasta.


Olimme sopineet treffit Wasahamnin Hop on hop off -vesibussin pysäkille. Ja pian sieltä saapuikin kolme iloista vierastamme, Janet ja hänen sukulaiset Nancy ja Debbie. Janet huomasi meidät heti, olihan hänen edesmenneen miehen lakki Kipparini päässä. Voi että sitä riemua ja liikutusta kun hän näki hatun jälleen. Siinä sitä oli taas minunkin pakko vuodattaa kyyneliä (tunnettu itkijänainen kun olen). Tilanne oli Janetin ja meidän mielestä oikeasti todella uskomaton. Saimme tavata nämä upeat naiset!

Janet ja Kipparini
Menimme alkuhalausten ja tervehdysten jälkeen meidän veneelle nauttimaan lasilliset kuohuvaa, sillä sen arvoinen tapaaminen oli. Janet oli tuonut mukanaan kuvia Jackistä, lakin entisestä omistajasta ja heidän yhteisestä perhestä. Saimme kuulla, että tänä vuonna lakki täyttää 47 vuotta. He olivat muuttaneet Kaliforniaan Sacramentoon vuonna 1968. Janet kertoi meille seuraavaa:

"John or Jack as he liked being called, was a member of Sacramento Yacht Club while he
worked for the State Department of Education in the late 60's. We bought our
first boat, a thirty foot Owens and after a year of learning boating skills, moved up to a thirty-eight foot Chris Craft tri cabin which we kept at the Marina in Rio Vista. We also joined the Corinthian Yacht Club in San Francisco and often cruised there on long weekends."



"We lived aboard the Chris that we named Gypsy II for a few years until we sold her and moved to Southern California. We were without a boat for several years but missed boating and eventually bought a Downeast 38 that we kept in San Diego at the Southwestern Yacht Club. Our final boat was a Downeast 45 that became our home and was moored in the new downtown marina in Long Beach, CA."


"Jack graduated from the University of Southern California in 1967 with a doctorate in educational administration, business and finance. He was a teacher, superintendent, and vice president/business in school districts from Elisa Centro to Sacramento over a 35 year period. We settled in Shelton in 2008, joining the Shelton Yacht Club in 2010. He was a wonderful man who loved boating, USC and his friends at Shelton Yacht Club."

Ei tainnut Jack arvata hankkiessaan lakin, että se päätyisi vielä jonain päivänä Suomeen!


Janet halusi ehdottomasti tarjota meille päivällisen. Lähdimme kävelemään yhdessä rantaan, jossa oli monia hyviä ravintola vaihtoehtoja tarjolla. Pienen valinnan jälkeen päädyimme Ångbåtsbrygganiin.








Saimme niin ison pöydän, että mahduimme kaikki yhdessä saman pöydän ääreen jatkamaan jutustelua. Juttua riitti koko illaksi, niin mukavaa oli kuulla tarinoita, millaisia retkiä Janet ja Jack olivat merellä tehneet.


 Eikö olekin hauskasti laittetu alkuleivät tarjolle =D.




Minä tilasin hummeria ja se oli valtavan hyvää.




Sydämellinen kiitos Janet, Nancy ja Debbie yhteisestä ajasta. Oli valtavan upeaa nähdä ja tutustua teihin kaikkiin! Ennen kaikkea oli ihanaa kuulla tarinaa lakin historiasta. Jackin lakki jatkaa merimatkoja nyt täällä Suomessa. Ja pääseepä se välillä piipahtamaan myös Eestin ja Ruotsin puolella. Toivottavasti näemme teidät kaikki joskus vielä uudelleen!

Many many thanks to all of you Janet, Nancy and Debbie. It was really nice to meet and get to know you all! Jack's cap sailing now here in Finland. Sometimes it can also be a visit to Estonia and Sweden. Hope to see you all again sometime!

26 kommenttia:

  1. Kipparihattu toi ihmiset yhteen. Ihana tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan samaa mieltä. Oli aivan ihana tavata nämä upeat ladyt =).

      Poista
  2. No VAU! Ihan mieletön tarina!!!!!! <3

    VastaaPoista
  3. Mukava kertomus kapteenin hatun rantautumisesta Suomeen.
    Ihana kun hatun entinen perhe saapui Suomeen, kyllä siinä liikuttuu vähemmästäkin.

    Myös kaunis kuvakertomus.

    Mukavaa viikkoa Sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, ihanaa viikkoa myös sinulle =).

      Poista
  4. Párekin Palvelijatar22 elokuuta, 2016 16:49

    Todella upeaa, että hatun myötä tutustuitte mukaviin ihmisiin ja vietitte ikimuistoisen ajan heidän kanssaan. Kiitos, että me muutkin pääsimme tutustumaan hatun tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun jaksat seurata näitä minun jutusteluja. Meillä oli aivan ihana päivä =).

      Poista
  5. Upea tarina!Nieleskelin töissä liikutustani, kun kuin postauksesi ekan kerran.Näin hienoja kohtaamisia sitä saattaa elämässä kokea, kun on viitseliäs.Kipparisi hattu sai todella kauniin tarkoituksen taakseen.
    Pirpsakan näköinen tuo edesmenneen merikarhun vaimokin! :)Häntä varmasti liikutti ja lämmitti kovasti lakin uusi elämä merta rakastavan kipparin kutreilla toisella puolen maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda =). Olimme koko porukka ihan innoissamme kun tapasimme. Ei tiennyt Jack hattua hankkiessa että se päätyisi joku päivä Suomeen =D.

      Poista
  6. Upea tarina. Jos olet ottanut satumaisia kuvia, niin nyt kerroit ihanan sadun hatusta, joka yhdistää ihmisiä. Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.. sadulta se meistäkin melkein tuntui. Oli ihan uskomattoman ihanaa tavata.

      Poista
  7. Oi, miten ihana ja liikuttava tarina!

    VastaaPoista
  8. Tämä tarina oli elämääkin ihmeellisempi ja muistuttaa siitä, miten mahtavia ihmisiä maailmalta löytyy. Nyt hatulla on teille vielä syvempi merkitys. Ihan mieletön tarina, jonka nyt lukaisen vielä omalle miehelleni. Yksi juttu vielä askarrutti, kuka myi hatun teille, kippariseura vai Janet vai joku muu eli mistä hattu taivalsi teille. :)

    Ihanat ruuatkin muuten, wau mikä juttu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattu oli myynnissä Ebayssä. Luulen, että myyjä oli joku, jolle hattu oli joutunut Jackin kuoleman jälkeen. Onneksi hän auttoi viestin lähettämisessä eteenpäin, että saatiin Janet kiinni =). Tämä oli minustakin todella elämää suurempi juttu =).

      Poista
  9. Apua miten liikuttava tarina! Aivan ihanaa, että löysitte hatun historian ja tapasitte nämä upeat naiset <3

    VastaaPoista
  10. Itkijänaisten sukua olen minäkin, kun tarinalle täällä ruudun ääressä tirauttelin... Tämä se on elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih... niin on, tämä on elämää ja elämää suurempia tarinoita =).

      Poista