Espoon kartanon keväinen koski

Espoon kartano ympäristöineen oli oikein inspiroiva kuvauspaikka. Ehkä parasta oli kuitenkin kartanon vierestä löytyvä koski. Itseasiassa koski oli syy, miksi ajelimme mieheni ideasta kuvamaan kauniina kesäpäivänä. Olin aikaisemmin kertonut hänelle, että olisi mukava harjoitella kameran kanssa erilaisia valoitusaikoja ja vangita liiketä. Mieheni tiesi, että Espoon kartanolla tähän olisi todella oivat puitteet.

Seuraavaksi siis setti kokeiluja eri valotusajoista, ja miten ne vaikuttavat kuvan fiilikseen =D. Ensin kuitenkin tutustutaan siltaan, jonka alta koski kulkee.

Espoon kartanon kupeessa oleva Suuri Rantatie kätkee alleen tiettävästi Suomen vanhimman kivisillan. Myllysilta eli "Kvarnbro" on rakennettu vuonna 1777. Silta on tehty niin sanottuna kylmämuurina eli sen kivet on sovitettu paikoilleen käyttäen kiilakiviä eikä laastia ole käytetty.

Nyt kuvaajaa jäi vaivaamaan, että missä oli tämä toinen silta? Minä bongasin vain yhden, kuvassa olevan Sahasillan.

Sahasilta eli Sågbro rakennettiin vuosina 1778-1816 ja sekin edustaaa maamme vanhimpia yhä käytössä olevia kiviholvisiltoja. Se on niin ikään rakennettu kylmämuurina. Sågbron silta on otettu museosillaksi vuonna 1982.

Edellisessä postauksessa ensimmäisenä oleva rakennus olikin sitten saha, eikä mylly. Mutta missä sitten on mylly, jonka mukaan toinen silta on saanut nimensä? Tämä pitää kyllä josku selvittää =).

 Näkymiä sillan toiselta puolelta.

Mennään niihin valotusaika kokeiluihin. Seuraavat kolme kuvaa on otettu aivan samasta paikasta, mutta käyttäen eri valotusaikaa. Kuvien tunnelma muuttuu aika lailla. Olin itse ihan innoissani tästä kokeilusta!

Ja tässä edelleen kolme kuvaa samasta paikasta.

Kuvia tuli otettua.... melko monta kun vauhtiin pääsin =D. Ohessa vielä muutama kuva koskesta.

Paikalla oli minun lisäkseni muitakin valokuvaajia, olihan päivä tosi otollinen ja koski pauhasi keväistä iloa!

Vielä pari valotuskokeulua...

Luulen, että sain jonkin asteisen näppittuntuman valoitukseen. Se ainakin selvisi, että kuva tärähtää todella helposti. Nyt ymmärrän, miksi niillä muilla kuvaajilla oli kolmijalat mukana. Minäkin omistan parikin sellaista, mutte ei lähtenyt reissuun mukaan. Olen aina tykännyt kuvata enemmän "vapaalla kädellä". Seuraavalla kerralla pitää ehdottomasti kyllä kokeilla kolmijalkaa. Mieheni on kyllä sitä suositellut aina... =D.

 

Kosken kuohunnan jälkeen, joki jatkoi matkaa hiljalleen eteenpäin. 

Päivä sisälsi monenlaisia kuvauselämyksiä ja jälleen kerran mietiskelin miten mukava harrastus valokuvaaminen voi olla (vielä kun oppii kunnolla kuvaamaan)! Kevät on täällä ja kesä ovella, ihanaa!