Historiaa Hangonkylässä

Runsaan saaristolaispöydän jälkeen voitte arvata, että vajuttaminen oli tarpeen. Ilta oli aurinkoinen, joskin tuulinen edellen. Tutkailimme Hangon karttaa ja löysimme mielenkiintoisen alueen, josta löytyi sotamuistoja! Sinne, oikein oivallinen paikka sulatella ruokaa =).

Kävelimme kauniin asuinalueen halki, josta löytyi "kalakujia". Haukikujakyltin päälle oli laitettu hauki, hauska =).

Asuinalue ei ollut varmastikkaan kovin vanha, sillä siellä oli kauniita uudenkarheita taloja merenrannalla. Olisin voinut itsekin asua lähes kaikissa niissä.

Ensimmäinen merkki historiasta löytyi pienen kävelyn jälkeen. Paikalla oli ollut aikanaan kappeli. Ranekkuksesta oli jäljellä vielä pieni pala kivijalkaa.

Tossua toisen eteen ja pian löytyi opaskyltti hiidenkirnulle. Ja mitä ne ovat nämä kirnut, otin jälleen netistä selvää =).

"Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja."

Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla ja niin oli tässäkin, tuo keskellä oleva pallo. Kiipeillessäni kallioita pitkin hiidenkirnulle, ajattelin, että siellä on tietenkin vastassa joku pieni reikä jota sitten ihmetellään. Mutta ei, tämä kirnu oli varsin suuri.

Kirnujen syvyydestä ei päässyt perille, sillä niissä oli vettä.

Tämä hiidenkirnu oli rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Matkalla hiidenkirnulle oli monia katajia vai katajoita... vaikeaa tämä suomenkielen taivuttaminen =) Tässä kypsiä katajanmarjoja.

Illan laskevan auringon kajo kävi nätisti tähän käkkärämäntyyn. Pakkohan se oli kuvata.

Matka jatkui eteenpäin ja saavuimme paikaliseen idylliseen satamaan.

Toisella puolella oli jälleen ihana hiekkaranta. Hiekkaa tosiaan Hangonniemellä riittää.

Täältäkin löytyi kalastajien mökkejä. Rannan vierestä löytyi yksi Hangon sotamuistoista, venäläinen meritukikohta.

Koko Hankoniemi oli vuokrattuna talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Tästä päätettiin 13.3.1940 Moskovan rauhassa. Neuvostoliittolaiset toivat tänne lähes 30 000 sotilasta. He suorittivat alueella laajoja linnoitustöitä, jopa aivan kaupungin keskutassa.

Näissä lienee ollut aikanaan tykkejä. Näitä oli alueella useampia ja lisäksi kalliolta oli upea näköala merelle.

Aurinkoisen päivän jälkeen saimme ihastella kaunista auringonlaskua.

Yhteenvetona voisin todeta, että vaikka ensivaikutelma saavuttaessa Hanhonkylään oli, että tässäkö tämä on, niin tarkempi tarkastelu kannatti. Löytyi monta ihanaa paikka katseltavaksi, hyvää ruokaa maisteltavaksi ja historiaa ihmeteltäväksi. Lisäksi satama oli todella rauhallinen yöpyä. Eikö tässä olekkin jo kylliksi syytä, miksi pistäytyä Hangonkylään?