Talon keskellä sijaitsi näköala torni, josta minulle tuli mieleen Muumitalo =D. Paikalla ollut esittelijä harmitteli vain sitä, että ympärillä olevat puut olivat kasvaneet niin pitkiksi, että olivat hieman upean merinäköalan tiellä.
Pihasta löytyi merellisiä elementtejä, kuten kummeli ja suuri ankkuri.
Paikka on avoinna, joten käydään sisään!
Luontokeskus Sinisimpukka on perustettu 1993 ja se toimii Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskuksena. Toiminnasta vastaa Metsähallitus. Luontokeskuksessa on vaihtuvia saaristoon liittyviä näyttelyitä. Tänä vuonna oli näytillä upeita luontokuvia, tykkäsin!
Pysyvässä näytelyssä voi tutustua moniin mielenkiintoisiin aiheisiin mm. saariston lintuja esittelevään lintuluotoon, Itämeren kehitysvaiheisiin, merkotkaan, vedenalaiseen luontoon ja kalastusmenetelmiin. Ja arvatkaappa mikä tässä kaikessa on parasta? Se on maksutonta! Eli ei ole rahasta kiinni, jotta pääsee näiden mielenkiintoisten asioiden äärelle. Näyttelyitä ja katsottavaa riitti kahdessa kerroksessa.
Tämä tässä on ruokki, jota kutsutaan pohjoisen pingviiniksi. Se pesii yhdyskunnissa jyrkillä kallioisilla rannikkoalueilla ja puuttomilla ulkoluodoilla. Ruokki munii kalliolle kivilohkareen suojaan yhden munan ja molemmat hautovat sitä noin viisi viikkoa.
Lokkeja, olihan niistä pakko ottaa kuva =D.
Näyttelyssä kerrottin merikotkasta jonka tarina kosketti minua kovasti, joten jaan sen myös teidän kanssa. Koiras E9038 (1990-2003) rengastettiin pesäpoikasena Korppoossa 1990. Hänet tavattiin seuraavan kerran kotkien ruokintapaikalla Korppoossa aikuisena 27.10.1996. Kun kotka oli kasvanut isoksi, se pariutui ja rakensi pesän 41 kilometrin päähän syntymäpaikastaan Dragsfjärsiin 1999. Pesintä ei kuitenkaan onnistunut ensiyrittämällä. Vuosina 2000 ja 2001 kotka sai yhden poikasen puolisonsa kanssa. Kahtena seuraavan vuonna pesintä jälleen epäonnistui. Tämä yksilö löytyi kuolleena 21.5.2003 pesäpuun katveesta. Hän oli kuollut hävitessään reviiritaistelun nuorelle koiraalle. Voittaja pariutui lesken kanssa ja he saivat poikasen keväällä 2004 joka kantaa tunnusta E21531. Draamaa ja taistelua elämästä, ei ole aina helppo jatkaa sukua.
Metsäkauriin poikanen, jota tutummin Bambiksi kutsutaan =).
Luontokeskuksen takaa lähti 700 metriä pitkä luontopolku, jossa esitellään Suomen geologista historiaa aina 2300 miljoonan vuoden takaa nykypäivään.
Tämä luontopolku oli hyvin merkitty tällaisilla, voisiko sanoa vaikka maakummeleilla =). Täällä koin lomamme yhden kohokodan, joten kuvia tuli otettua sen mukaisesti. Jotta tästä ei tule kilometrin pituista postausta, saatte nähdä luontopolun maisemia lisää seuraavalla kerralla.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo luontokeskushan on rakennettu melkein samoista piirustuksista kuin Limingan luontokeskus, väri vaan eri. :) Nämä ovat mukavan leppoisia paikkoja ja sen mukaisia kuvia. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, että mikä oli se kohokohta vai oliko se tämä luontokeskuksen alue yleensä? (EDIT: liian monta kirjoitusvirhettä)
VastaaPoista=D tulee edulliseksi, ei tarvitse maksaa kahdelle arkkitehdille =). Nämä ovat tosiaan minustakin kivoja paikkoja. Ja se kohokohta tulee seuraavassa postauksessa, luontokeskuksen luotopolulla =D.
PoistaKiva kun jaot luontokeskuksen kokemuksesi :)
VastaaPoistaOlen kuullut kehuttavan sitä, mutta viimeksi valitsimme pitkän seiluun päätteeksi kylpylän ja Sinisimpukka jäi kokematta. Hyvä syys siis palata Kasnäsiin.
Kyllä se hylkeen näkeminen aina lämmittää sydäntä. Meillä on ollut tällä kaudella tuuria, olemme nähneet ainakin kuusi, jos ei tosiaan enemmänkin. Parina kertana tuijotimme nappisilmäistä merten sukkulaa aivan lähietäisyydeltä. Viimeisimmällä purjehduksella huomasimme, että niitähän polskii ihan kotisatamamme lähelläkin. Odotan kovasti bongaavani joskus, edes kerran elämässäni, pyöriäisen.
Ehdottomasti seuraavalla kerralla Sinisimpukkaan ja ennen kaikkea sen luontopolulle. Siitä tulee kuvia seuraavaksi =). Hylkeet on kyllä ihania, ja onneksi minuakin onnisti kerran tänä kesänä, kun menimme Kasnäsistä Korpoströmiin, siitä postaus tulossa tietenkin kuvien kera =D
PoistaHei Katinka! Kiitos kivasta tarinasta. Meidän mökkisaaren kalastaja ei ole lainkaan innostunut hylkeistä, ne kun rikkovat verkot ja syövät kalat. Minä olen nähnyt yhden hylkeen tänä kesänä, ja on se riemastuttava näky!
VastaaPoistaOle hyvä vaan =). Joo, kalastajat eivät rakasta hylkeitä, heidän jäljiltä on hylkeen mentäviä aukkoja verkoissa =)
PoistaMinullekin tuli heti mieleen muumitalo! Kauniita kuvia! Olen kerran nähnyt hylkeen elävänä, kun olimme ystävien kanssa purjehtimassa Nauvon vesillä, se oli oikeasti aika huikea kokemus!
VastaaPoista