Kasnäsin kallioilla

Luontokeskus Sinisimpukan geologinen luontopolku oli todellinen elämys tällaiselle kivihullulle ihmisiselle. Kalliot ja maisemat olivat aivan upeat ja päivän kruunasi kaunis auringon paiste. Meri kimmelsi ympärillä. Toivottavasti saan tuotua teille edes hitusen siitä tunnelmasta jonka koin. Minuun nämä kalliot amtoivat todellisen elämyksen!

Sen lisäksi, että polku oli hyvin merkitty, se oli myös helppo kulkuinen. Tämä luontopolku erosi perinteisistä poluista siinä, että täällä esiteltiin geologiaa, eli pysyttiin kalliolla ja kivien äärellä, ihanaa!

Tämä tässä on ajan hammas. Kivilajien erilainen kemiallinen koostumus selitää sen, miksi ne rappeutuvat eri nopeudella. Tässä tumma muuttunut amfiboliitti on rapautunut enemmän kuin sen ympärillä olevat kovemmat ja vaalemammat graniitti juovat.

Sitä luuisi, että kivi on materiaalina kova, mutta myös sillä on omat heikot kohtansa. Kävin aikanaan kivenhionnan kurssilla ja siellä opin, että jos kivi on huokoinen (eli märkä kivi kuivuu nopeasti kun siihen puhaltaa) voi sen saada vaikka käsillä poikki (kurssin opettaja sai, minä en =). Kivi on materiaalina todella mielenkiintoinen!

Nämä olivat sellaisia maisemia, että huokailin ja ihastelin kameran kanssa. Olin välillä sellälläni, välillä mahallani ja välillä konttasin pylly pystyssä. Sellaista se kuvaaminen on kun etsii kuvakulmia =D.

Minua on aina viehättänyt se, miten kalliollakin ja sen koloissa voi kasvaa vaikka mitä. Luonto on ihmeellinen.

 Kalliolla pääsin tutustumaan meriasteriin.

Meriasteri on sinipunakukkainen asterikasvi joka viihtyy merenrannoilla ja aroalueilla. Se on suomessa hyvin tavanomainen rannikoiden laji. Meriasteri on kaksivuotinen tai lyhytikäisesti monivuotinen ja kasvaa 10-60 cm korkeaksi.

Minusta tämä oli hauskan näköinen kukka.

Voitteko kuvitella, että Kasnäsissä on kauan aikaa sitten ollut tulivuoren purkaus?! Luontopolulta löytyi geologiasta kertovia esittelytauluja, josta myös tämä tieto löytyi. Kivien maailma on todella kiehtovaa.

Joko tuntuu siltä, että on oltu tarpeeksi "kivikaudella" =D. En voi sille mitään, mutta kalliot ja kivet ovat vain niin ihania. Voisin kävellä ja istuskella niillä vaikka kuinka pitkään. Pitkän aurinkoisen päivän jälkeen ne ovat lämpimiä ja puolestaan kylmällä kylmiä. Märkä kivi loistaa väreissä kun puolestaan kuivana se kätkee värinsä. Kivestä on moneksi =)

Luontokeskus Sinisimpukka

Kylpylän lisäksi Kasnäsistä löytyy todella mukava vierailemisen arvoinen paikka, Sinisimpukan luontokeskus. Tämäkin sijaitsee aivan sataman tuntumassa, joten paikalle ei ole pitkä matka.

Talon keskellä sijaitsi näköala torni, josta minulle tuli mieleen Muumitalo =D. Paikalla ollut esittelijä harmitteli vain sitä, että ympärillä olevat puut olivat kasvaneet niin pitkiksi, että olivat hieman upean merinäköalan tiellä.

Pihasta löytyi merellisiä elementtejä, kuten kummeli ja suuri ankkuri.

Paikka on avoinna, joten käydään sisään!

Luontokeskus Sinisimpukka on perustettu 1993 ja se toimii Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskuksena. Toiminnasta vastaa Metsähallitus. Luontokeskuksessa on vaihtuvia saaristoon liittyviä näyttelyitä. Tänä vuonna oli näytillä upeita luontokuvia, tykkäsin!

Pysyvässä näytelyssä voi tutustua moniin mielenkiintoisiin aiheisiin mm. saariston lintuja esittelevään lintuluotoon, Itämeren kehitysvaiheisiin, merkotkaan, vedenalaiseen luontoon ja kalastusmenetelmiin. Ja arvatkaappa mikä tässä kaikessa on parasta? Se on maksutonta! Eli ei ole rahasta kiinni, jotta pääsee näiden mielenkiintoisten asioiden äärelle. Näyttelyitä ja katsottavaa riitti kahdessa kerroksessa.

Tämä tässä on ruokki, jota kutsutaan pohjoisen pingviiniksi. Se pesii yhdyskunnissa jyrkillä kallioisilla rannikkoalueilla ja puuttomilla ulkoluodoilla. Ruokki munii kalliolle kivilohkareen suojaan yhden munan ja molemmat hautovat sitä noin viisi viikkoa.

Lokkeja, olihan niistä pakko ottaa kuva =D.

Sen lisäksi, että haaveilen ottavani joskus sen oikein hyvän kuvan, haaveilen monesta muustakin asiasta. Yksi niistä olisi nähdä hylkeitä merellä! Monia kesiä olen yrittänyt niitä bongata, vielä tuloksetta.

Näyttelyssä kerrottin merikotkasta jonka tarina kosketti minua kovasti, joten jaan sen myös teidän kanssa. Koiras E9038 (1990-2003) rengastettiin pesäpoikasena Korppoossa 1990. Hänet tavattiin seuraavan kerran kotkien ruokintapaikalla Korppoossa aikuisena 27.10.1996. Kun kotka oli kasvanut isoksi, se pariutui ja rakensi pesän 41 kilometrin päähän syntymäpaikastaan Dragsfjärsiin 1999. Pesintä ei kuitenkaan onnistunut ensiyrittämällä. Vuosina 2000 ja 2001 kotka sai yhden poikasen puolisonsa kanssa. Kahtena seuraavan vuonna pesintä jälleen epäonnistui. Tämä yksilö löytyi kuolleena 21.5.2003 pesäpuun katveesta. Hän oli kuollut hävitessään reviiritaistelun nuorelle koiraalle. Voittaja pariutui lesken kanssa ja he saivat poikasen keväällä 2004 joka kantaa tunnusta E21531. Draamaa ja taistelua elämästä, ei ole aina helppo jatkaa sukua.

Metsäkauriin poikanen, jota tutummin Bambiksi kutsutaan =).

Portaat näköala torniin.

Luontokeskuksen takaa lähti 700 metriä pitkä luontopolku, jossa esitellään Suomen geologista historiaa aina 2300 miljoonan vuoden takaa nykypäivään.
 

Tämä luontopolku oli hyvin merkitty tällaisilla, voisiko sanoa vaikka maakummeleilla =). Täällä koin lomamme yhden kohokodan, joten kuvia tuli otettua sen mukaisesti. Jotta tästä ei tule kilometrin pituista postausta, saatte nähdä luontopolun maisemia lisää seuraavalla kerralla.

Kasnäs

Kun haluat saariston rauhallisesta idyllistä "ihmisten ilmoille", mene Kasnäsiin. Laiturilla kuulee monenlaisia hyviä vinkkejä. Meidän juniori oli kuullut parillakin laiturilla, että Kasnäsissä on kylpylä, joten sinne piti päästä. Niinpä suuntasimme Rosalan jälkeen Kasnäsiin. Ystävämme menivät hieman edellä sillä välin kun me tutuistuimme Rosalan viikinkikeskukseen. Tieto tuli puhelimeen, että tilaa on ja liput kylpylään jo hankittu.

Mereltä käsin jo näkee, että ollaan tulossa palveluiden ääelle. Kasnäs on jälleen hyvä huoltosatama. Lähellä ovat kaupat, tankkaus ympäri vuorokauden, hyvää ruokaa ja se kypylä =D.

Satamakonttorin yhteydessä on pieni terassi. Satamassa on 100 vierasvene paikkaa ja 200 kausipaikkaa.

Tutkivan vessajournalistin raportti: tällä kertaa myös vessoja oli tarpeeksi, ei tarvinnut jonottaa =D.

Sataman ympäristö on todella viihtyisä.

Mitä teille tulee mieleen sanasta palvelutalo? Minun mielikuva on ensimmäisenä iso talo, jossa asuu vanhuksia ja heillä on siellä palvelut ja apu lähellä =). No, tässä ei nyt tarkoiteta kuitenkaan sellaista palvelutaloa, vaan talo, jossa voi pestä pyykkiä ja saunoa. Miehille ja naisille oli omat saunat ja kivat vilvoittelutilat.

Maitokärryt, pakko kuvata =D!

 Sen lisäksi, että satamasta löytyy monipuolinen ruokakauppa, on siellä myös saaristolaistori.

Valikoimasta löytyi vaikka mitä ihania herkkuja. Oli saaristolaisleipää, vihanneksia ja tietenkin kalaa eri muodoissa. Niin nousi vesi kielelle kun näitä katseli!

Saarostolais herkkujen lisäksi tarjolla oli myös koruja ja merihenkisiä tuotteita.

Kylpylä sijaitsi aivan sataman tuntumassa. Perinteisen saunan lisäksi löytyi höyrysauna. Altaita oli useampia, pääsi uimaan matkaa, lekottelemaan porealtaassa tai hakemaan viilennystä +11 asteisesta viileästä altaasta. Itse pidin terapia-altaan lämmöstä, jossa oli mukava pulikoida. Olisin mielelläni ottanut kylpyässä myös jalkahoidon, mutta jalkahoitaja sattui olemaan lomalla. Niin minun tuuria! Kylpylän nettisivuille pääset tutustumaan tästä.

Satama-alueelta löytyi parikin todella mukavaa leikkipaikkaa lapsille. Tässä näkyy niistä toinen.

Kasnäsistä lähtee lauttoja lähisaarille mm. Rosalaan ja Hiittisiin.

Jos tarkkaan katsoo, niin näkee, että täältä lähtee retkiä myös Bengtskärin majakkasaarelle. Ensin mennään tutustumaan Rosalan Viikinkikeskukseen, jossa tarjollaan perinteinen saaristolais-kalakeitto, Rosalan limppua ja kahvit. Matkaan pääsee mukaan myös Rosalasta, jos sattuu olemaan siellä valmiina. Viikinkikeskuksen jälkeen matka jatkuu Bengtskärin upealle majakka saarelle. Tällä kertaa retket olivat jo täynnä, joten emme päässeet mukaan. Kesäaikaan retkiä voi tiedustella info@bengtskär.fi.

Aivan sataman viesressä on mukava uimaranta. Kävimme ystäväni kanssa rannalla ottamassa aurinkoa. Aurinko paistoi upeasti, mutta holotna tuli silti. Nimittäin se pohjoistuuli jatkoi edelleen. Siinä vaiheessa kun nousi iho kananlihalle oli pakko luovuttaa.

Sillä välin kun me naiset lököilimme rannalla auringossa, olivat miehet laiturilla kalassa ja tässä on tulos! Päälle neljäkymmentä todella hyvän kokoista ahventa! Kalaa tuli ihan koko ajan, nappasi saman tien kun vain sai syötin veteen, ja tämä ei ole kalavale =).

Mieheni on peto fileroimaan, joten ahvenet fileeksi, suolaan ja ruisjauhoja pinnalle. Paistamiseen tietysti voita! Ja arvatkaas oliko hyvää =D. Niin paljon oli syötävää, että maistiaisia riitti annettavaksi myös naapuriveneeseen.