Luonnonkukkien päivä

Hyviä uutisia! Tietokoneeni on palannut huollosta. Ja erittäin iloinen olin siitä, että se viipyi reissullaan vain viikon. Huoltolähetteessä mainittiin 2-4 viikkoa, joten olin todella huojentunut, että ei mennyt niin kauaa. Ja mikä konetta sitten vaivasi? Kovalevy siihen vaihdettiin ja sen myötä lensi iso määrä käsiteltyjä valokuvia bittitaivaaseen! Onneksi kaikki alkiperäiset otokset olivat tallella ulkoisella kovalevyllä. Silti muutaman illan työt menivät hukkaan. Tarinan opetus on yksi sana... varmuuskopio. Kaikki lienee tietävät, mitä se tarkoittaa =D.

Viikonlopun ajan olen sitten ajanut koneeseen ajureita, ohjelmia ja asetuksia paikoilleen. Kaikki ei ole mennyt ihan kivuttomasti, mutta onneksi ollaan jo loppusuoralla. Lighroomista en enään löytänyt aikaisemmin vesileimassa käyttämääni fonttia (minne lie sekin lensi, ohjelman piti olla ihan sama). Kone näytti RAW kuvat ennen windowsissa, mutta ei enään. Sain ajeltua ajureita siihen malliin, että nyt näkyy 550D ottamani kuvat, mutta ei 70D:llä. Kummassakin sama formaatti! En ymmärrä. Pitänee mennä viisaampien pakeille asian kanssa =D.

Eilen vietettiin luonnonkukkien päivää. Ja kukkiahan luonnossa riittää. Päivän kunniaksi tässä teille näytille muutamia kukkasia, jotka olen kuvannut tänäkesänä. Lemmikki on yksi suosikkini.

Tästä kukasta ei ole hajuakaan, mikä se on, joten viisaammat kertokaa =).

Tälle kukalle sain nimen Facebookin luonnonkukkakuvaajien ryhmästä, vaan en sitä nyt enään muista =D. Kukka kylläkin on minusta kanis ja mieleenpainuva. Tuolla facebookissa on muuten monia valokuvausryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Siellä näkee aivan uskomattoman ihania valokuvia ja saa myös omista kuvista mukavasti palautetta. Oma suosikki ryhmäni on valokuvaajan neuvola. Pari kertaa kun on mennyt sormi suuhun, olen saanut sieltä apua.

Koululaiset saavat tehdä jossain vaiheessa kasvion. Osa joutuu keräämään kasvit ihan fyysisesti, mutta kuulimpa tässä ihan päivänä muutaman, että koulusta oli annettu vaihtoehdoksi tehdä kasvio myös kuvaamalla, tykkään! Miksi repiä kasvia maasta, jossa se saa kasvaa ja ilahduttaa kaikkia. Lisäksi kuvassa se säilyy pidempään kauniina =D.

Tämä on tuttu metsämansikka. Pian saadaan satoa. Metsämansikoissa on aivan erityinen ihana maku. Niitä oli mukava pujotella mummolassa timoteiheinän varteen.

Tässä kotkansiipi availee vielä viimeisiä siipiään.

Ja tässä puna-ailakki. 

Tässä puolestaan kaikille tuttu ketunleipä, eli käenkaali.Lapsena tuli maisteltua ketunleivän lehtiä. Lehdet maistuivat suolaiselle, sillä ne sisältävät oksaalihappoa. Suurina määrinä oksaalihappo on vaarallista, mutta muutaman lehden syönti metsäretkellä ei vahingoita ketään.

Tuota vesileimaa pitää vielä fiksailla, nyt se on liian suuri ja hyppii silmille. Säätäminen siis jatkuu vielä. Pidin sitä edellisestä fontista enemmän, mistähän sen löytäisi?

Aurinkoista ja kukkivan kaunista viikon alkuta teille kaikille!