Vasa laiva

Kävimme ystäväperheen kanssa yhdessä tammikuun lopulla Tukholmassa ja vierailimme Vasa museossa. Tiesin sinne mennessäni, että siellä olisi joku vanha, merestä nostettu laiva näytillä. Kun pääsin paikanpäälle, olin hämmästyksestä mykkänä pitkään. Laiva oli todella iso ja itse sen tarina oli mielenkiintoinen!

Valokuvaamisen kannalta kohde oli todella haastava. Ensinnäkin laajakulmat loppuivat objektiiveista ihan heti, kohde oli niin iso. Toisen haasteen loi valaistus. Museossa oli hämärää ja laivaan oli kohdistettu spottivaloja. Hämärässä kuvaaminen on minulle vielä kerta kaikkiaan vain haastavaa (koulutusta olen siihen jo pyytänyt), joten kuvista ei meinannut tulla mitään. Pahoittelen siis kuvien huonoa laatua, mutta pakko laittaa teille joitain yritelmiä näytille, sillä laiva oli upea.

Tämä kohde on siitä harvinainen, että se on ainoa 1600-luvulla rakennuista laivoista joka on olemassa. Ensimmäisen hämmästyksen aihe itselleni oli se, että yli 95% laivan alkuperäisistä osista on säilynyt. Laivaa varten rakennettiin museo. Museo oli siitä kiva, että siinä oli monta kerrosta, joten laivaa pääsi näkemään ja ihailemaan eri kohdista.

Vasa laivaa koristavat sadat, käsin tehdyt veistokset. Miettikää mikä homma! Laiva rakennettiin vuosina 1621-1625 ja sen oli tarkoitus olla yksi Ruotsin laivaston tärkeimmistä aluksista. On tutkittu, että laivan oli ilmeisesti määrä purjehtia Puolaan, sillä se oli ollut vuosia Ruotsin suuri vihollinen. Nimensä Vasa sai silloisen hallitsijasuvun vaakunan mukaan.

Alukseen haluttiin 64 tykkiä joka oli Ruotsin laivastossa olevista laivoista suurin määrä. Koska laivan rakennusvaiheessa kuningas antoi käskyn toisen tykkikannen rakentamisesta, aiheutti se hidastamista laivan valmistumisessa, sillä piirustuksiin jouduttiin tekemään muutoksia. Rakennustyöt oli jo tuolloin aloitettu.

Tässä tulee tarinan surullisin osa. 10. elokuuta 1628 laiva nosti purjeet Tukholman satamassa. Juhlatunnelmaa lisäsi laivan kyljen aukoista työntyvien tukkien ampumat laukaukset. Upea laiva eteni hitaasti kohti sataman suuta, jossa nousi nopeasti tuulenpuuska. Laiva kallistui tuulen voimasta, mutta oikeni vielä. Toinen tuulenpuuska sai valitettavasti Vasan kyljelleen ja sen seurauksena vesi virtasi sisään avoimista tykkiluukuista. Vasa upposi ja vei mukanaan merenpohjaan useita kymmeniä kuolonuhreja 150 päisestä miehistöstä.

Tutkija Anders Franzén aloitti Vasan etsimisen 1950 luvun alussa. Vanhat laivojen hylyt olivat kiehtoneet häntä jo lapsesta saakka. Hän myös ymmärsi mikä merkistys on sillä, että laivamato, joka syö puisia laivoja suolaisissa vesissä, ei viihdy Itämeressä. Anders löysi Vasan!

Vasa laiva lepäsi merenpohjassa 333 vuotta jonka jälkeen se nostettiin 24. huhtikuuta vuonna 1961. Pitkään merenpohjassa ollut laiva vaatii ihan oman huomion, jotta jäljelle jääneet osat saadaan pidettyä ehjänä. Alussa Vasa laivaa suihkutettiin vedellä ja myöhemmin säilöntäaineeksi valittiin  polyeteeniglykoli (PEG) jota suihkutettiin monien vuosioen ajan.

Itselleni jäi päällimäiseksi tunteeksi harmistus siitä, että rakentajat näkivät niin suuren työn ja koko komeus upposi ensimmäisillä metreillä meren pohjaan. On mahtanut harmittaa! Kiitollisuuden tunteen koin puolestani siitä, että laiva on löydetty ja tällainen harvinaisuus on meillä ihailtavana. Tietyllä tavalla ei siis sittenkään ole rakentajien työ mennyt hukkaan =). Voi kumpa he tietäisivät, miten monet ovatkaan pääseet nauttimaan heidän kättentöistä.

Itse pidin tästä kohteesta todella paljon ja voinkin suositella lämpimästi siihen tutustumista. Viking linen satamasta meni bussi suoraan kätevästi kulmille, joten kävelymatka ei ollut pitkä. Tässä postauksessa olevat tiedot olen ottanut Vasa museetin sivuilta, pääset lukemaan lisää tästä mielenkiintoisesta laivasta heidän sivuiltaa suomeksi tästä.