Aavemainen näky

Merenrannalta jatkoimme luonnopolkuapitkin kohti Mankin jokea. Aurinko tuli vain enemmän ja enemmän esiin, joten ulkona oli upea sää tuulesta huolimatta. Ja metsän siimeksessä tuuli ei aina edes tuntunut kovalta.

Polun varrelta löytyi tuomi, joka oli kasvanut monihaaraiseksi. Aluksi kun sitä katsoi, se näytti ihan tavalliselta tuomelta. Juniori meni puun luo ja ihmetteli kovaan ääneen, että "mitä tää on?" Siinä vaiheessa minäkin kiinnoistuin, että mistä on kysymys.

Mitäs sanotte, eikö näytäkin melko aavemaiselta! En ollut ikinä nähnyt moista näkyä ennen. En ainakaan tässä mittakaavassa. Puu oli todella iso ja kaikki sen haarat olivat tämän seitin peitossa. Mieheni osasi kertoa minulle kuka on tällaisen jälken takana. Tuomenkehrääjäkoi.

Ja jos oikein tarkkoja ollaan, on tämän takana nimen omaan tuomenkehrääjäkoi perhosen toukka. Perhosen toukat elävät suurina ryhminä tuomessa ja kehräävät puuhun harsomaisen kudoksen. Välillä harsomainen kudos peittää vain oksia ja lehtiä, ja välillä koko puun, tai tässä tapauksessa puut.

Tuomenkehrääjäkoi perhosen toukat elävät erittämänsä seitin suojassa ja syövät tuomen lehtiä. Saattaappa käydä jopa niin, että ne tyhjentää koko puun lehdettömäksi. Ensin syödään kimpassa yksi oksa tyhjäksi ja sen jälkeen siirrytään seuraavaan oksaan. Järjestelmällistä, sanoisin =). Onneksi puu selviää siitä, sillä se kasvattaa uudet lehdet myöhemmin.

Tuomenkehrääjäkoin toukkia ja tätä harsokudosta voi havaita tuomessa alku- ja keskikesällä. Kun toukat ovat syöneet tarpeeksi, ne koteloituvat kutomansa seitin uumeniin. Loppukesästä kotelosta kuoriutuu tuomenkehrääjäkoita. Se on valkoinen pieni perhonen (siipienväli 20-24mm), jolla on mustia pilkkuja.

Naaras munii noin kuusikymmentä munaa, joista toukat kehittyvät. Näin suuren kudelman tekemiseen tarvitaan varmasti valtava määrä toukkia. En tiedä, haluaisinko nähdä sellaista määrää toukkia yhtä aikaa, vaikka en matoja toki pelkääkkään =D.