Kevään ensi vihreää

Viime sunnuntaina kävimme tutkimassa kevään etenemistä Lasilaakson vieressä Mankinjoen varrella. Paikalta löytyy luonnonsuojelualue, merkitty reitti ja lintutorni. Lumi oli sulannut ja polku oli sen jäljiltä melko kurainen, kuten yleensä keväällä. Oli jännittävää huomata, että kasvit työnsivät jo kovasti esiin. Toivottavasti ei tulisi enään ihan hirmuisen kovia pakkasia, sillä se ei tiedä hyvää.

Itse oli ihan innoissani näistä kaatuneista puista ja puun juurakoista, jotka olivat sammaloituneet. Miten kauniin vihreitä ne olivatkaan, heti näin keväällä!

Ruskeata maata vasten vihreä sammal suorastaan loisti ja pisti silmään.

Tämä juurakko näytti ihan siltä, kuin kasa vihreitä isoja matoja olisi luikerrellyt maassa. Minulle tuli näistä sellainen aavemainen tunnelma, kuin jostain kauhuelokuvasta, aavemetsä =D.

Sillä on merkitystä, että kaatuneita puita ei raivata metsästä pois. Lahoava puu suorastaan kuhisee elämää. Se on elinympäristö tuhansille hyönteisille ja sienille. Lahoava puu on siten olennainen osa tervettä metsämaisemaa. Kaatuneilla puunrungoilla on myös mukava istahtaa lepäämään ja nauttimaan vaikka retkieväitä.

 

Se, että nykyään hakkuualueelta kaivetaan myös kannot ja juurakot kasaan hyötykäyttöön, on itse metsälle ja sen eläimille huonompi juttu. Ihmisen puuttuminen luonnon muokkaamaan tasapainoon, ei yleensä tiedä hyvää. En ole asiantuntija, mutta minulla on sellainen kutina, että toimenpiteen todelliset vaikutukset nähdään vasta vähän myöhemmin, kun ekologinen tasapaino on tarpeeksi muuttunut. Onneksi meillä on näitä luonnonsuojelualueita, joissa metsä ja maasto saa olla juuri niinkuin luonto on tarkoittanut sen olevan.

Luonnonpoluilla ja varsinkin luonnonsuojelualuilla ei pidä poimia kasveja. Niin kauniilta kuin kukkaset näyttävätkin kotona maljakossa, ne eivät kestä siellä pitkään, kuten kaupasta ostetut leikkokukat kestää. Lisäksi ne on mukava jättää luontoon, jotta mahdollisimman moni pääsee niistä nauttimaan. Minusta on mahtavaa löytää luonnosta kaikkia ihania juttuja ja kuvat ne sitten itselle muistoksi. Ja kuvatut kasvit eivät kuihdu (korkeintaan printistä väri haalustuu =D).

Seuraavalla kerralla jatketaan luontopolulla eteenpäin, sillä kaikkea kivaa tuli vielä eteen näiden ihanien sammalleiden jälkeen. Mikäli kiinnostuit tästä alueesta, voit käydä lukemassa siitä lisätietoa netistä täältä.