Mankin joki

Aikamme ihmeteltyämme tuomenkehrääjäkoin tekosia, jatkoimme matkaa kohti jokea.

Matkan varrella oli lisää ihania sammaloituneita puita. Tämän sammalleen päällä köllötteli joku pieno kotilo. En tosin ole varma, oliko siellä ketään kotona, vai oliko kyseessä pelkkä tyhjä kuori =).

Polku oli merkitty hyvin, ei ollut eksymisen vaaraa. Tosin alue on niin pieni, että vaikka olisikin eksynyt , olisi polulle päässyt takaisin ihan vahingossakin.

Vapaana soljuva vesistö on aina jotekin iloa silmälle ja sielulle. Koska päivä oli tuulinen, näytti siltä, kuin joki olisi virrannut väärään suuntaan. Tuuli liikutti veden pintaa. Mutta kun laittoi veteen kepin, se lähtikin matkaamaan ihan toiseen suuntaan =).

Yritin löytää netistä tietoa tästä joesta, mutta ainut mitä löysin, oli kalastukseen liittyvää. Siitä päätellen joki on kaiketi kalastajien suosiossa. Maastokartasta katselin, että joki jatkuu pitkälle vaikka minne. Se kaartaa mm. Espoon kartanon kautta ja päätyy Loojärveen.

Tällaiset joet ovat myös kovasti melojien mieleen. Itse katselen aina mielelläni melojia merellä. He pääsevät kanooteilla kaikkiin kivoihin paikkoihin. Jaa että miksi en sitten itse harrasta melontaa? Harrastaisin jos uskaltaisin. Pelkään nimittäin kovasti sitä, että kanootti kaatuu ja jään veden alle jalat supussa kanootissa, enkä pääsisi pintaan. 

Puu on siitä jännittävä elementti, että jokainen on erilainen, jokaisesta löytyy jotakin kaunista.

Jos joku teistä lukijoista kiinnostui tästä alueesta, niin pääset lukemaan lisää täältä. Onneksi meillä on kaupunkien sisällä myös tällaisia luonnonsuojelualueita. Ei tarvitse mennä pitkälle, jotta pääsee luontoon. Tänne on myös helppo tulla jopa junalla, sillä Mankin seisake on aivan vieressä.