Kaislikon suojassa meni polku merenrantaan. Niiden suojassa oli jännittävää kulkea. Aurinko alkoi pilkistelemään pilvien lomasta pikku hiljaa.
Merenrannalla on aina yhtä terapeuttista. Päivä oli tuulinen, tuntu ihan siltä kuin se olisi puhaltanut päästä kaiken ylimääräisen pois. Sai vain katsella (ja kuvailla) rauhassa kaunista maisemaa, tuoksutella raikasta ilmaa ja kuunnella lintujen ääniä. Hieman kauempana sulan reunalla linnut nautiskelivat kevätpäivästä.
Noustaan torniin!
Kaislikon seasta löytyi myös paljon osmankäämejä,
Lintutornin kupeessa kasvoi leppä ja niiden lilan väriset urvut pistivät silmääni. Ne olivat oikeasti tämän värisiä =D.
Aikamme ihailtuamme maisemaa, jatkoimme matkaa kohti Mankin jokea. Matkan varella näimme sellaisen luonnon ilmiön, joka osui minun kohdalle ensimmäisen kerran elämässäni. Siitä lisää seuraavalla kerralla =).
Kivoja kaislikoita. Kaislikoissa on sitä jotakin.
VastaaPoistaHassua, vaikka Lasilaaksossa olen piipahtanut (tai ainakin liki) en ole koskaan tuota lintutornia nähnyt. Täytyypä otta ohjelmistoon joskus.
=D sieltä se löytyy luontopolulta merenrannan tuntumasta. Käy ihmeessa katsastamassa. Siellä saattaa olla myöhemmin kevällä enemmänkin lintuja katseltavaksi.
PoistaNyt vasta ehdin lukemaan nämä kaksi viimeisintä postaustasi. Niin on vihreää, sinistä ja vielä liilaakin väriä näissä ihanissa keväisissä kuvissa! :) Mahtavat kaislikot ja hauska tuo suojaisa polku kaislojen keskellä. Se ihan vetää puoleensa ;) Mukavaa viikonloppua sinulle! :)
VastaaPoistaKiitos Ansku ja ihanaa viikonloppua myös sinulle =).
PoistaTarkenit käydä vielä lintutornissakin. Varmaan hieno reissu kaislikon keskellä kuvailla. Jännityksellä jään odottamaan mitä näit?
VastaaPoistaReissu oli kiva =). Maanantaiksi saan varmasti tehtyä jutun siitä mitä näin, joten silloin se selviää, viimeistään.
PoistaIhanat kaislat :-)
VastaaPoistaKiitos Susanna =).
Poista