Näin keväällä kyseisellä saarella on erityisen paljon merimetsoja. Tummina töröttävät metsot antavat paikalle entistä aavemaisemman tunnelman.
Puhumattakaan silloin, kun metsot lähtevät parvena lentoon! Tunnelma oli minusta suorastaan Alfred Hitchcockin ohjaamasta kauhuelokuvasta Linnut vuodelta 1963. Erona on vain se, että nämä linnut eivät hyökkää ihmisten kimppuun... onneksi =).
Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Merellä kuvaamisessa on se haaste, että vaikka kohde pysyisikin paikoillaan, kuvaaja liikkuu =D. Päivänä, jolloin olimme kuvaamassa merellä, oli hieman tuulta ja se sai veneen keinumaan. Objektiivin kuvanvakain ei aina tahtonut pysyä perässä, kuvaajasta ja tarkennuskesta puhumattakaan.
Olen ollut aina sitä mieltä, että omistamani 70-300mm objektiivi on ihan riittävä. Minähän en ole mikään lintukuvaaja (omasta mielestäni). Kunnes eteeni tuli elämäni tilaisuus ja se valui läpi sormien juuri siksi, että minulla ei ollut pidempää putkea. En ole päässyt yli tästä vieläkään!
Siellä se istuu puussa, elämäni tilaisuus ottaa kunnon kuva merikotkasta! Jos kuvaa suurentaa enemmän, se ei ole tarkka. Kyllähän siitä selvän saa, että kotka se on, mutta hyvä kuva se ei ole. Joten haaveena hyvä kuva merikotkasta on edelleen totta. Ja tosi asia on, että kuvaan paljon lintuja merellä, vaikka en olekkaan mielestäni lintukuvaaja. Niitä nyt vain sattuu olemaan merellä paljon, niitä lintuja =D
Tässä elämäni tilaisuus kaartelee pois. Tapahtuneen jälkeen riensin Facebookin ryhmään valokuvaajien neuvola ja kysyi sieltä, että millainen yhdistelmä, harrastelijan kukkarolle sopiva, olisi auttanut minua tässä tapauksessa. Voin muuten suositella kyseistä yhteisöä, siltä saa aina hyviä neuvoja ja voi lueskella muiden pulmia ja saada niistä neuvoa myös itselle.
Tämä saari on aina yhtä vaikuttava näky kaikessa karuudessaan. Se on kokonaan merimetsojen valtakuntaa joka osaltaa tekee paikasta vaikuttavan.Täällä on aina mukava piipahtaa.
Vau, merikotka Espoossa ! Mä olen nähnyt merikotkan vain kerran, silloin olin itse maissa ja kameraa ei ollut lähimaillakaan.
VastaaPoistaMä olen puolivakavissani luullut että tuon saaren nimi on Skitö. Aavesaari on kyllä kieltämättä nätimpi nimi. Mutta sinä joka olet hyvä löytämään taustatietoja, tiedätkö miksi niin monen saaren nimi on Punainen lehmä, Röda Kon ?
Eikö, olin ihan ekstaasissa itsekin tuosta kotkasta (ja vieläkin harmittaa, etten saanut siitä parempaa kuvaa). Aavesaari nimitys on käytössä ihan vain meidän perheessä. Oikeasti paikan nimi on Södergadden. Lisäsin sen myös tuonne tekstiin, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan =). Ihan nopeasti en ratkaissut tuota punaista lehmää, mutta katsotaan, josko sen salaisuus jossain vaiheessa selviäisi =D.
PoistaHui... Meillä on lähivesillä vastaavanlainen saaripari: Stora och Lilla Äggskär.
VastaaPoistaAika lähelle pääsit jo merikotkoa. Harva siitä mitään passikuvaa pääseekään nappaamaan ;)
=D Passikuvaa =D, joo sellainen jääkin haaveeksi. Vaan kyllä tässä jo on selailtu uusi putkia ja varmaan sellaisen vielä hankin ennen kesälomaa.
PoistaTuossa jo merennneito ehtikin mainita Stora ja Lilla Äggskärin. Samanlainen tunnelma niissä kuin tuossa sinun kuvaamassasi saaressa. Minä pohdin, että tuolta maailma näyttää ydinräjähdyksen jälkeen. Aavemaisia, kammottavia kuitenkin jotenkin kiehtovia saaria. Kesällä, lämpimällä ilmalla saarista tulee paha haju!
VastaaPoistaJa merikotkan näit! Ihanaa! Minuakin onnisti jo alkukeväästä nähdä ja kuvata tuo majesteettinen lintu! Putkea olisin minäkin tarvinnut lisää. Mutta hieno tuo kuva sinulla, kun kotka lähtee lentoon. Kuvauksellista kevättä! 📷
Kiitos Tuulia. Tänään merikotka lenteli meidän venesataman yllä. Kyllä sitä oli kaunista katsella. Voin vain kuvitella, millainen haju tulee, sen verran pahalta näyttää että varmasti myös haisee =D.
PoistaMitä neuvoja annettiin? Aiotko hankkia pitemmän putken, mutta eikös se sitten vaadikin jalustaa. Kuinkas se veneessä...?
VastaaPoistaHienoja kuvia sait kuitenkin, vaikka vene heiluu. Näissä on sitä matkaamisen riemua mukana.
Kiitos Orvokki, matkaamisen riemua on totisesti =). Kun kysyin sellaista kohtuuhintaista niin sain kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli Tamron 150-600 VC USD. Tässä harmina vaan tällä hetkellä on se, että niitä ei ole kauppiailla, on niin suosittu. Toinen ehdotus oli Canon EF 100-400 L IS x 4 joka toimi kuulema myös kohtalaisesti 1.4x telejatkeella, vaikkakin tarkennus kärsii telejatkeen kanssa. Jalusta olisi varmasti mukava, tosi siitä ei ole apua kun vene heiluu =D. Tosi paljon kuvaan käsivaralla, en millään tahdo oppia käyttämään kolmijalkaa. Ostin tässä uuden (Manfotto Befree) jonka kanssa harjoittelin keski-suomessa kokonaisen päivän eräällä koskella (oli aikaa kun isäntä kalasti). Tästä tulee lisää jatkossa blogissa.
PoistaIhania lintuja... Ei meillä Hämeenlinnassa ihan tuollaisia :-)
VastaaPoistaKiitos tuosta fb-vinkistä, kävinpä itsekin liittymässä ryhmään ja luin samalla hartaudella saamasi vinkit ;-)
Kiitos Susanna =). Tuo ryhmä on tosiaan hyvä, olen sieltä jo pariinkin kertaan saanut neuvoja. Mukavaa, että sinäkin liityit!
PoistaWau! Minusta jo nämäkin kuvat merikotkasta ovat hienoja, sillä itse olen nähnyt tuon komistuksen vain melkoisen pienenä pisteenä taivaalla. En olisi itse edes tajunnut katsovani merikotkaa, mutta taitava ja tietävä siskoni sivisti minua. Uskon, että uusia mahdollisuuksia tuon uljaan linnun kuvaamiseen saat vielä monesti!
VastaaPoistaAavesaari on kieltämättä paljon hienompi nimi kuin minun käyttämäni lemuluoto ;)
Kiitos Ansku =). Repesin ihan totaalisesti tuosta lemuluodosta =D.
PoistaUpeita kuvia! Objektiivituska on tuttua täälläkin. Omalla 75-300 mm putkella ei saa tarkkoja kuvia kuin kirkkaalla kelillä, joten yleensä tulee kuvattua kittiputkella, jolla ei tosiaan mitään vuoden luontokuvia napata ainakaan kauempana olevista kohteista. Kyllä itseäkin harmitti viime kesänä katsoa kotona koneelta vähän epätarkkoja kuvia väylän varrella olleesta sääksenpesästä :/ Muistan, kun joskus kymmenisen vuotta sitten näin ensimmäistä kertaa tuollaisen merimetsojen pommittaman saaren jossain Tukholman saaristossa. Nyt niitä tulee bongailtua ihan täältä lähivesiltäkin ja ovat totisesti aavemaisen näköisiä, kun mustat linnut vielä yleensä pönöttävät kaikki samaan suuntaan :)
VastaaPoistaKiitos Paula-Maija =). Samaa olen harmitellut minäkin, niitä epätarkkoja kuvia. Ja oman haasteen antaa myös se,että itse olet liikkuvassa vehkeessä, kohde menee ohi, aikaa ei ole palkoa rajailla ja zoomailla, vaan se on sitä räps räps räps räps ja toivotaan että joku onnistui =D.
VastaaPoista