Tämä veijari vartioi erästä ovea =D.
Pienessä linnoituksessa toimii museo. Ensimmäisen kerroksen näyttelytiloissa esitellään linnoitiksesta löytyneitä esineitä. Toisessa kerroksessa on Bonifatiuksen nimeä kantava laboratorio, jossa pääsee perehtymään alkemian salaisuuksiin.
Linnoituksen sydän on tuomiokirkko. Se rakennettiin alun perin Saarien ja Läänemaan piispakunnan pääkirkoksi, Haapsalun Tuomaan ja Nikolain kirkko. Kirkko valmistui 1260 ja se rakennettiin romaaniseen ja goottilaiseen tyyliin. Kirkko on suurimpia yksiholvisia kirkkoja koko Baltiassa ja Pohjoismaissa. Sisteniläisten munkkien rakennusvaatimuksia vastaava sisustus on yksinkertainen ja päätykolmiota koristaa ikkuna. Korkkoon ei rakennettu tornia, sillä sitä pidettiin ylpeyden merkkinä ja pyrkimyksenä päästä lähemmäksi Jumalaa.
1970-luvun alussa aloitettiin kunnostustyöt ja tarkoituksena oli tehdä kirkosta konserttisali. Joulusta 1990 lähtien on kirkossa pidetty jumalanpalveluksia. Haapsalun tuomiokirkko on kuoro- ja urkumusiikin ystävien suosikkipaikka joka tarjoaa elämyksiä kuulijoille. Jopa huolimatta 11 sekuntia kestävästä kaiusta, joka on todellinen haaste esiintyjälle.
Pohjapiirustukseltaan pyöreä ristimiskappeli on maailmassa suhteellisen ainutlaatuinen. Vastaavia rakennuksia löytyy ainoastaan Italiasta. Ilmeisemmin Neitsyt Marialle pyhitetty kappeli rakennettiin 1300-luvun jälkipuoliskolla. Kappelin ikkunat ovat sijoitettu siten, että täysikuun paistaessa ikkunasta sisään, ilmestyy keslimmäiseen ikkunaan naisen siluetin muodostama varjo. Tarinan mukaan se on valkoinen rouva, joka ei ole saanut rauhaa sielulleen, vaan vaeltelee täysikuun aikaan rauhattomana kappelissa.
Kiipesimme linnan kellotorniin (voi itku mitkä rappuset sinne oli). Torni oli 38 metriä korkea. Perillä meitä oli vastassa tämä upea kello...
... sekä nämä ikkunoista avautuvat upeat maisemat. Kyllä kannatti kiivetä, vaikka se olikin hieman jännittävää =D.
Piispanlinnaan ei saanut tulla naisia. Siksi se valkoinen rouvakin piti naamioida kuoripojaksi ja salakuljettaa sisälle. Museossa oli näytillä erä iso tuoli, johon sisältyi hauska tarina. Linnaan oli tulossa arvovaltaisia vieraita ja seurueeseen kuului nainen. Käsillä oli ongelma, linnaan ei saanut tulla naisia! Sääntö meni sanatarkasti, ettei nainen saanut astua kynnyksen yli sisälle. Vaan ihminen on kekseliäs (jo tuolloin). Rakennettiin iso tuoli, nainen istutettiin tuoliin ja hänet kannettiin sisään. Volaa, hän ei astunut kynnyksen yli =D.
Eräässä tornin huoneessa oli sairaala. Se oli yksi pieni huone. Ihan hirmuisen paljoa sinne ei sairaita mahdu kerralaan.
Lääkärit, jotka hoitivat sairaita, käyttivät tällaisia naamioita. Sairaa haisivat pahalle ja mahdollisesti tartuttivat vakavia sairauksia. Näitä vastaan lääkärit varautuivat naamion avulla. Naamion sisälle laitettiin yrttejä ja valkosipulia laimentamaan hajuja ja estämään tartuntaa. Melko vaikuttava naamio, vai mitä sanotte?
Juniori takoi täällä sepän avustuksella ihan itse naulan muistoksi. Tässä oli vain muutamia pieniä makupaloja kaikesta siitä, mitä linna kätkee sisälleen. Pääsymaksu on todella edullinen, joten se kannattaa maksaa sillä suosittelen linnan sisälle tutustumista. Kaikkea kivaa ja välillä jopa hieman jännittävää oli tarjolla.


































































