Ei pöllömpi paikka

Lohusalusta siirryimme lomamme viimeiselle etapille, takaisin Tallinnaan. Halusimme tehdä vielä vähän ostoksia ja ennen kaikkea tutkailla tuulia Suomenlahden ylitykselle. Meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä tuulet olivat suotuisat monena päivänä, joten saimme viettää vielä useamman päivän Tallinnassa. Yksi vakiopaikka, jonne pitää päästä joka kerta (ainakin juniorin mielestä), kun on enemmän aikaa, on Tallinnan eläintarha. Vietimme siellä siis tälläkin kerralla yhden todella helteisen päivän =D.

Eläintarhaan pääsee kätevästi mm. johdinautolla numero kuusi. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, kuinka monetta kertaa olimme täällä, mutta ei haittaa, sillä rakastan eläimiä ihan valtavasti. Täällä on näytillä monia sellaisia eläimiä, mitä ei ole Korkeasaaressa. Lisäksi aluetta kehitetään koko ajan sitä mukaan kun rahoitusta järjestyy, joten osalla eläimistä on jo upeat ja nykyaikaiset oltavat. Osa valitettavasti joutuu vielä odottamaan vuoroaan.

Yksi suosikeistani täällä ovat linnut. Tallinnan eläintarhassa on todella kattava valoikoima erilaisia pöllöjä ja petolintuja mm. kotkia. Osa linnuista on ikkunan takana, muuten kiva, mutta ikkuna heijastaa tosi paljon ja on likainen. Yritin saada jonkinlaisia valokuvia aikaiseksi ikkunasta huolimatta.

Oranssikatse =D.

Otetaan väliin yksi väsynyt ilves (se helle) ja mennään seuraavaksi toisenlaisien lintujen luokse.

Nämä petolinnut olivat häkissä, joten kuvaaminen kävi vielä haastavammaksi! Eikö olekkin hauskan näköinen lintu =D. Nimestä ei ole hajuakaan. Eläintarhan vanhemmat kyltit eivät sisällä suomenkielistä infoa, uusimmat kyltit kylläkin.

Suosikkini linnuista, merikotka! Voi miten se on komea ja arvokkaan näköinen lintu. Tämän kynsiin en haluaisi koskaan joutua. Tänäkesänä olen päässyt ihailemaan suomessa tämän komistuksen liitelyä todella monta kertaa. Aina yhtä ihanaa katseltavaa!

Tallinnan eläintarha on Eestin ainoa eläintarha ja se on avattu vuonna 1939. Vuodesta 1983 lähtien eläintarha on sijainnut Veskimetsän vieressä 88 hehtaarin kokoisella alueella. Eläinten lisäksi alueelta löytyy parikin leikkipaikkaa ja muutama kahvila, josta saa myös suolaista syötävää. Alueella pystyy helposti viettämään koko päivän, jo ihan siitäkin syystä, että katsottavaa ja ihmeteltävää on paljon.

Tässä koko eläintarhan jokavuotinen suosikkini, pahkasika! En voi sille mitään, mutta minusta se on niin ruma että on kaunis =D. Joka vuosi rakastun tähän hauskaan otukseen enemmän ja enemmän. Vietin tälläkin kerralla heidän kanssa aikaa pisimpään enkä meinannut millään malttaa jatkaa matkaa.

Kaverit olivat uteliaita ja poseerasivat minulle mielellään.

Vapaa eläin =D.

Eläintarha on tosi viihtyisä paikka ja siellä on upeita kukkaistutuksia. Eläinten lisäksi tykkään katsella myös kukkia. Tietoa Tallinnan eläintarhasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Jotta ei tulisi ihan hillittömän pitkää eläinpostausta, niin otetaan lisää eläimiä vielä seuraavassa postauksessa =).

Keila-Joan vesiputous

Seuraavana päivänä päätimme ottaa jälleen fillari alle lähteä tutkimaan lähiseutua. Tällä kerralla ei löytynut juniorille sopivaa pyörää, joten hän matkusti kipparin tarakalla. Kävimme hakemassa satamakapteenilta vielä kartan mukaan ja sitten menoksi.

Noin kolmen kilometrin päästäLaulasmaalta löytyi todella ihana kahvila, Kahvel Kahele Kohvik. Tämä olisi pyöräretken oivallinen ensimmäinen pysähdyspaikka. Päivä oli jälleen helteinen, joten nesteytyksestä tuli pitää hyvää huolta =D.

Laulasmaalla heti kahvilan vieressä oli myös hyvä ja monipuolinen ruokakauppa. Hetken levättyämme nousimme jälleen pyöränselkään. Olimme kuulleet satamassa, että lähistöltä löytyisi hieno vesiputous, joten se oli tietysti nähtävä.

Paikalle saavuttaessa tulijaa hellii heti kauniit rakennukset. Tätä luulin ensin kirkoksi, mutta se olikin keittiö =D. Se on rakennettu uusgoottilaiseen tyyliin ja on valmistunut 1801. Keittiö on osa Keila-Joa kartanokokonaisuutta ja se sai viimeisen muotonsa 1830-luvun alussa. Keittiö sijaitsee erillään kartanosta siitä syystä, että ruoan valmistuksesta tulevat hajut eivät häirinneet aikanaan kartanon herrasväkeä. Työläiset kutsuttiin syömään soittamalla tornin vellikelloa.

Vesiputous oli ihana! Se sijaitsee Harjumaalla, Keilan kunnassa, Keila-Joan kylässä. Putouksella on korkeutta kuusi metriä ja leveyttä kymmeniä metrejä. Puistossa oli mukavia teitä kulkea ja riippusiltaa pitkin pääsi joen toiselle puolelle.

Riippusillalta löytyi tämä kaunis elefanttilukko =D.

Päivä oli niin helteinen, että puiston puiden varjoissa oli suorastaan ihanaa kulkea ja vilvoitella. Sen lisäksi maisema hiveli silmiä todella. Onneksi löysimme paikan. Otin putouksesta todella paljon kuvia. Kotona niitä katsellessani olin hieman petynyt. Päivä oli niin kirkas, että jonkinmoiselle suotimelle olisi ollut tilaus. Tässä vielä pari kuvaa putouksista.

Tässä pari kuvaa samasta paikasta hieman eri valoitusajalla otettuna. Kummasti muuttuu tunnelma putouksella.

Jostain syystä veden äärellä on aina ihanaa ja rauhoittavaa olla. Joen rannalla sijaitsi myös Keila-Joan kartano.

Neogoottilainen kartono on valmistunut vuonna 1833 ja sen suunnitteli Hans von Stackenschneider. Kartano sijaitsee upealla paikalla joen rannalla, korkealla rinteellä, josta avautuu upeat näkymät luontoon. Kartanoa oli kunnostettu, joskin kunnostustyöt olivat loppusuoralla. Kartanossa oli taidenäyttely, sisään oli pieni pääsymaksu.

Vietimme paljon aikaa ja katselimme rauhassa ympärillemme. Vesiputouksen luona oli myös mukava ja edullinen ruokapakka jossa päätimme syödä, ennen kuin lähdemme polkemaan takaisin satamaan.

Otimme kaikki pelmeneitä smetanan kanssa ja kyllä maistuivat. Yksi parhaista jälkkäreistä, mitä tiedän Eestissä on kahvi ja sen kanssa Vana Tallinn likööri (en juonut molempia, toinen oli kipparille). Eikö olekkin suloinen maitokannu =D.  

Jos tulet veneellä Lohusaluun, ota ihmeessä fillari (tai joku muu menopeli) allesi ja etsi tämä paikka. Se löytyy helposti kartalta. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.