Khao Lak - Thaimaa

Nyt kun olette selvinneet retkipostauksista, niin otetaan muutama sana ja kuva itse
lomakohteestamme - Khao Lakista. Kaikki tuntevat paikan varmasti, jos ei muusta, niin vuoden 2004 tsunami katastrofista. Kyseisestä tapahtumasta on kulunut nyt yli kymmenen vuotta ja paikka on jälleen rakennettu täysin. Minä en huomannut tsunamista mitään muita merkkejä (tai sitten olen ihan sokea), kuin muistomerkkejä, jotka on jätetty kertomaan jälkipolville tuosta kohtaa historiaa.

Khao Lak koostuu pitkistä hiekkarannoista ja useammasta kylästä. Kylät ovat saaneet nimensä aina sen vieressä olevan ranta-alueen mukaan. Meidän hotelli sijaitsi Bang Niang Beachillä. Samassa kylässä sijaitsi tämä tsunamimuistomerkki, joka kertoi Tsunami museon paikasta. Nyt kun kerta olimme Khao Lakissa, koin jotenkin tosi tärkeäksi käydä tuolla tsunamimuseossa. Ihan vain kunnioittaakseni mm. niitä lukuisia suomalaisia, jotka menehtyivät tuossa onnettomuudessa. Museossa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole kuvia esittää. Sinällään museo koostui enimmäkseen muutamista valokuvista ja videoista. Lisäksi siellä kerrottiin, miten tsunami sai alkunsa ja kuinka kaikki tapahtui 26.12.2004.

 

Tsunamimuseon edessä aukiolla oli nähtävä tämä komea poliisivene, jonka tsunami kuljetti mereltä aina yli kahden kilometrin päähän mereltä mantereelle. Laiva on jätetty muistoksi tapahtuneesta niille sijoilleen. Kapteenin lisäsi laivassa oli kymmenen hengen miehistö joista vain yksi menehtyi tsunamissa. 

Krabin lentokentältä oli matkaa 132 kilometriä. Siksi vietimme bussin kyydissä mennen tullen kolme tuntia pienen pysähdyksen kera. Khao Lak on paikka, jota voin suositella lämpimästi rantaelämästä pitävälle, sillä upeita hiekkarantoja on kilometri tolkulla. Rannat ovat täynnä hienoa hiekkaa ja uimamahdollisuuden ovat loistavat. Lisäksi tältä puolelta Thaimaata puuttuvat merestä polttavat meduusat.

Khao Laksta löytyi myös majakka ja sekös majakkahullua ilahdutti valtavasti! Kävelimme eräänä iltapäivänä oman hotellin rannalta muutaman rannan läpi ihastelemaan tätä majakkaa auringonlaskun ajaksi. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä silloin sattui olemaan laskuveden aika, ja pystyimme tulemaan koko matkan rantoja pitkin. Laskuveden aikana näkee rantakivikoissa paljon rapuja. Ne osaavat kyllä käyttää suojaväriään viisaasti, että melkein ei meinaan heti niitä huomata.

Ennätin avautumaan teille taannoin jo rantatuolin varaamisesta, tässä tulee toinen miniavautuminen. Koska oli laskuveden aika, pääsi majakkasaarelle kävellen. Sehän tarkoittaa sitä, että siellä on silloin myös ihmisiä. Ja tämä puolestaan sitä, että osan pitää kiivetä majakkaan seisomaan! Ota siinä sitten kuvia kauniista majakasta kun turisti on se vallannut. Sain seisoskella pitkään, että sain kuvan majakasta ilman ihmisiä. 

 Khao Lakin alueella asuu noin 4500 paikallista, jotka saavat elantonsa pääasiassa turismilla ja paikallisilla kaupoilla, sekä sukellusyrityksillä (joita oli alueella todella runsaasti). Turistisesonki kestää täällä viisi kuukautta, jonka jälkeen alueella alkaa sadekausi ja paikka hiljenee. Jututin ravintolamme erästä tarjoilijaa, että koska hänellä on vapaata, kun hän on aina töissä. Siis joka päivä ja aamusta iltaan. Hän kertoi iloisena, että työskentelee putkeen neljä viikkoa ja sitten hänellä on yksi päivä vapaata. Ja kun turistikausi on ohi, vapaata onkin sitten viikko tolkulla. Turismin lisäksi on lähialueella Thaimaalle hyvin perinteistä kumin ja palmuöljyn tuotantoa ja maanviljelyä.

Thaimaassa näkee paljon henkien taloja. Nämä kuvassa olevat on kuvattu julkisilla paikoilla ja ovat siksi isoja ja koristeellisia. Yksityisissä kodeissa talo oli yleensä pienempi. Henkien talon sijainti on mietitty todella tarkkaan ja yleensä se sijaitsee tontin kulmassa. Thaimaassa uskotaan henkiin ja kummituksiin. Näiden kauniiden pikku talojen tarkoitus on lepyttää henkiä ja siksi heille tarjoillaan syötävää ja juotavaa. Talossa poltetaan usein myös suitsukkeita.

Tällä reissulla kiinnitin huomiota siihen, että taloja oli yleensä aina kaksi. Toinen oli isompi ja korkeammalla kuin toinen, miksi? Yritin etsiä tietoa internetin syövereistä, mutta en löytänyt. Niinpä kysyin asiaa ystävältäni, jolla on thaimaalainen vaimo. Hän kertoi, että talojen erolle voi olla eri syyt, liittyen missä talo on. Julkisella paikalla koreammalla oleva iso talo on kuninkaalle ja toinen normaali kansalle. Yleensä isompi on arvokkaammalle henkilölle. Kotona rukoillaan suvun vanhimpia isomman talo edessä ja muita pienemmän. Kun tapahtuu jotain hyvää, annetaan hedelmiä ja jotain syötävää. Kun tapahtuu jotain suurta, poltetaan kynttilöitä ja suitsukkeita.

Thaimaassa on paljon kaiken laisia uskomuksia. Matkamme aikana kuulimme mm. että veneen kaiteelle ei saa laittaa vaatteita tai pyyhkeitä kuivumaan, vaan ne tulisi kuivattaa esim. veneen penkillä auringossa. Myöskään veneessä ei saisi istua jalat ylhäällä menosuuntaan. Nämä molemmat tietävät pahaa. Minä tykkään viettää aikaa aina maassa maan tavalla ja kunnioittaa sen maan tapoja. Tosin haastetta tulee siitä, jos et tiedä. Siksi onkin mukava ottaa selvää, osaa sitten ainakin seuraavalla kerralla jo jotain =D.

Kaduilla on jonkin verran koiria, mutta uskon, että ne ovat aina "jonkun", sillä samat koirat viettivät aikaa samoilla paikoilla. Missään en nähnyt laumoittain koiria kulkemassa paikasta toiseen. Jonkin verran oli myös kissoja ja kanoja kotien pihoissa, irrallaan. Siellä ne pysyivät, kotipihoissaan

Khao Lakin varsinaisesta keskustasta löytyi myös tuttu pelle, Mc Donalds. Hän tervehti Thaimaalaisittain ruokailijoita tervetulleeksi sisään =).

Thaimaalaiset rakastavat kauneutta ja sitä myöten sieltä löytyy lukuisia suloisia yksityiskohtia mm. valokuvattavaksi. Joka puolella toivotetaan tervetulleeksi, tavalla tai toisella.

Jonkin verran on spekuloitu sitä, onko thaimaalaisen hymy aito ja mitä mieltä he ovat meistä turisteista oikeasti. Itse olen viihtynyt tässä maassa joka kerta todella paljon. Joka kerta olemme tavanneet aivan ihania paikallisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan saatu viettää unohtumattomia hetkiä. Joka kerta meidät on otettu lämmöllä ja sillä hymyllä vastaan, minne olemmekaan olleet menossa. Monta kertaa asioihin vaikuttaa myös se, kuinka itse suhtaudut vastapuoleen. Meidän mielestä Thaimaa on ihana maa viettää lomaa ja siellä on ihania ihmisiä.

James Bond island ja floating village - Khao Lak Thaimaa

Olimme jo kotona päättäneet, että tällä lomalla haluamme käydä tuolla kuuluisalla James Bond saarella. Niinpä lähdimme jälleen retkelle =D. Tämä retken ostimme Eco Khaolak Adventurelta. Aamulla ennätimme juuri syödä nopeasti aamupalan ja sitten oltiinkin jo menossa kohti kansallispuistoa.

Kun saavuimme perille, saimme käskyn käydä vessassa sillä, täältä jatkoimme matkaa pitkähäntäveneellä ja niissä ei ole vessa käytettävissä.

Meitä oli iloinen joukko retkeläisiä Suomesta, Ranskasta ja Englannista liikkeellä. Ajelimme Thaimaan saaristossa ja ihailimme maisemia. Täällä saaristo on todella paljon erilaisempaa kuin mihin me olemme tottuneet. Saaret näyttävät suurilta osin enemmänkin vuorilta.

Jonkin aikaa ajeltua alkoi James Bond saari siintyä näköpiiriin. Vene ajettiin hiekalle ja pääsimme rantautumaan. Saaren oikea nimi on Koh Tapu (koh tarkoittaa Thaimaan kielellä saarta). Vuonna 1974 saarella kuvattiin James Bond ja kultainen ase elokuva jonka jälkeen saarta on kutsuttu James Bond saareksi.

Siinä se elokuvasta kuuluisa "töttörö" on. Luonnossa paljon pienempi, kuin minkä kuvan elokuvasta saa. Myös itse saari oli todella pieni. Meillä oli tuuria, sillä olimme melko aikaisin liikkeellä, joten saarella ei ollut ihan mahdottomasti porukkaa.

Hieman suretti se, että kun kerta saari oli niin pieni, se oli ahdettu täyteen matkamuistomyyjiä. Kojuja oli vieri vieressä ja jokaisessa myytiin samaa tavaraa. Eikö yksi olisi riittänyt? Tai ei myyjiä ollenkaan! Saari olisi ollut kaunis katsella ilman niitä.

Minä en tunnusta pelaavani Pokemon peliä, mutta tiedoksi teille, jotka pelaatte, Pokemonien takia ei kannata saarelle tulla =D.

Kiipeily ei tullut mieleenikään!

"Töttörö" vielä kerran =D.

Opas kertoi meille, missä kohtaa elokuvan alkukohtaus oli kuvattu.  Se jossa Roger Moore loikoilee rantatuolissa kauniin seuralaisen kanssa ja odottaa drinkkiä, jonka Nick Nack hänelle pian tukin. 

Seuraavaksi ajoimme pitkähäntäveneellä kohti Ko Panyin kelluvaa kylää. Kylä on saanut alkunsa siitä, kun aikojen alussa muutama Malesialainen lähti etsimään heille täydellistä paikkaa asua. Nykyään kylässä asuu noin 1700 asukasta ja sieltä löytyy mm. koulu ja kirkko. Alakoulun lapset käyvät saarella, mutta yläkouluun he matkaavat mantereelle.

Kelluvassa kylässä oli myös jalkapallokenttä! Opas kertoi, että tämä on niin kuuluisa paikka, että paikalliset toimittajatkin ovat käyneet paikalla monesti nimenomaan tämä kentän takia. Tässä siitä kuva myös teille nähtäväksi =D.

Kylä oli jälleen minusta yksi parhaista paikoista jossa kävimme lomamme aikana. Opas kertoi, että kyläläiset kasvattavat helmiä. Monia helmistä valmistettuja tuotteita olikin siellä myytävänä. Kyläläiset lisäävät simpukkaan kiinteän elementin ja tästä simpukka sitten kasvattaa helmen. Opas jutteli, että se, onko näin kasvanut helmi aito vai ei, voi jokainen itse päättää mielessään =D.

Täältä nousimme jälleen pitkähäntäveneen kyytiin.

Seuraavaksi pääsimme ajelemaan kanootilla pitkin mangrovemetsiä. Kanoottiin mahtui kaksi kerrallaan ja kuljettaja. Me ajelimme Juniorin kanssa samalla kanootilla ja Kipparini pääsi omaan. Saimme kuvailla toinen toisiamme =D. Meidän kanootin melojana oli sellainen aivan ihana herttainen nainen, joka kertoi odottavansa lasta toisella kuulla. Juttelimme niitä näitä, kaikkia mukavia asioita ja ihastelimme maisemia. Pitkähäntä veneen moottorinpärinän jälkeen hetki oli hiljainen, suorastaan rentouttava.

Kipparin kanootin meloja kertoi, miten mangrovemetsät lisääntyvät. Kuvassa olevat pitkät ja kovat siemenet tippuvat puusta ja tippuessaan jäävät kiinni saviperäiseen maahan. Ja siitä se sitten lähtee uusi mangrovepuu kasvuun. Hän antoi Kipparille tällaisen siemenen käteen ja hän sai istuttaa mangrovepuun alulle!

Melontareissun jälkeen palasimme rantaan jossa nautimme maittavan lounaan. Lounaan jälkeen ajelimme vielä temppeli alueelle, jossa oli paljon apinoita. Opas pyysi, että emme ruokkisi niitä. Teimme kuten hän toivoi. Sen sijaan paikalla oli monia muita turisteja, jotka puolestaan ostivat apinoille ruokaa.

Tätä pikkuista kävi vähän sääliksi. Sen banaanin palanen oli pyörinyt kunnolla hiekassa. Sitä se sitten yritti tomerasti syödä. Mietiskelin myös, että miksi sen leuan alla oli tuollaisia palleroita. Kun katselin lisää ympärille, näin että monilla muillakin oli. Jäin miettimään, että kuuluuko niitä olla (en ole aikaisemmin nähnyt) vai onko apinoilla jokin tauti?

Apinoita oli alueella valtavan paljon! Niiden touhua oli hauskaa katsella. Tämä yksilö oli sitä mieltä, että tuollainen Gopro kamera olisi tosi kiva omistaa. Kipparini ei kuitenkaan suostunut siitä ihan pelkällä banaanin hinnalla luopumaan =D.

Vekkuleita kavereita.

Lopuksi kävimme vielä temppelissä ihastelemassa tätä Buddha patsasta.

Temppeliluolassa oli kuninkaiden tekemiä muistoja kallion seinään. Alueelle oli laitettu surunauhat, sillä kuninkaan kuoleman jälkeinen vuoden kestävä suruaika oli vielä menossa. Surunauhoja näki joka puolella Thaimaata. Erityisesti julkisten tilojen yhteydessä, kuten koulujen, oli kuninkaan kuvia ja surunauhoja. Hänelle oli tehty muistoalttareita moneen paikkaan. Myös meidän hotellin aulassa oli kaunis muistoalttari kuninkaan kuvan kera. 

Retki oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja antoisa. Nähtiin vaikka mitä ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia.  Vaikka retken aikana käytiin monessa paikassa, ei silti ollut kiireen tuntua.