Viikonloppu Suomenlinnassa

Vihdoin koitti perjantai ja työt ohi, oli aika palata Suomenlinnaan veneelle. Tapasimme mieheni kanssa keskustassa, jossa teimme vielä viimehetken ostokset viikonlopuksi. Päivä oli mitä kesäisin.

Lokki saatteli meitä lautalla takaisin kohti Suomenlinnaa.

Siellä se nökötti meidän "kesäkoti" laiturissa odottamassa viikonlopun alkamista. Tässä vaiheessa satamassa oli vielä muutama kävelyaisalaituri vapaana, joten päätimme siirtää veneen sinne, pois terassin edestä.

Venesatamista löytyy aina mukavaa, saman henkistä porukkaa. Onhan meille kaikille yhteistä veneilyharrastus, joten puheenaiheita ei tarvitse metsästää. Siirrettyämme veneen uuteen paikkaan, saimme naapuriksemme todella ihanan pariskunnan! Heillä oli veneilykokemusta monilta vuosilta ja juttua riitti. Kiitos Marja ja Olli hauskoista juttutuokioista, oli oikein mukava tutustua!

Suomenlinnan vierasvenesatamassa sijaisevasta ravintola Valimosta olen aikaisemmin postannut jo täällä. Tässä muutama kuva kesäasussa. Valimo on edelleen yksi suosituimmista ruokapaikoista Suomenlinnassa, sieltä saa todella hyvää ruokaa ja henkilökunta on ystävällistä ja meininki on rentoa.

Meilläkin on ollut aikanaan koira, joten tiedän mitä on veneilijän arki koiran kanssa. Varsinkin silloin, kun haluaisi mennä ulos syömään. Koiraa ei voi oiken jättää veneeseen, sillä varsinkin hellepäivänä lämpö nousee samalla tavalla kuin autossaki, ellei luukkuja jätä auki. Suomessa sää vaihtuu nopeasti, joten jos lähtee pidemmälle, ei luukkuja uskalla jättää auki, ettei vene ole vettä täynnä, joten koira on parasta ottaa mukaan.

Olen tänäkesänä kiinnittänyt huomiota siihen, saako ravintoloihin ja terasseille ottaa koiraa mukaan. Ravintola Valimoon saa =). Mukavaa, että se on oikein kyltillä ilmoitettu, niin asiaa ei tarvitse arvailla ja kysellä erikseen.

Hädin tuskin olimme ennättäneet asettua aloillemme, kun tämä kaveri ilmestyi veneemme viereen. Katsokaa nyt noita nappisilmiä, pakkohan niiden edessä oli heltyä antamaan leipäpalanen. Ja hän tuli syömään vallan kädestä. En voi sille mitään, mutta minulla on aina paikka sydämmessä eläimille, erityisesti koirille ja ruokaa kerjääville sorsille =). No niin ja lokeille =D.

  
Vierasvenesataman takaa löytyy Viaporin telakka. Se on Suomen vanhin ja yksi maailman vanhimmista yhä toimivista allastelakoista. Suomenlinnan telakalla on telakoitu vuodesta -86 lähtien vanhoja suomalaisia perinnealuksia. Kiinnostuin telakasta ja löysin heidän nettisivuilta todella mielenkiintoista tietoa, käy tutustumassa Viaporin telakkan toimintaan tästä.

Kesäisin olen nähnyt monesti telakan tyhjillään, ilman vettä, mutta tällä kertaa se oli vettä täynnä. Syykin selvisi viikonlopun aikana.

Ehrensvärd-seuran ja Viaporin telakkasäätiön perustama laivaisännistö rakennutti Suomenlinnassa tykkisluupin. Hanke oli käynnistynyt jo syksyllä 2010 ja alus lasketaan tänäkesänä (2013) vesille. H-hetki oli siis käsillä!

Sieltä se komistus on tulossa! Huomaatteko, ettei montaa sunnuntaihesaria mahdu enään väliin =D. Mitähän olisi tapahtunut, jos olisi käynyt niin, ettei se olisikaan mahtunut ovesta ulos? Kumpaa olisi purettu, seinää vai laivaa =D. Tämä oli tilanne viikonlopun alkaessa.

Ja tässä tilanne sunnuntaina, melkein kokonaan ulkona. Tässä tietoa Tykkisluupista, joka on matalakulkuinen, merikelpoinen ja vahvasti aseistettu alus, jota voitiin purjehtia ja soutaa. Kahdella mastolla ja 15 airoparilla varustetun rungon pituus on 20 metriä ja leveys 4,5 metriä. Sen soutamiseen tarvittiin 60 miestä, aika monta! Lisää tietoa tästä kiinnostavasta kohteesta voit käydä lukemassa netistä tästä.

Tässä on perä vielä hallissa.

Tämä kaveri istuskeli hallin ovella, aika vekkulin näköinen. Huomaa lakatut varpaankynnet =D.

Palataan vielä hetkeksi viesvenesataman laiturille. Tässä näkymiä illan hämärtyessä lairurin päästä.

Suomenlinnan kirkontorni, joka toimii myös majakkana, on ollut minusta aina ihana kuvauskohde. Ja kyllä siitä kuvia onkin kertynyt. Ajattelin kutenkin teille vielä laittaa nämä kolme kuvaa näytille. Niissä torni esittäytyy eri vuorokauden aikana.

Kirkon torni näkyy ihanasti vierasvenesatamaan ja kaikkein tunnelmallisinta on, kun sieltä soitetaan trumpetilla iltasoitto lipunlaskun aikaan klo 21. Ihanaa kuunneltavaa! Trumpetisti soittaa eri ilmansuuntiin, jotta jokaisella on mahdollisuus kuulla se.

Aurinko laskee ja majakan valo näkyy hyvin.

Kyllä kesäillat ja ennen kaikkea aurongonlaskut meren äärellä ovat aina jotenkin lumoavia.