tiistai 7. tammikuuta 2014

Rannalla tammikuussa

On ollut ilo huomata, että muutama uusi lukija on liittynyt joukkoon! Lämpimästi tervetuloa, toivottavasti viihdytte näiden minun "juttujen" parissa =D.

Eilen loppiaisena huomasimme aamulla, että pieni pala vaaleaa leipää oli kuivunut paperipussiin. Tämä olikin oivallinen syy lähteä rantaan katselemaan, josko sieltä löytyisi kenelle voisi leivänkannikan antaa. Toinen hyvä syy oli se, että joulunaika alkaa olla vihdoinkin lopussa ja nyt viimeistään on aika alkaa keventää, jos meinaa taipua kesällä veneen kannella köysiä kiristelemään =D.


Espoossa asumisessa on se ihanuus, että meillä on paljon rantaa, missä voi kävellä ja antaa raikkaan merituulen virkistää. Tämä on kyllä erikoisin talvi pitkään aikaan, meri avoimena eikä lunta missään. En valita, oli ihanaa kuunnella, kun aallot löivät rantaan. 




Värit ovat myös jännittävät. Ruska on ohi ja värit ikään kuin uinuvat. Omalla tavallaan nättiä tämäkin, vai mitä mieltä olette?


Aurinkoa en ole nähnyt kuin viimeksi ennen joulua. Hu huu, missä olet, aurinkoooo? Pikkuisen olisi jo ikävä! Harmaata päivää on riittänyt ihan omiin tarpeisiin.


Matkan varrella pilkotti Iso-Vasikkasaari ja siellä kallioilla sijaitseva Poseidonin temppeliä jäljittelevä huvimaja. Huvimaja kuului Röda Villanille ja huvimaja on rakennettu 1897. Mahtavaa ajatella, että jotain noin vanhaa ja kaunista on jäljellä ja saamme ihailla sitä tänäkin päivänä.


Olimme ulkoiluttaneet leivänkannikasta jo tovin matkaa ja juniori ennätti jo sanomaan, että mitä jos ei nähdäkkään yhtään lintua, nyt kun meillä kerrankin olisi jotain heille annettavaa. Päätimme, että mennään Matikylän rantaan, sieltä taatusti löytyisi ruokittavia =).


Matinkylänranta ei petä koskaan =). Sorsia on paikalla vaikka millä mitalla ja yksi kyhmyjoutsen perhe, vanhempien kanssa oli neljä poikasta. Vai voiko heitä enään poikasiksi sanoa, olivat jo ihan ison linnun kokoisia =).


Kyhmyjoutsen on yksi suurimmista lentävistä linnuista, se voi painaa jopa 15 kiloa. Minusta on jotenkin romanttista, että joutsenet ovat kumppaniuskollisia. He voivat solmia parhaimmillaan elinikäisen liiton!


Oli jotenkin huvittavaa, että  joutsenet uskalsivat tulla ottamaan leipää kädestä. Silti piti vähän sähistä, mutta leipä vei voiton  =D. Kunnioitusta herättävän kokoisia lintuja ovat todellakin, ei tehnyt mieli ärsyttää turhaan. Vaan kun saivat lisää leipää, vähentyi sähinäkin sitä mukaan.


Kaksin kivellä =D.


Leipä loppui ja päätimme jatkaa matkaa.

 

Mieheni huomasi, että lauma seurasi meitä pitkin rantaa, uuden leipäpalan toivossa =D.




Jälleen yksi kuva lisää poijusta. Koska olimme ikään kuin kuntoilemassa, minulla oli mukanani pieni ja pippurinen Canon PowerShot SX260 HS, jolla napsin nämä kuvat. Se vaan on niin kätevän kokoinen kamera.


Näistä kahdesta veijarista tuli mieleen Lauri Pohjanpään runo Syksy.

"Kaksi vanhaa vanhaa varista, nuokkuu aatoksissan pellon aidalla (paitsi että nämä olivat laiturilla). Ruskea on rinta kaisliston (no sitä se todellakin oli), taivas harmaa, sataa syksy on (paitsi että nyt on kalenterin mukaan talvi)."

"Kurkikin jo lähti" veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen. Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin "niin maar; lähti", sanoi takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaa (paitsi että nyt oli kyseessä meri) sade soittelee. Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy, sataa. Hiljaista on. Hämärtyy. Yli pellon mustan kynnöksen, tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista, nuokkuu aatoksissaan aidalla. "Täytyy tästä...", toinen havahtuu, lentoon verkkaisesti valmistuu. "Käyhän taaskin tarinoimassa, oli oikein hauska tavata."

17 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta postauksesta Katinka! Erilaiset joulukuun värit totutusta. Tuo Poseidonin huvimaja on upea. Ja hieno lähikuva kyhmyjoutsenesta. Kiva kierros rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! Ajelemme usein tuon temppelin ohi veneellä ja nyt vasta sain aikaiseksi selvittää, mikä se ylipäätään on ollut =D.

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ensimmäinen kuva on minun suosikki näistä kuvista. Miten tuon meren läheisyys aina jaksaa jotenkin viehättää?
    Henkilökohtaisesti minua viehättää muutenkin tällainen outdoor henkinen oleilu, etenkin muihin vuodenaikoihin kuin kesällä. Olen silti kanssasi samaa mieltä, että tätä harmautta ja pimeyttä on nähty nyt aivan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos NJ! Itsekin pidän eniten tuosta ensimmäisestä kuvasta ja sitten tuosta kolmanneksi viimeisestä. Laiturit ja kaikki mereen liittyvä on nimittäin lähellä sydäntäni. Ulkona on kiva olla kaikkina vuoden aikoina.

      Poista
  3. Kiitos Katinka näistä kuvista. OIkeasti olisi niin kivaa taas kävellä noilla rannoilla. Mutta itseppä muutin pois. Joten en valita vaan kysyn, että tehtäisiinkö joku ilta kävelytreffit noille rannoille??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Elli! Ja kyllä, oikein mainiosti voisimme tehdä treffit ja kävellä rannoilla. Päälle kuumat kaakaot Merenneidossa (se oli loppiaisenakin auki), miltäs kuulostaa =D.

      Poista
  4. Ihania kuvia. Minusta joutsenet ovat todella ihania. Meidän mökillä rantakaislikossa pesi useampana vuonna joutsen pariskunta, jonka nimesimme Alliksi ja Juho Kustaaksi. Oli mielenkiintoista seurata heitä sekä heidän poikastensa elämää. Välillä kävivät meidän laiturin luona syömässä leivän kannikoita. Viime keväänä tuli tippa silmäkulmaan kun totesimme, että paikka, jossa Allilla ja Juho Kustaalla oli aina ollut pesä, pysyi tyhjänä. Emme myöskään nähneet yksinäistä joutsenta pyörimässä siellä, joten totesimme, että Alli ja Juho Kustaa olivat lentäneet jonnekiin kauas pois. Toisaalta jonkin matkan päähän pesi uusi selvästi nuorempi joutsen pariskunta, koska heidän pesimisensä ei onnistunut viime kesänä, mutta toivottavasti ensi kesänä onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos CurryKaneli! Joutsenet ovat (netin mukaan) myös pesäuskollisia, eli pesivät yleensä samoilla paikoilla. Mikä lie tullut Allille ja Juho Kustaalle (ihanat nimet muuten) kun ovat vaihtaneet pesäpaikkaa. Tosin muutetaanhan me ihmisetkin välillä =). Kaiken kaikkiaan luontoa on ihana seurata.

      Poista
  5. Tykkään niin kovasti näistä laiturikuvista, kaislaisista rannoista, kallioista ja kivistä!
    Jossainhan joustenet ovat alkaneet käyttäytyä aika röyhkeästi. Tuttavien kertoman mukaan mm. Nauvossa häätävät lapsiakin rannalta. Vaikka ne niin kauniita ovatkin katsoa.
    Tässä Pohjanpään runosa on ihan mahtava, uskottava tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin nähnyt pariinkin otteeseen kun joutsenet valtaavat uimarannan. He eivät väistä, ihminen väistää =D. Kunnioitusta herättävän kokoisia ovat, ei haluaisi niiden kanssa joutua pinisille. Itse rakastan kanssa rantoja, kuviä, kaisloja kuten varmasti oletkin jo huomannut =D.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia olet onnistunut ottamaa harmaasta säästä huolimatta! Kuvauskohteet toki myös vaikuttavat ;) Tuttuja maisemia entisestä elämästäni....sydämessä oikein sykähti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Nämä maisemat ovat kovasti minunkin mieleen =).

      Poista
  8. Ei noiden hienojen syksyisten kuvien perusteella uskoisi tammikuuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, tosi jännittävä talven alku on ollut tänävuona =D. En paljoa lunta tarvitsisikaan, mutta toisihan se vähän valoa tähän pimeyteen =).

      Poista
  9. Wow, tulin vastavisiitlille ja ilahduin samanhenkinen blogi, kuvat, tykkeen ♥
    Jäänkin tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi tervetuloa <3! Toivottavasti viihdyt pitkään näiden minun "tarinoiden" parissa =).

      Poista