Mutta miksi kaikki tapahtuu minulle aina kesällä ja juuri loma kynnyksellä? Viime kesänä, juuri ennen lomaa, lakkasi kameran salama toimimasta ja eniten käyttämäni objektiivi otti outoja kuvia. Meinasin vaipua epätoivoon, kunnes muistin, että kameran mukana tuli yleisobjektiivi, se saisi kelvata. Ja ihan kohtuullisia kuvia sillä sainkin otettua aurinkoisina kesäpäivinä. Ei ollut aikaa viedä objektiivia huoltoon ja salamaa ei juurikaan kesällä tarvitse (ainakaan kovin usein). Syksyllä vein molemmat huoltoon ja nyt ovat kuin uusia.
Haluan jakaa teidän kanssa vielä yhden opin. Kävimme viime viikolla perheen kanssa kävelemässä Lauttasaaren ihanilla rannoilla ja ajattelin, että en ota kameraa tällä kertaa mukaan, vaan nautiskelen luonnosta ja maisemista ilman sitä. Mikä virhe!!! Luonto suorastaan hyppi silmilleni. Näin satakielen läheltä ja olisin päässyt kuvaamaan sen. Variksen poikanen istuskeli puussa ihan yläpuolellani. Kaksi isokoskelo poikuetta uiskenteli melkein kintuissani, kun seisoskelin hiljaa rantavedessä. Pari hanhipoikuetta oli ihan lähelläni. Ja puhumattakaan niistä ihanista maisemista. Kyllä harmitti, suorastaan potutti. Ja mikä se oppi tässä oli? Älä koskaan, siis k o s k a a n lähde matkaan ilman kameraa =D.
Minä yritän nyt siis olla kärsivällinen ja odotan (joka ei ole vahvuuteni ollenkaan) konetta huollosta takaisin. Hieman tämä harmittaa (no joo ollaan rehellisiä, ottaa pannuun ihan simona), mutta minkäs teet, tekniikka on tekniikkaa. Välillä jopa mietin sitä, että kuinka riippuvaisia me olemmekaan tekniikasta ja kaiken maailma laitteista. Että sitten kun niitä ei ole käytettävissä, on suorastaan orpo olo.
Tästä tuli tällainen "enemmän tekstiä vähemmän kuvia" postaus tälläkertaa =D.
