Tiikerirapu pasta appelsiinikerma kastikkeella

Lauantaina valmistin perheelle pastaa ja tiikerirapuja appelsiinikerma kastikkeessa. Resepti on peräisin Helsingin kulinaarisesta instituutista, jossa minulla oli muutama vuosi sitten tilaisuus osallistua työkaverien kanssa kokkauskurssille. Illan menu oli italialainen ja arvatkaas kuka oli iki onnellinen? Sehän on jo käynyt selväksi, että rakastan italialaista ruokaa.

Olin tuohon iltaan saakka sitä mieltä, että pastan tekeminen itse on hifistelyä, saahan hyvää pastaa kaupasta vaikka millä mitalla. Kun illan aikana jaettiin työtehtäviä, minä varasin heti mm. pastan tekemisen, oli ihan pakko päästä kokeilemaan, onko se vaikeaa. Kurssi oli torstaina ja seuraavana lauantaina meillä oli perheessä oma pastakone! Sen jälkeen ei ole tagliatelle pasta ostettu kaupasta, niin helppoa sen tekeminen on itse.

Hyvä nyrkkisääntö on 100g Durumvehnäjauhoja ja 1 kananmuna / ruokailija. Eli kolmelle hengelle 300g Durumvenhäjauhoja ja 3 kanamunaa. Laita jauhot laakeaan astiaan tai vaikka suoraan pöydälle jos omistat sellaisen työtason, jossa voi leipoa. Kaiva jauhojen keskelle "kraateri" ja riko sinne munat. Sitten vain pikku hiljaa sekottelemaan munia ja jauhoja sekaisin. Kun taikina alkaa olla "köntsä" kastele käsi ja jatka taas. Ohjeessa pyydettiin lisäämään tilkka vettä taikinaan, mutta olen havainnut hyväksi, että kun kastelee käden niin saa taas jauhoja vaivattua sisään taikinaan. Olen kastellut käden pari kertaa. Kun "köntsä" on valmis, laita se muovipussiin ja jääkaappiin. Itse olen tehnyt taikinan aina aamusta ja sitten iltapäivällä valmistanut pastan.

Leikkaa pastataikinasta pienempiä paloja. Olen aina vähän kaulimella kaulinut litteäksi, jotta menee pastakoneesta paremmin läpi. Tämän pikkuruisen kaulimen olen saanut äidiltäni tuliaiseksi Ylläkseltä vuonna 91 =D.

Sitten vain mankelointi hommiin. Kannattaa ajella jokaisesta väliköstä pari kertaa. Jos taikina tuntuu vähänkään "tahmealta" käytä sitä vähän jaihoissa. Silloin myös nauhat irtoavat toisitaan helposti ja tulee kaunista pastaa (kun ei tarvitse niitä hampaat irvessä toistaan irrotella).

Valmiin pasta päälle olen laittanut vähän vielä jauhoja ja pyöräyttänyt kasaa. Näin eivät tartu toisiinsa kiinni, kun odottelevat keittokattilaan pääsyä.

 Ja sitten itse kastike, joka syntyy seuraavista aineksista:

 Oliiviöljyä paistamiseen

3-5 Salottisipulia (riippuu koosta)

20-30 tiikerirapua kuorittuna

4 appelsiinin mehu

2 dl kuohukermaa

Persiljaa

Suolaa

Alkuvalmistelu kannattaa tehdä ensin. Minä aloitan aina siitä, että kuorin tiikeriravut. Muista tarkistaa aina, ettei rapuihin jää suolta (osassa se on jäljellä ja osasta jo valmiiksi poistettu). Mieheni löysi Helsingin Hakaniemestä erään etnisen kaupan, josta saa isoja ja edullisia rapuja. Ensimmäisellä kerralla kävi tosin vähän hassusti. Paketin päällä luki, että sisältää 30-40 rapua. Laitettiin koko paketti sulamaan ja kun avattiin, selvisi, että paketissa oli 3 kerrosta rapuja ja joka kerroksessa 30-40 rapua. Eli tulos, meillä oli reilut sata rapua sulana. Ei muuta kuin pari eri kastikkeen reseptiä esiin ja soitto ystäville syöntitalkoisiin =D.

Itse laitan kastikkeeseen yleensä 30 rapua (ne on niin hyviä, että pitää olla monta).

Purista neljän appelsiinin mehu valmiiksi ja vatkaa kerma vaahdoksi (en tiedä mikä taika siinä on että se pitää vatkata, mutta näin neuvottiin alkuperäisessä ohjeessa).

Pilko salottisipulit ja sen jälkeen alkaa itse kastikkeen valmistus. Lisää öliivi öljy pannulle ja kuullota ihan hetki salottisipulia. Lisää tiikeriravut pannulle ja paista reilu minuutti molemmilta puolilta.

Kun ravut alkavat kypsyä, muuttuvat ne hienon vaaleanpunaisiksi (jee lempivärini).

Tässä vaiheessa minulla on jo aina ihan vesi kielellä...

Kun ravut ovat valmiit lisää pannulle vaahdotettu kerma ja appelsiini mehu. Kiehauta ihan vähän, lisää suolaa...

ja lopuksi persiljaa paljon ja avot, valmista tuli. Koko jutussa eniten vie aikaa esivalmistelut (ja niistäkin eniten rapujen kuoriminen). Itse kastike tulee muutamassa minuutissa. Samalla kun olen tehnyt kastikkeen, olen keitellyt pastan kypsäksi. Sitten vain kastike ja pasta samaan kattilaan ja nauttimaan.

Valmis pasta näyttää tältä. Erittäin helppo ja herkullinen resepti. Niin hyvää, että minun on pakko saada sitä aina tasaisin väliajoin. Siksi meillä on aina valmiina tiikerirapuja pakastimessa.

Meillä oli ruokajuomana Kungfu girl valkoviiniä. Myös ripaus parmesaania sopii hyvin päälle. Jos vain pidät tiikeriravuista ja ylipäätään pastasta, suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan tätä reseptiä.

Benvenuti tutti a Roma!

Kävimme Roomassa perheen kanssa toukokuussa 2011 ja kaupunki jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen! Osasyynä saattoi olla myös se, että olen ihan totaalinen italia fani. Rakastan italialaista ruokaa, musiikkia, kulttuuria, kietä, ihan kaikkea - tutto! Benvenuti tutti a Roma!

Rooman - tuon ikuisen kaupungin, perustivat naarassuden kasvattamat veljekset Romulus ja Remus. Seitsemälle kukkulalle rakennettu historiallinen kaupunki suorastaan vilisee tunnettuja nähtävyyksiä. Roomassa yhdistyvät hienosti uusi ja vanha. Koko kaupunki on kuin hirtoriallinen museo, nähtävää riitää ilman pääsylippujakin.

 

Rakennusten katoilta löytyi ihania yksityiskohtia.

Rakentamisessa oli osattu hyödyntää myös katujen kulmaukset.

Rooman historiallisten Aurelianuksen muurien sisäpuolella on lähes neljäsataa toinen toistaan kauniimpaa kirkkoa. Pietarin kirkko on suurin ja sen kupoli pilkistää monesta paikasta. Kaupunki onkin kirkkojen kävijöiden paratiisi =).  Nämä kirkot sijaitsevat Piazza del Popolon etelälaidalla. Kirkkojen välistä avautuu näkymä Via del Corsolle (kilpa-ajokatu).

Kaupungilta löytyy lukuisia kahviloita, joissa voi käydä juomassa kahvit ajankanssa pöydässä istuen tai vain piipahtamalla tiskin ääressä pikakahvilla.

Kaupungin vilinästä on mukava piipahtaa välillä rauhalliseen puistaan lepäämään. Puistoissa vallitsee uskomaton rauha ja hiljaisuus vaikka ympärillä vilisee liikennettä suurkaupungin malliin.

Suihkulähteitä ja kaivoja löytyi sieltä täältä. Oma pullo kannattaa olla mukana, sillä vesi on hyvää ja  juomakelpoista. Tällaisesta "kaivosta" pystyi juomaan ilman omaa astiaakin. Sormi vain vesinoron eteen ja vesi alkoi suihkuta nokassa olevasta reiästä ylös tarjoten näin mahdollisuuden juomiseen. Samaan tyyliin kuin aikanaan koulussa ala-asteella juoma-altailla, muistatteko?

Järjestystä valvoi ja apua tarjoa kaksi instituutiota, Carabinieri ja Polizia. Minulle ei selvinnyt, että missä tilanteessa kukakin tulee apuun?

Näkymä hotellimme "takapihalta".

Italia tunnetaan maailmalla menopeleistään Fiateista ja Vespasta.

Koska liikennettä ja kulkuvälineitä on kaupungissa ruuhkaksi asti, on mahdollisimman pieni kulkuväline kätevä!

 Kauniita yksityiskohtia riittää.

Nyt peruskysymyksen äärelle, puhutko totta? Bocca della Verità (totuuden suu) on marmorinen korkokuva joka sijaitsee 500-luvulta peräisin olevan Santa Maria in Cosmedin -kirkon porttikäytävässä Aventinuksen kaupunginosassa. Keskiajalla levisi legenda jonka mukaan jos puhuja pitää kättään korkokuvan suussa, korkokuva puraisee häneltä sormet poikki jos puhuja päästää suustaan valheen! Totuuden selvittäjiä riitti korkokuvan ympärillä ihan jonoksi asti. Kuka uskaltaa kokeilla? Minulla on sormet vielä tallella =). Itse kirkko on myös kaunis, tutustumisen arvoinen paikka.

Ai että missä on kuvat Colosseumista, Trevistä ym. nähtävyyksistä? Niistä lisää seuraavissa postauksissa, kuvian kun tuli Roomasta tosiaan se 1941 kappaletta mukaan. Juttua siis jatkossa riittää.