Kun aikanaan kuulin, että kameroihin alkoi tulla wifi, mietin, että just joo. Mitähän iloa siitäkään olisi? Reilu vuosi sitten sain Canonilta lainaan EOS 6D kameran, jossa oli tämä wifi toiminto. Olen sellainen luonne, että kun jossain vehkeessä on ominaisuuksia, niin aikanin niitä pitää kokeilla, ennen kuin jättää käyttämättä. Niinpä kokeilin, mitä iloa järjestelmäkamerassa olisi wifi toiminteella ja se oli rakkautta ensi hetkestä lähtien!
Otin manuaalin esiin ja tutkin, että mitä kaikkea moisella wifi toiminteella tehdään. Ensiksi opin, että älypuhelimeeni saa sovelluksen ilmaiseksi sovelluskaupasta, jonka avulla kameran ja kännykän voi yhditää juuri wifin avulla. Sovelluksessa oli kaksi toiminnetta, kamerassa olevia kuvia saattoi katsella kameran näytöllä ja kuvia sai ladattua kännykkään. Ja jos kuva on kännykässä, on koko sosiaalinen media kuvaa vastassa! Niinpä esimerkiksi meidän Thaimaan matkalla saatoin laittaa muutaman kuvan heti facebookkin ja kaverit tiesivät millaisisa maisemissa vietimme lomaa. Eikä postikorttiakaan tarvinnut lähettää kun laittoi oman kuvan multimediaviestinä ystävälle menemään. Sai lähetettyä juuri sellaisen "kortin" kuin halusi.
Tästä päästään siihen, että kun yhdistääkin kännykän sijaan tabletin kameraan, voi kuvia katsella jo kuvaustilaneessa isommalta ruudulta. Tuliko kuvasta terävä, vai menikö siinä joku muu asia pieleen. Kuvia voi myös poistaa heti kännykän tai tabletin näytöllä, silloin ne poistuvat kameran muistikortilta. Sovellus, oli se sitten kännykässä tai tabletissa, toimii myös kaukolaukaisimena. Eli ei tarvitse ostaa erillistä kaukolaukaisinta ja voi mennä itse kuvaan. Tosin kännykkä on helpompi piilottaa kuvassa selän taakse kuin tabletti. Tai jos kamera pitää jättää yksin esimerkiksi eläimiä kuvatessa, voi itse mennä pusikoon piiloon =D.Ihan hirmuisen pitkälle metsään ei kannata mennä, sillä wifilähettimen lähetysalue on noin 30 metriä.
Kuvausreissulla ja esimerkiksi lomalla on hyvä kopioida osa kuvista kännykkään tai tablettiin. Jos muistikortille tapahtuisi jotain ja se lakkaisi toimimasta, ei kaikki kuvat lennä bittitaivaaseen, vaan osa säilyy tallella. Siksi minäkin siirsin lomallamme kuvia kännykkään, osin siksi, että pääsin hörhöilemään niiden kanssa sosiaaliseen mediaan, mutta myös siksi, että olisi varmuuskopio olemassa parhaimmista kuvista. Itselläni on tapana muuenkin reisussa aina iltaisin käydä päivän kuvasaldoa läpi ja poistaa oikeasti epätarkat ja kuvat joihin en ole tyytyväinen, hetí pois. Näin vapautan tilaa muille kuvaispäiville, eikä muistikortti täyty ihan turhila kuvilla.
Yllämainittujen hyötyjen lisäksi wifin avulla voi tulostaa langattomasti kuvia tulostimella ja kuvia voi siirtää kamerasta toiseen. Niinpä kun vuosi sitten huhtikuussa hankin itselleni uuden järjestelmäkameran, niin minulla oli heti kaksi vaatimusta. Sen piti olla Canon ja siinä piti olla wifi! Olen ollut kyseisestä toiminteeseen niin onnellinen, että voisin suositella sitä kaikille. Itse näen wifin kamerassa todela hyödylliseksi ja se tulee aivan varmasti olemaan jakossakin kriteerilistalla mikäli hankkisin uuden kameran.
Kuvitus tähän postaukseen tuli vielä Thaimaan matkaltamme, jossa wifi järjestelmäkamerassa oli oivallinen ominaisuus =).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koh Lanta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koh Lanta. Näytä kaikki tekstit
tiistai 21. huhtikuuta 2015
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Mittatilaus bleiserit ja elefanttisafari
On vielä kaksi asiaa, jotka houkuttelevat turisteja Thaimaassa. Nimittäin elefanttisafarit ja räätälit =D. Myös me käytimme molempia palveluja. Käydäänkö ensin elefanttisafarilla?
Koh Lantan saarelta löytyi kaikkiaan kolme paikkaa, jossa saattoi päästä retkelle elefantin selkään. Jätin tämän postauksen viimeisten joukkoon, sillä en oikein tiedä, mitä näistä loppujen lopuksi ajattelisin. Eläinrakkaana ihmisena, on ihanaa, kun pääsee näin suuren ja omalla tavallaan suloisen eläimen kanssa tekemisiin. Mutta samalla minua surettaa heidän kohtalo. Heitä kyllä ruokitaan ja pestään, mutta minusta vaan ei ole mukavaa, että loppukädessä he ovat muun ajan jalasta kiinni sidottuna samalla paikalla. Mielummin näkisin heidän nauttivan vapaudestaan.
"Lähtölaiturilla" oli pieni valkotaulu, jossa ilmeisesti (kieltä kun en ymmärtänyt) pidettiin kirjaa siitä, montako "keikkaa" kukakin elefantti oli päivän aikanan heittänyt.
Turistien tavoin menimme mekin retkelle elefantin selkään. Ohjaaja ei tullut itse kyytiin, vaan hän huuteli käskyjä tienposkesta. Mietin, että mitä mahtaisi tapahtua, jos tämä suuri eläin saisi päähänsä ottaa hatkat =D. Kyyti oli rauhallista, mutta "kuoppaista". Kiikuimme tuollissa laidasta laitaan ja eteen ja taakse. En suosittele kyytiä kenellekkään, kenellä on selkävamma. Minulla oli jalassa varvastossut ja ohjaaja suositteli jättämään ne "lähtölaiturille", sillä jos tippuisivat matkalla, en niitä pääsisi nostamaan mukaan. Lepuuttelin paljaita jalkojani elefantin selässä. Hänen iho tuntui ihanalta!
Elefantin karva näytää kovin jäykältä ja pistävältä, mutta se ei ollut sitä. Itseasiassa se tuntui mukavan pehmoiselta jalkojen alla.
Koska päivä oli kuuma, sai meidän menopeli välillä kylvyn. Ohjaaja suhkutteli häntä ensin alhaalta ja sen jälkeen saimme letkun ylös ja annoimme elefantille suihkun. Tässä on juniorin vuoro suihkutella.
Jonkin aikaa suihkuteltuamme nosti elefantti kärsänsä ylös. Kipparini laski sinne vettä. Kuullosti ihan kuin olisi laskenut vettä suureen viemäriin. Elefantti laski kärsän ja joi veden ja nosti sen jälleen ylös saadakseen lisää vettä. Minä tosin peittelin jo valmiiksi kameraa, että jos saamme häneltä vesisuihkun =D. Onneksi hän tyytyi vain juomaan.
Reissun jälkeen ostimme muutamalla bathilla ananasta ja palkitsimme elefantin mukavasta retkestä. Juniori sai olla tarjoilijana. Elefantti otti makupalat nätisti kärsään ja laittoi suuhunsa. Ei mennyt kauaa kun kori oli tyhjä =D.
Toinen monissa matkaoppaissa mainostettu asia Thaimaassa ovat räätälit ja se, miten edullista on teettää vaatteita omien mittojen mukaan. Myös Lantan saarelta löytyy monia räätäleitä. Runsas räätäleiden määrä tekee sen, että on vaikea päättää kuka nyt olisi luotettava, kenen laatuun voisi luottaa ja hinta. Kankaiden materiaalit vaihtelevat ja se tekee hintojen vertailusta lähes mahdottoman. Matkatoimistot tekevät muutamien kanssa yhteistyötä.
Työkaverini oli ollut muutama viikko aikaisemmin samalla saarella ja saimme häneltä vinkin Lanta Fashion Suitista. Hän oli teettänyt puvun ja oli ollut hintalaatu suhteeseen todella tyytyväinen. Lisäksi palvelu oli ollut rentoa ja asiallista. Vallankin räätäliliikkeiden sisäänheittäjät osaavat olla välillä todella ärsyttäviä herhiläisiä. Lisäksi Lanta Fashion Suit oli lähellä hotelliamme. Tämä on tärkeää, sillä sovituksessa pitää käydä pari kertaa. Näin saa varmasti oikein istuvan vaatteen itselle.
Me teetimme Kipparini kanssa navy bleiserit ja pari kauluspaitaa kummallekkin. Kipparini oli tilannut meille napit aikaisemmin jenkeistä. Hänen bleiseriin tuli ankkurinapi ja minun bleiseriin majakkanapit, tietenkin =D. Kyllä näillä kehtaa mennä klubeille veneilypäivien jälkeen.
Tilatut tuotteet olivat todella hyvin ja huolellisesti tehtyjä. Olime myös hyvin tyytyväisiä hintaan ja palveluun. Voimme lämpimästi suositella Lanta Fashion Suit räätäliä. Heidät löytää Saladanista soukkialueelta, pääkadulta. Kiitos Steve hyvästä palvelusta, oli mukava asioida kanssasi!
Koh Lantan saarelta löytyi kaikkiaan kolme paikkaa, jossa saattoi päästä retkelle elefantin selkään. Jätin tämän postauksen viimeisten joukkoon, sillä en oikein tiedä, mitä näistä loppujen lopuksi ajattelisin. Eläinrakkaana ihmisena, on ihanaa, kun pääsee näin suuren ja omalla tavallaan suloisen eläimen kanssa tekemisiin. Mutta samalla minua surettaa heidän kohtalo. Heitä kyllä ruokitaan ja pestään, mutta minusta vaan ei ole mukavaa, että loppukädessä he ovat muun ajan jalasta kiinni sidottuna samalla paikalla. Mielummin näkisin heidän nauttivan vapaudestaan.
"Lähtölaiturilla" oli pieni valkotaulu, jossa ilmeisesti (kieltä kun en ymmärtänyt) pidettiin kirjaa siitä, montako "keikkaa" kukakin elefantti oli päivän aikanan heittänyt.
Turistien tavoin menimme mekin retkelle elefantin selkään. Ohjaaja ei tullut itse kyytiin, vaan hän huuteli käskyjä tienposkesta. Mietin, että mitä mahtaisi tapahtua, jos tämä suuri eläin saisi päähänsä ottaa hatkat =D. Kyyti oli rauhallista, mutta "kuoppaista". Kiikuimme tuollissa laidasta laitaan ja eteen ja taakse. En suosittele kyytiä kenellekkään, kenellä on selkävamma. Minulla oli jalassa varvastossut ja ohjaaja suositteli jättämään ne "lähtölaiturille", sillä jos tippuisivat matkalla, en niitä pääsisi nostamaan mukaan. Lepuuttelin paljaita jalkojani elefantin selässä. Hänen iho tuntui ihanalta!
Elefantin karva näytää kovin jäykältä ja pistävältä, mutta se ei ollut sitä. Itseasiassa se tuntui mukavan pehmoiselta jalkojen alla.
Koska päivä oli kuuma, sai meidän menopeli välillä kylvyn. Ohjaaja suhkutteli häntä ensin alhaalta ja sen jälkeen saimme letkun ylös ja annoimme elefantille suihkun. Tässä on juniorin vuoro suihkutella.
Jonkin aikaa suihkuteltuamme nosti elefantti kärsänsä ylös. Kipparini laski sinne vettä. Kuullosti ihan kuin olisi laskenut vettä suureen viemäriin. Elefantti laski kärsän ja joi veden ja nosti sen jälleen ylös saadakseen lisää vettä. Minä tosin peittelin jo valmiiksi kameraa, että jos saamme häneltä vesisuihkun =D. Onneksi hän tyytyi vain juomaan.
Reissun jälkeen ostimme muutamalla bathilla ananasta ja palkitsimme elefantin mukavasta retkestä. Juniori sai olla tarjoilijana. Elefantti otti makupalat nätisti kärsään ja laittoi suuhunsa. Ei mennyt kauaa kun kori oli tyhjä =D.
Toinen monissa matkaoppaissa mainostettu asia Thaimaassa ovat räätälit ja se, miten edullista on teettää vaatteita omien mittojen mukaan. Myös Lantan saarelta löytyy monia räätäleitä. Runsas räätäleiden määrä tekee sen, että on vaikea päättää kuka nyt olisi luotettava, kenen laatuun voisi luottaa ja hinta. Kankaiden materiaalit vaihtelevat ja se tekee hintojen vertailusta lähes mahdottoman. Matkatoimistot tekevät muutamien kanssa yhteistyötä.
Työkaverini oli ollut muutama viikko aikaisemmin samalla saarella ja saimme häneltä vinkin Lanta Fashion Suitista. Hän oli teettänyt puvun ja oli ollut hintalaatu suhteeseen todella tyytyväinen. Lisäksi palvelu oli ollut rentoa ja asiallista. Vallankin räätäliliikkeiden sisäänheittäjät osaavat olla välillä todella ärsyttäviä herhiläisiä. Lisäksi Lanta Fashion Suit oli lähellä hotelliamme. Tämä on tärkeää, sillä sovituksessa pitää käydä pari kertaa. Näin saa varmasti oikein istuvan vaatteen itselle.
Me teetimme Kipparini kanssa navy bleiserit ja pari kauluspaitaa kummallekkin. Kipparini oli tilannut meille napit aikaisemmin jenkeistä. Hänen bleiseriin tuli ankkurinapi ja minun bleiseriin majakkanapit, tietenkin =D. Kyllä näillä kehtaa mennä klubeille veneilypäivien jälkeen.
lauantai 18. huhtikuuta 2015
Lazy days on the beach
Jos edellisten postausten perusteella on tullut sellainen kuva, että säntäilimme koko lomamme ajan paikasta toiseen, niin ehei, ei pidä paikkaansa =D. Loma on lomaa ja silloin pitää myös levätä. Ja mikäpä levolle olisi ihanampi paikka kuin ranta. Olla auringossa, kuunnella meren pauhua raittiissa ilmassa. Rantapäiviä pidettiin tasaiseen tahtiin. Välillä oli ihon annettava levätä auringonotosta, silloin oli hyvä retkeillä ympäristössä.
Ja rantaa Koh Lantalla riittääkin ihan yllin kyllin. Saaren koko läntinen puoli oli melkein yhtä hiekkarantaa. Pieni poukama välillä rikkoi rannan ja sen jälkeen se jatkui taas.
Meidän oma hotelli oli myös merenrannalla. Vaikka rantaa oppaassa moitittiinkin, se oli meidän mielestä yksi parhaimmista. Hotellin rannalla oli valmiina rantatuoleja ja aurinkovarjoja. Se, mikä oli myös hyvin kätevää oli, että tavaroita ei tarvinnut raijata pitkään ja jos jotian unohui, pystyi tavaran hakemaan nopeasti hotellihuoneesta. Lisäksi lähellä oli suihku. Monesti kävinkin vain sen alla viilentymässä, sillä sieltä tuli kylmempää vettä kuin mitä merivesi oli =D.
Eikä oman hotellin rannan maisematkaan olleet minusta olenkaan huonot =).
Se, mikä oli muuttunut 12 vuoden aikana (kipparin ja minun edellisestä Thaimaan matkasta) oli, että rannoilla ei ollut enään kaupustelijoita eikä rantatuolien vuokraajia. Thaimana viranomaiset olivat tämän toiminnan kieltäneet. Kyseiset myyjät kun välillä "unohtivat" maksaa verot valtiolle =D. Eli jos meni rannalle, tuli ottaa mukaan oma alusta.
Sen sijaan rantojen lähistöllä oli toinen toistaan mukavampia ravintoloita, joilla oli muutamia omia rantatuoleja asiakkaille. Teimme yhtenä päivänä niin, että menimme aamulla Relax beachille ja otimme aurinkoa. Takana olevaan ravintolaan avasimme "piikin" (paperi oli oikeasti sellaisessa naulassa) ja tilasimme sieltä juotavaa. Päivällä kävimme välillä samassa paikassa syömässä ja maksoimme lasku kun lähdimme takaisin hotellille.
Itse otan rannalla aurinkoa mielummin rantatuolissa kuin jollain alustalla suoraan hiekalla. Nimittäin sitä hiekkaa on hetken päästä ihan joka paikassa, niin hienoa hiekka Thaimaassa on. Ja vallankin kameran kanssa se on minulle ihan painajainen. Joka ilta muistin putsailla kuvauskalustoani, sillä hiekkaa pöllysi myös tuulen mukana muullakin.
Ihan kyllä mieli palaa niihin leppoisiin tunnelmiin jälleen. Vai mitä mieltä olette? Olisiko näissä maisemissa mukava rentoutua? Vilu ei ainakaan pääse yllättämään =D.
Rannalla oli tietty upein aurongonlasku. Menimme eräänä iltana näköalapaikalle sitä varta vasten katsomaan. Aurinko laski tosi nopesti. Näytti siltä kuin se olisi uponnut mereen =D.
Sinne aurinko laski. Sen jälkeen alkoivat hiljalleen näkyä kalastajien valot veneistä taivaanrannassa.
Illalla auringonlaskun jälkeen oli rannalla erilainen tunnelma. Kauniita valoja näkyy kaikkialla ja siellä pääsi ihailemaan vaikkapa tulishowta. Tässä muutama näyte pitkillä valoituksella kuvattua showta =D.
Tämä näyttää siltä, kuin mies olisi tulipallon sisällä =D. Hieno show ja upea musiikin säestämä tunnelma.
Rentoa viikonloppua teille kaikille!
Ja rantaa Koh Lantalla riittääkin ihan yllin kyllin. Saaren koko läntinen puoli oli melkein yhtä hiekkarantaa. Pieni poukama välillä rikkoi rannan ja sen jälkeen se jatkui taas.
Meidän oma hotelli oli myös merenrannalla. Vaikka rantaa oppaassa moitittiinkin, se oli meidän mielestä yksi parhaimmista. Hotellin rannalla oli valmiina rantatuoleja ja aurinkovarjoja. Se, mikä oli myös hyvin kätevää oli, että tavaroita ei tarvinnut raijata pitkään ja jos jotian unohui, pystyi tavaran hakemaan nopeasti hotellihuoneesta. Lisäksi lähellä oli suihku. Monesti kävinkin vain sen alla viilentymässä, sillä sieltä tuli kylmempää vettä kuin mitä merivesi oli =D.
Eikä oman hotellin rannan maisematkaan olleet minusta olenkaan huonot =).
Se, mikä oli muuttunut 12 vuoden aikana (kipparin ja minun edellisestä Thaimaan matkasta) oli, että rannoilla ei ollut enään kaupustelijoita eikä rantatuolien vuokraajia. Thaimana viranomaiset olivat tämän toiminnan kieltäneet. Kyseiset myyjät kun välillä "unohtivat" maksaa verot valtiolle =D. Eli jos meni rannalle, tuli ottaa mukaan oma alusta.
Sen sijaan rantojen lähistöllä oli toinen toistaan mukavampia ravintoloita, joilla oli muutamia omia rantatuoleja asiakkaille. Teimme yhtenä päivänä niin, että menimme aamulla Relax beachille ja otimme aurinkoa. Takana olevaan ravintolaan avasimme "piikin" (paperi oli oikeasti sellaisessa naulassa) ja tilasimme sieltä juotavaa. Päivällä kävimme välillä samassa paikassa syömässä ja maksoimme lasku kun lähdimme takaisin hotellille.
Itse otan rannalla aurinkoa mielummin rantatuolissa kuin jollain alustalla suoraan hiekalla. Nimittäin sitä hiekkaa on hetken päästä ihan joka paikassa, niin hienoa hiekka Thaimaassa on. Ja vallankin kameran kanssa se on minulle ihan painajainen. Joka ilta muistin putsailla kuvauskalustoani, sillä hiekkaa pöllysi myös tuulen mukana muullakin.
Ihan kyllä mieli palaa niihin leppoisiin tunnelmiin jälleen. Vai mitä mieltä olette? Olisiko näissä maisemissa mukava rentoutua? Vilu ei ainakaan pääse yllättämään =D.
Rannalla oli tietty upein aurongonlasku. Menimme eräänä iltana näköalapaikalle sitä varta vasten katsomaan. Aurinko laski tosi nopesti. Näytti siltä kuin se olisi uponnut mereen =D.
Sinne aurinko laski. Sen jälkeen alkoivat hiljalleen näkyä kalastajien valot veneistä taivaanrannassa.
Illalla auringonlaskun jälkeen oli rannalla erilainen tunnelma. Kauniita valoja näkyy kaikkialla ja siellä pääsi ihailemaan vaikkapa tulishowta. Tässä muutama näyte pitkillä valoituksella kuvattua showta =D.
Tämä näyttää siltä, kuin mies olisi tulipallon sisällä =D. Hieno show ja upea musiikin säestämä tunnelma.
Rentoa viikonloppua teille kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















































