Lux Helsinki 2017

Niin lähti uusi vuosi taas liukkaasti käyntiin. Viime vuoden tavoin, kävimme lauantaina perheen kanssa myös tänä vuonna vierailulla Lux Helsinki tapahtumassa. Sää oli mitä mainioin. Vaikka aamupäivän aikana lunta tulikin vaakatasossa, loppui sade illaksi ja tuulikin tyyntyi. Mikä parasta, melkein kahdenkymmenen asteen pakkanen oli pyllähtänyt kunnolla. Lux Helsinki järjestettiin jo yhdeksättä kertaa.

Lux tapahtuma jakautui kahteen osaan, josta Lux In näyttely oli Kaapelitehtaalla. Emme ehtineet sinne viikonlopun aikana, joten se jäi tällä kerralla välin. Lux Helsinki ulkonäyttely oli tänä vuonna uudella reitillä, joka oli minusta edellisvuotta parempi. Reitti oli selkeä ja kompaktilla alueella, joten sen jaksoi kävellä myös perheen pienimmätkin.

Reitin ensimmäinen teos löytyi Espan lavalta, Jenni Kääriäisen teos a Shade. Teos koostui tuhansista nimettömistä röntgenkuvista. Valo merkitsee Kääriäiselle paljon, joten teoksen sanoma oli luoda varjo ja hämärtää valo. Teos kertoi valon jättämästä jäljestä - muistoista. Teoksen sävellystyöstä ja äänisuunnittelusta vastasi Aake Otsala. Meidän perheen lisäksi oli monia muitakin taiteen ystäviä liikkeellä, joten nähdäkseen teoksen, piti jonottaa vähän aikaa. Ilokseni jono eteni melko rivakasti.

Röntgen kuvia katsellessa oli hauska arvailla, mikä ruumiinosa mahtoi olla kyseessä. Voisikohan tämä olla lonkka? Ainakin siihen (mikä nyt onkaan) on asennettu pari ruuvia =D.

Seuraava teos oli Lux arkkitehtuuri - Kauppatorin julkisivut. Valaistuna olivat Kaupungintalo, Ruotsin suurlähetystö, Korkeimman oikeuden palatsi, Presidentinlinna sekä Lampa ja Goviniuksen talon fasadit. Kauppatorilla oli valokuvaustasanne, josta otin kännykällä alla olevan panoraamakuvan.

 

Valokuvaustasanteen alapuolelle olivat Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin opiskelijat toteuttaneet Lux Helsinki -valofestivaalille valotaideteoksen. Teos viesti valon merkityksestä, herätti pohtimaan jokapäiväistä energiankulutustamme ja inspiroi tekemään vastuullisia valintoja arjessa. Teos oli toteutettu yhteistyössä Ikean kanssa.

Kauppatorin jälkeen seuraava teos oli Shaderin teos Cube. Tässä teoksessa Stora Enson pääkonttori heräsi henkiin. Viisiosainen animaatio luo illuusion, jossa "analogisuus ja digitaalisuus, luonto ja teknologia sekä perinteet ja nykyaika elävät rinnakkain". Teosta esitettin tauotta ja se kesti viisi minuuttia kerrallaan. Tämä oli minusta tämän vuoden Lux tapahtuman yksi parhaista teoksista.

Matka jatkui kohti Ritarihuonetta. Tänä vuonna reitin varrelle oli laitettu nuolia ja LUX kylttejä, joten teosten luokse oli helppo löytää. Tosin lauantaina riitti, kun kulki letkan mukana =D.

Ritarihuoneelta löytyi Teemu Lehmusruusun teos Maa jalkojemme alla. "Teos pohti ihmisen suhdetta maaperään, jonka päällä arkinen todellisuutemme tapahtuu." Teoksen osana kuuli runoilija Pauliina Haasjoen tekstiä Planeetta-kokoelmasta.

Tuomiokirkon kappelin seinältä löytyi Outi Pieskin teos Gorži.Teoksessa vesiputoukset tippuivat vapaana ulos Tuomiokirkon kappelin ikkunoista. Teos juhlistaa saamelaisten juhlavuoden alkua sillä 6.2.2017 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisestä pohjoismaisesta saamelaiskokouksesta. Teoksen äänimaailmasta vastasi Aake Otsala.

Matka jatkui reitillä ja seuraavaksi oli vuorossa Kalle Mustosen teo TELLMEHOWDOIFEEL. Fyysisen valoveistoksen ohella teos elää omaa elämäänsä Instagramin kuvavirrassa. Tämä teos on ollut näytillä aikaisemmin Flow-festifaaleilla Helsingissä 2016. Sanoisin, että teos on yksinkertainen ja sanomaltaan puhutteleva.

Seuraavana oli vuorossa Suomen Pankin Kirkkokadun puoleiseen seinään heijastettava animaatio Veljekset. Ennen kuin luimme teoksesta sen enempää, sanoi Kippari, että hänelle tuli mieleen Marimekko. Teoksen takana onkin Maija Louekari. Teos pohjautui hänen Marimekolle suunnittelemaan kuosin, joka juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Inspiraation lähteenä ovat toimineet suomalaisten kansantarujen päähenkilöt, toteemieläimet. Äänimaisemasta vastasi Aake Otsala ja Timo Yliräisänen. Tätä teosta oli mukava katsella pidempäänkin.

Topelian sisäpihalta löytyi minun mielestäni tämän vuoden Lux tapahtuman ehdottomasti paras teos, kollektiivi  Flowers of Life. Ilmassa leijuvista kuviosta muodostui upea kokonaisuus värien ilottelua ja muotojen juhlaa. Tämä on minusta juuri Luxia! Topelian sisäpihalla pääsi kiertelemään teosten ympärillä ja se kannatti, sillä ne näyttäytyivät erilaisena eri kulmista katsottuna.

Seuraava teosAbsence löytyi Kansalliskirjastosta. Teoksen takana on Mónica Ruiz Loyola joka halusi tehdä runollisen kunnianosoituksen naisille. Teoksen muotokieli rakentui ompelemisen ympärille. Ompelukone ompelee himmeästi valaistuna sikermää. Lankoihin heijastuu runoilija Rocío Cerónin teksti jonka on suomentanut Annika Eräpuro.

Tuomiokirkon tapuliin heijastui Kaisa Salmen teos Ronda. Ronda on espanjalainen kaupunki, jossa Salmi on useampana vuonna vieraillut. Tämä teos kuului minusta parhaimpien joukkoon ehdottomasti.

Tuomiokirkkoon heijastui Tarja Ervastin teos  Domus 360° – Neljä kotia. Tämä oli Lux tapahtumista ensimmäinen kerta, ku Tuomiokirkosta oli kaikki neljä sivua valoteoksessa mukana. Teosta varten on sävelletty musiikki, joka korostaa valomaailmojen elämyksellisyyttä.

Luulen, että lapsia kiinnosti eniten kaksi seuraavaa teosta, jotka molemmat löytyivät Senaatintorilta. Ensimmäinen niistä oli tämä Rölli Ridanpään ja Tero Laineen teos Light Pipes. Teos kuvasi urbaania kaupunkimaisemaa. Teos koostui kupariputkista ja venttiileistä, joiden avulla yleisö pystyi säätämään hehkulamppujen kirkkautta. Ja tämä jos mikä oli hauskaa, niin lapsista kuin meistä aikuisistakin =D.

 

Toinen vähintäänkin yhtä hauska, ellei jopa hauskempi teos oli niin ikään Senaatintorilla ollut Petri Tuhkasen Joukkovoima. Teos koostui kolmesta kokonaisuudesta, jonka jokaisen edessä oli teollisuusvaaka. Mitä enemmän porukkaa seisoi vaa'an päällä, sitä enemmän erivärisiä valoja syttyi. Pienimmät olivat hoksanneet, että hyppimällä vaa'an päällä sai valot vilkkumaan. Tulihan tuota itsekin kokeiltua =D.

Lux Helsinki tapahtumassa oli vielä Hollantilaisten taiteilijoiden Lucas Maassenin ja Woody Venemanin teos The Singing Building. Teos olisi ollut Kaupungintalon sisäpihalla.Ja niin kun me katsotiin väillä karttaa ja yritettiin mennä järjestyksessä,  niin ohi mentiin huomaamatta, joten teos jäi meiltä väliin. Siksi siitä ei myöskään ole kuvaa. Suomalainen räppäri Hannibal oli lainannut äänensä teokselle.

Tämän kertainen Lux oli meidän perheen mielestä hieman vaisu, liekö johtunut liian suurista odotuksista aikaisempien Lux tapahtumien pohjalta. Osa teoksista oli minulle hieman liian moderneja. Olen melko realistinen ja jalat maassa oleva luonne, josta ehkä johtuu se, että liian moderni taide ei puhuttele minua. Odotimme kaikki enemmän valon ja värien ilottelua. Tästä huolimatta oli mukava olla ulkona ja kiertää kaikkie muiden innokkaiden mukana katsomassa, mitä Lux Helsinki tarjosi tänä vuonna. Voit lukea lisää Lux tapahtumasta ja taideteoksista heidän nettisivuilta täältä.