Tiesimme entuudestaan mukavan paika, jossa virtaavan veden äärellä sijaisi kaunis ja kuvauksellinen mylly. Vanhat rakennusket ovat kiehtoneet minua aina.
Toivo Kärjen ja Reino Helismaan tuotannosta Vanhan myllyn taru alkoi heti soimaan päässäni!
"On mylly vanha sammaleiset seinät ovat sen, niin harvoin enää myllynkiven pyörii kolkaten. Ja kuitenkin niin paljon mylly siitä haastaa vois, mi veden myötä häipynyt on pois. Niin vanha mylly kertoa vois monta tarinaa mut niitä kuulla harva sydän saa. Se kuulla saa, ken vanhan myllyn kieltä tajuaa, sen kivi kuiskaa rakas rupattaa."
Tämän myllyn tarina alkoi heti kiinnostaan ja sainkin kuulla vielä saman päivän aikana, että tämä oli Puontaan mylly. Soittaessani lupaa omistajalta julkaista kuvia hänen myllystä blogissani, sain kutsun, että voisin jonain päivänä mennä kuvaamaan myllyä toiseltakin puolelta. Otin kutsun ilolla vastaan ja aion vierailun jonain päivänä toteuttaa.
Tämä mylly on ollut aina yksityisessä omistuksessa. Sen sijaan rannan toisella puolella on sijainnut nk. "lahkomylly". Sana lahko on nimeen tullut siitä, että myllyn omisti kuusi talollista. Osuusjaot menivät talojen suuruuden mukaan. Omistajat saivat jauhaa jauhonsa myllyssä ilmaiseksi, sen sijaan myllylle palkattu mylläri sai tienastinsa muiden kyläläisten asioinnista myllyssä. Minunkin pappa on aikoinaan käynyt täällä asiakkaana!
Viimeinen mylläri, joka työskenteli tässä myllyssä, oli Eino Rautaruoho. Hän oli paikkakunnalla tunnettu mies, sillä sen lisäksi, että hän oli mylläri, oli hän myös tuottelias taiteilija ja monilahjakkuus. Eino Rautaruoho on säveltänyt, maalannut ja tehnyt taideteoksia rautaromusta.
Tätä Lahkomyllyä, jota myös kutsutaan nimellä Survosen mylly, ei ole enää. Mylly purettiin, koska se oli mennyt huonoon kuntoon. Paikka maisemoitiin ja tämä muistomerkki pystytettiin myllärin asunnon keittiön hellan kohdalle. Muistomerkissä on myllyn kivi ja vesiturbiinin osa.
Minusta muistomerkki oli kaunis ja kuvasti hienosti esi-isiemme tärkeää työtä ja sitä, mikä merkitys myllyllä on ollut aikanaan kylälle. Sodan jälkeen tuli mm. sähkö myllyltä moneen taloon.
Pari yksityiskohtaa vesiturbiinista.
Kiitos Pekka, että sain julkaista kuvia kauniista myllystä ja kiitos Ensiolle myllyn historiasta, joka oli todella mielenkiintoinen. Olin itse aivan innoissani kuullessani sen!
