Kun laskeuduimme Ullanlinnanmäeltä alas Kaivopuistoon, kuului jo kaukaa kaunis kellon helinä ja hevonen juoksi kovaa antaen reelle vauhtia. Kaunis näky! Paikalla oli siis hevonen rekineen ja kuljettajineen, kyytiin olisi päässyt kymmenellä eurolla. Menoa oli ilo katsella, niin kauniisti hevonen kuljetti rekeä.
Sehän on tullut teille jo monesti varmasti selväksi, että rakastan eläimiä, melkein kaikkia (pois luetaan ehkä hämähäkit ja käärmeet). Hevonen on yksi ehdoton suosikkini ja aina niin upea näky, että ihan henkeä salpaa. Uljas, täynnä voimaa.
Meillä oli aikanaan mummolassa ihan samanlainen hevonen, sen nimi oli Jussi. Papan kanssa kävimme hakemassa postia reellä ja minä sain ohjata (pappa siis ohjasi oikeasti ja minä pitelin ohjaksista). Ne oli hienoja hetkiä yhdessä papan kanssa ja muistan ne aina. Niistä ajoista on vieläkin reki tallella vanhempieni luona =).
"Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma ja tiuku on aisan alla. Voi kuinka pieninä palasina onkaanmun leipäni maailmalla".
Aisakellon helinä kuullosti ihanalta. Toivottavasti nämä perinteet säilyisivät mahdollisimman pitkään, jotta myös jälkipolvet saisivat nauttia näistä elämyksistä. Kiitos kuuluu kaiketi heille, jotka näitä uljaita eläimiä hoitavat ja tulevat paikalle kaupunkiin ajeluttamaan.
Pari haukkua heinää, seuraavat asiakkaat kyytiin ja taas lähdettiin nöyränä matkaan. Hetki hiljaista käynitä ja sitten kunnon ravi päälle.
