Juhannustunnelmia Gölisnäsistä

Viikonloppuna vietettiin juhannusta joka on keskikesän huipennus. Tästähän ne alkavat päivät pikku hiljaa lyhenemään. Juhannuksen osalta suurimmat odotukset ovat aina säässä. Sataako vai paistaako. Tälle vuodelle oli luvattu epävakaista, mutta siitä huolmatta halusimme lähtä merelle, kuinkas muutenkaan. Torstaina pakkasimme venen, sateessa =D. Vettä oli tullut koko päivän. Onneksi me moottoriveneilijät saamme olla matkan aikana veneessä sisällä. Lämmityslaite päälle, ja niin oli mukavaa tehdä matkaa harmaassa säässä.

Menimme viettämän juhannusta perinteisesti Inkoon Gölisnäsiin. Olemme olleet siellä kaksi edellistä juhannusta joten lienee paikallaan jo puhua perinteestä =D. Niin oli mukava tunnelma, kun heti laiturilla oli jo tuttuja kasvoja vastassa. Oli mukavaa vaihtaa kuulimisia, mitä vuoden aikana itse kullekkin oli tapahtunut.

Jos edellinen päivä oli täynnä sadetta, oli perjantai puolestaan täynnä aurinkoa.Ystäväperheemme lähti heti perjantai aamusta myös kohti Gölisnäsiä. Heitä odotellessa kaappasin kamerani kainalooni ja lähdimme Juniorin kanssa lähimetsään kuvaamaan kukkia. Samalla ajattelimme tehdä luonon kukista kimpun veneeseen juhannusken kunniaksi.

Puolukan kukat ovat kuin pieniä kelloja. Melkein saatoin kuulla niiden soivan.

Suopursut kukkiva kauniisti. Niiden tuoksu on jotenkin minusta niin luonnollista ja raikasta. Pitihän niitä kuvauksen välissä nuuhkia.

Juniorin suosikki, lihansyöjäkasvi =D.

Metsämansikat olivat myös jo täydessä kukassa.

Poimimme Juniorin kanssa ensin erilaisia kukkia ja sen jälkeen rakensimme kimput. Luonnon kukista saa tehtyä todella ihania ja herkkiä kimppuja.

Mitäs sanotte? Eikö tullutkin hienoja!

Mitäpä olisi juhannus ilman saunaa, ei mitään. Ja mikä sen upeampaa kuin kylpeä auringon paisteessa kanssa kilpaa. Tällaiset maisemat näkyivät saunan ikkunasta. Kyllä tätä olisi mielellään tuijottanut kauemminkin. Meidän ollessa saunassa, saapuivat ystävätkin satamaan. Oli mukavaa huiskutella heille laiturin nokasta ja toivottaa tervetulleeksi.

Samata oli jo täynnä, mutta ketään ei käännytetä pois. Niimpä ystäväperheen vene kiinnitettiin meidän veneen perään. Tämä "tandem" veneilyratkaisu osoittautui viikonlopun aikana melko käteväksi =D.

Koko juhannusaatto päivän saimme nauttia suorastaa kesäisestä säästä. Laskimme meidän veneen kuomun alas (ensimmäisen kerran tänä kesänä!) ja Kippari poksautti kuohujuoman juhannuksen kunniaksi. Fiilis oli todella korkealla. Laiturille oli asetettu aikaisempien vuosien tavoin juhannuskoivuja.

Kuten sauna, myös kokko kuuluu juhannukseen. Illalla kokko uitettiin jälleen turvallisesti merelle josta sitä oli rannalta käsin mukavaa ja turvallista ihastella.

Kokon syttyessä alkoi jälleen Saarenmaan valssi soimaan. Ihan huippua! Tänä vuona uutuutena oli myös livemusiikki. Upeaa kuunneltavaa!

Illan mittaan taivaalle tuli kauniin värisiä pilviä =).

Haluan esitellä teille tämän juhannuksen uuden tuttavuuden. Hän on bostoninterrieri Bianca joka oli suorastaan sydämmen sulattava rakkauden lähettiläs. Pääsimme rapsuttelemaan häntä monta kertaa ja Bianca oli myös meidän veneellä vieraana.

Lauantai aamu alkoi sateella ja sadetta saatiin pitkälle iltapäivään. Vaan niin väistyivät pilvet ja saimme upean aurinkoisen illan. Sunnuntain sää oli myös mitä parhahain, joten säiden puolesta ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa koko viikonlopun ajalta (eikä kyllä mistään muustakaan =D).

Ajelimme sunnuntaina kotiin aivan ihanassa säässä.

Pari kertaa saavutomme pienen sumurintaman, mutta niistäkin selvittiin kunnialla. Kiitokset jälleen Hyvinkään pursiseuralle juhannuksen järjestelyistä. Saitte aikaiseksi ihanan tunnelma ja takuu varmasti saavumme jälleen ensi juhannuksena uudelleen. Kiitos myös kaikuille laiturilla mukana olleille, teitä kaikki oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Erityiskiitokset ystäväperheelle, meillä oli todella mukavia hetkiä!

Sauna täynnä muistoja

Saunan merkitystä meille suomalisille ei tarvitse erikseen korostaa. Siellä on synnytty, vietetty aikaa, on rentouduttu ja juhlittu. Siellä on puitu tärkeitä päätöksiä, solmittu maailman rauhaa. Saunan lempeässä lämmössä on kuultu huolia, murheita, jaettu iloa ja onnea. Saunan jälkeen on aina rentoutunut ja puhdas olo.

Meillä maalla on sauna, jolla on minun elämässä aivan erityinen merkitys. Ensinnäkin, minusta se on maailman paras sauna =).

Vanhempani asuvat isäni kotitilalla. Niinpä paikka on ollut aikanaan minun mummola. Ja nyt se on tyttäreni mummola. Tämä ulkosauna on ollut olemassa jo kauan. Vietin lapsena paljon aikaa mummolassa ja kävimme mummon ja vaarin kanssa yhdessä saunassa. Voi miten sauna oli iso! Sen korkeille lauteille oli monta rappusta. Istuimme mummon ja vaarin kanssa lauteilla ja heitimme löylyä. Löylyjen jälkeen pestiin, mummo kuivasi minut ja puki vaatteet päälle. Kun oli kuulas pakkasilta, vaari kantoi minut sylissä pienen matkan päärennukseen. Kun kuutamo mollotti taivaalla ja pakkaslumi narisi papan jalkojen alla, hoimme yhdessä askelten tahdissa: "Kuutamo kirkas on on on, kuutamo kirkas on on on..."

Sittemmin, kun vuodet ovat vierinneet, on sauna pienentynyt kummasti. Miten lapsena voikaan kaikki näyttää niin paljon suuremmalta? Sauna on edelleen sama ja löylyt yhtä ihanat.

Hieman vanhempana tuli tästä saunasta minun oma paikka. Jouduimme muuttamaan aikanaan maalle vuodeksi, kun odotimme, että uusi kotimme valmistuisi. Päärakennuksessa ei ollut tilaa, joten minut majoitettiin saunan kamariin vuodeksi. Olin aivan onnesta sekaisin, ihan oma paikka, jossa saisin olla rauhassa ja lukea kirjoja yömyöhään! Koska olisin kamarissa aivan itsekseni, sain elämäni ensimmäisen mankan (että olisi jotain elämää ja ääntä). Muistan niin elävästi sen, kun menimme isäni kanssa paikalliseen elektoriikkakauppaan ja sain valita itselleni kasettisoittimen. Kaupan päälle sain valita kaksi kasettia. Toinen oli Elvistä ja toinen kaunista panhuilu musiikkia. Nämä olivat minun ensimmäiset levyni ikinä. Kun esim. ruoka oli valmista päärakennuksessa, katkaisi äiti sähkön pääkatkaisijasta, jolloin tiesin rientää ruokapäytään. Vähän niinkuin valomerkki =D.

Tämä ihana sauna lämpeni myös tänävuona pääsiäisenä. Joka kerta, kun istun saunan lempeissä löylyissä, käyn läpi lapsuusmuistojani tästä saunasta. Muistelen rakkaita isovanhempiani. Tätini oli käymässä myös pääsiäisenä ja hän on innokas saunan lämmittäjä, joten minä sain tällä kerralla keskittyä valokuvaamiseen. Itse olen aina myös rakastanut saunanlämmitystä. Istua ja odottaa, että pesä syttyy, tuntea palavan tuohen tuoksu. Istua omien ajatusten kanssa ja lisätä puita pesään.

Onko teillä lapsuudesta saunamuistoja? Tai muistojen saunaa? Minä olen ilonen siitä, että tämä sama ihana sauna on ollut minun ilona koko elämäni ajan ja edelleen.