Kinkun sulattelua

Niin meni joulu ja uusi vuosi alkoi. Uusi vuosi on aina uusi mahdollisuus... kaikelle. Kuten jokainen maanantai on uusi mahdollisuus italialaiselle =D. Vuoden vaihtuessa sitä mietiskelee, että mitähän kaikkea uusi vuosi tuokaan tulleessaan? No, noin vuoden päästä se nähdään =D. Uuden vuoden lupaukseni on, että en tee lupauksia. Fiilispohjalla mennään ja se saa riittää =D.

Joulun aikana oli jopa ihan aurinkoisia päiviä, joten kävimme ulkoilemassa ja sulattelemassa kinkkua luonnon helmassa. Vietimme joulua vanhempieni luona maallaa, joten pääsimme nauttimaan todellisesta luonnonhelmasta.

Me olimme kävellen liikkeellä, joten tästä kyltistä ei tarvinnut piitata =D.

Erään metsätien laidalle oli joku tuonut telkkarin kiven päälle! En ole koskaan ymmärtänyt, miksi mitään roskia, puhumattakaan juuri tämän kaltaista ongelmajätettä, tuodaan luontoon. Tuohan ei häviä tuosta mihinkään... ellei joku sitä ota asiakseen siitä viedä pois. Me olimme liikkeellä kävellen (edelleen), joten ei ollut mahdollisuutta ottaa sitä "kyytiin".

Tämä joulu mentiin ilman lunta. Jännittävää oli nähdä, että vielä joulukuun viimeisinä päivinä osa luotoa jaksaa viheriöidä.

Kinkun sulattelukävelyn varrelle sijoittui myös vanha lato. Ne ovat jotenkin todella kuvauksellisia. Mitähän kaikkea nuo vanhat hirret voisivatkaan kertoa meille?

Vaikka lunta ei ollutkaan, oli ilma sen verran pakkasen puolella, että lätäköt olivat jäässä. Juniorista oli todella hauskaa kävellä niiden päältä ja kuunnella jään ritinää. Minä kävelin kamerani kanssa edellä, joten sain lätäköistä kuvan ennen kuin Juniori pääsi niiden kimppuun.

Ja tässä todiste, että terveessä luonnonhelmassa ollaan. Naava kasvaa puhtaassa luonnossa. Naava kuuluu muuten jäkäläsukuun ja se kasvaa puiden oksilla. Näistä saisi hyvän paran joulupukille!

Vanhan kuusen oksiin oli jäätynyt vesi ikään kuin helmiksi. En saanut kovin hyvin niitä kuvattua, sillä macroa ei ollut mukana. Käytin tällä kävelyllä yhden objektiviin taktiikkaa ja lähdin vain yhden objektiivin voimin matkaan. Vaan ihanaa oli katsella näitä luonnon helmiä ihan vain paljaalla silmälläkin.

Lopuksi vielä muutama lintukoti. Nämä tuli kuvattua vanhempieni pihapiiristä. Meillä on aina laitettu paljon pönttöjä linnuille ja ne on huollettu asian mukaisesti joka vuosi, jotta ovat puhtaita seuraavalle pesijälle.

Ja viimeiseksi hömötiainen alias "hömppä", jonka kuvasin lintulaudan läheisyydestä. Kovin on ollut jännittävä "talvi" tähän saakka. Saas nähdä koska saadaan kunnon lumipeite tänne Etelä-Suomen. Pari hyvää yritystä on ollut. Vaan kevättä kohti mennään jo kovaa vauhtia. Reilut kolme kuukautta ja vene on jo taas vesillä, jes!