Tropicario

Viime viikonloppuna meillä oli sukulaisia kylässä. Yksi heidän lapsista on kovasti kiinnostunut kaikista matelijoista ja hän oli ottanut selvää, että Helsingistä löytyy Trooppinen eläintalo - Tropicario. Niinpä teimme yhdessä lauantaina retken sinne! Paikan päältä löytyikin mitä ihmeellisempiä eläimiä.

Tässä kohtaa mietiskelin, että miten ihmeessä tuollainen lisko on voinut kiivetä tuonne puuhuun? Liskoja pidetään yleisesti melko hitaina ja kömpelöinä, mutta ovatkin sitten tarpeen tullen nopeita ja ketteriä. Siellä tämä nyt joka tapauksessa köllötteli.

Tämä lisko oli minun mielestä kovin kaunis! Jotenkin lempeän näköinen. Jokaisen esitteillä olevan lajin kohdalla oli kerrottu kattavasti eläimen tiedot ja levinneisyys. Osa eläimistä oli todella harvinaisia. Monen kauniin ja lempeän näköisen lajin kohdalla oli kuitenkin todettu, että eläin saattoi olla halutessaan erittäin agressiivinen tai todella myrkyllinen. Ei ole kissaa karvoihin katsomista, vai miten se menikään =D.

Tämän kaltaisen liskon näimme pari vuotta sitten Thaimassaa eräällä saarella. Iso!
 

Eläimet ovat Tropicariossa isoissa terraarioissa. Koska ne ovat niiden koti, ei lasiin saa koputella ja houkutella eläimiä. Mukavaa oli nähdä, että parikin käärmettä tuli ihan omasta tahdosta lasin luokse katselemaan meitä. Ne olivat tosi sympaattisia.

Tämä oli joku nokkakyy. Mistähän lie saanut nimensä =D. Selvät kyyn merkit olivat selässä, komea sahalaita. Tarkoituksella en lähtenyt esittelemään lajeja tässä postauksessa, sillä suosittelen, että menette itse käymään Tropicariossa. Paikka on sillä tavalla sopivan kokoinen, että sen jaksaa hyvin kiertää perheen pienimmätkin.

 Eikö olekin luonnossa kauniita värejä?

Tämä oli Tropicarion suurin käärme. Maailman pisin käärmelaji on verkkopyton. Aikuinen yksilö voi kasvaa 3,5 - 6 metriä pitkäksi. Harvinaisemmat yksilöt ovat olleet jopa kahdeksan metriä pitkiä. Verkkopytonin voi tavata Kaakkois-Aasiassa. Kyllä tulisi pupu pöksyyn jos tuollainen tulisi luonnossa vastaan. Tosin siitä pupujussista saattaisi olla siinä tapauksessa hyötyäkin, sen voisi syöttää käärmeelle ja itse pinkoa pakoon sillä välin =D.

Maailman painavin käärmelaji on puolestaan vihreäanakonda. Painoa sillä saattaa parhaimmillaan olla jopa yli 150 kg.

Minusta oli mukavaa katsella miten käärmeet liikkuivat ja kiipesivät taitavasti puiden oksilla. Olen joskus halunnut mennä Thaimaassa aitoon viidakkoon, mutta nyt kyllä harkitsen asiaa uudelle. Monet Thaimaassa olevat lajit ovat myrkyllisiä ja siellä ne vaanivat puiden oksilla, kääk! Ehkäpä pysyttelen suosiolla ihmisten ilmoilla. Näitä käärmeitä oli mukava katsella turvallisesti lasin läpi.

Lököilijät =D.

Tropicario oli todella mukava paikka vierailla. Siellä oli hieno kattaus jopa harvinaisia matelijoita näytillä. Löytyypä sieltä myös muuan Harri. Kuka Harri on, siitä kannattaa mennä ottamaan selvää. Tropicarion löydät Helsingistä osoitteesta Sturenkatu 27. Voit lukea lisää ja tarkistaa lippujen hinnat, sekä aukioloajat heidän nettisivuilta täältä.

Snorklaamassa kohteessa Koh Rok Noi

Käydäänkö välillä taas vähän merellä? Toisen snorklausreissumme ostimme hotellimme ala-aulassa sijaitsevasta matkatoimistosta. Kipparini oli selvittänyt jo aikaisemmin, että Koh Rok olisi kohde, joka tulisi nähdä. Tämä matka oli todella paljon edullisempi, kuin meidän ensimmäinen oli.

Paikalliset tekevät retkiä tällaisella speedboatilla. Perässä jyrisi kolme suurta moottoria, joten voitte arvata, että lujaa mentiin. Kun moottorit nostaa ylös, he pääsevät peruuttamaan rantaan. Niinpä meidät haettiin aivan oman hotellimme rannasta kyytiin. Koska hotellimme sijaitsi aivan saaren pohjoisessa päässä, olimme ensimmäiset, jotka pääsi kyytiin.

Tässä jälleen liinoja ja kukkia, joilla kunnioitetaan veneen henkiä.

Seuraava tunti meni siinä, että keräsimme muita matkustajia kyytiin lähes jokaiselta rannalta. Joku voisi sanoa, että senkin ajan olisi voinut viettää nukkumalla pidempään, mutta meistä oli mukavaa nähdä saaren läntiset rannat mereltä käsin. Kun kaikki olivat kyydissä, pääsimme matkaan kohti Koh Rok saaria.

Ja jälleen oli vastassa kerrassan silmiä hiveleviä maisemia. Veden ja hiekan värit jaksoivat edelleen hämmästyttää kauneudellaan.

Snorklasimme myös tällä retkellä kolme kertaa noin tunnin mittaisen setin. Tällä reissulla oli Kipparin vuoro ottaa kuvia vedenalta ja minä sain keskittyä ihan vain katselemaan merenalaista maailmaa. Oli ihanaa rauhassa keskittyä ihastelemaan mitä kaikkea sieltä löytyy ja aikaa ei mennyt kameran kanssa säätämiseen. Vedenalla kuvaaninen kun osoittautui melko haastavaksi. Katselimme Juniorin kanssa pitkään kuinka mm. vuokkokalat peuhasivat merivuokon ympärillä, suloisia!

Kahden snorklauksen jälkeen oli aika nauttia lounas ja sen saimme saaressa maissa. Ei muuta kuin ankkuri esiin ja sen jälkeen peruuteltiin saareen.

Kyllä ruoka luonnonhelmassa maistuu aina ihan taivaalliselta. Saimme perinteistä Thaimaalaista ruokaa. Tarjolla oli riisiä ja kolmea erilaista kastiketta, joista yksi oli kasvisvaihtoehto. Jälkiruoaksi oli tarjolla ananasta ja vesimelonia. Niitä tarjoiltiin meille myös menomatkalla veneessä välipalaksi. Vettä ja virvoitusjuomia oli tarjolla koko matkan ajan.

Ruokailuun ja saarella oleiluun oli varattu aikaa reilut pari tuntia. Kun vatsa oli täynnä, sai jokainen viettää aikaansa haluamallaan tavalla. Osa lähti uimaan, osa snorklasi lähistöllä ja osa vain nautti lokoilusta ja otti aurinkoa.

Ja osa vietti aikaansa ottamalla itsestään selfieitä =D. Seurarin hetken aikaa tätä tyttöä. Hän taisi peuhata koko kaksi tuntia tuon selviekeppinsä kanssa. Kuvia eri asennoissa eri ystävien kanssa.

Hetken istahdettuani ruokailun jälkeen lähdin katselemaan saarta ja tietenkin kuvaamaan. Paikka oli ihana!

Hetken päästä kuulimme, että saarella oli suuri lisko ihan lähellä, joten mars sinne sitä ihailemaan. Tämä lisko oli kooltan sellaiset pari metriä joten kokoa ja näköä löytyi. Näimme myöhemmin ihan rannassa vielä toisen samanlaisen, hieman pienemmän.

Saarella oli myös tällaisia telttoja. Ne oli numeroitu, joten päättelin siitä, että niitä saattoi ehkä vuokrata jos haluaisi jäädä saarelle yöksi.Saarella oli ihan lähellä wc tilat ja suihkut.

Kun aika tuli täyteen, meidät pyydettiin palaamaan veneeseen. Vielä oli yksi snorklaus ennen paluumatkaa hotellille.

Paluumatkalla olimme puolestaan viimeiset jotka jäi kyydistä pois, joten sama rantamaisemien ihailu tehtiin jälleen kerran.

Paikallisten retkiä voin suositella heille, jotka tykkääväät tehdä asioita omin päin. Tällä retkellä ei ollut erikseen snorklausopasta ja kaikki tiedotus ja keskustelu käytiin englannin kielellä. Ruokaa ja virvokkeita oli samaan malliin, kuin aikaisemmallakin retkellä. Speedboatin kyyti voi kelistä riippuen olla hieman "ryskyttävää", joten sitä ei suositella esim. raskaana oleville. Turvalisuus ym. asioita ei käyty läpi. Veneestä löytyi kelluntaliivit ja snorklausvälineitä, mikäli ei ollut omia käyttää. Henkilökunta oli ystävällistä ja he kertoivat aikataulut ja mitä aina tapahtuisi seuraavaksi. Me olimme retkeen tyytyväisiä.