Saaressa oli useampi polku ja kaikki olivat mukavasti kuljettavissa. Olimme ystävien kanssa ulkoilemassa marraskuun toisena viikonloppuna ja päivää ennen oli satanut, joten hieman sai olla varovainen, ettei liukastunut juurakoissa tai kalliolla. Juurakot osaavat olla märkänä todella petollisia.
Pitkospuissa on minusta aina jotain kuvauksellista. Tällä kerralla oli minulle uusi paikka, joten oli mukavaa katsella ympärille, mitä kaikea löytyy. Haastavaa on tutuilla luontopoluilla olla ottamatta taas uudestaan samasta pitkospuusta kuvaa, kuin mitä on jo kovalevyt ennestään täynnä =D.
Syksy värejä oli mukavasti tarjolla.
Ja ilahduttava määrä vihreää ja sen eri sävyjä =D.
En vain millään saa tarpeekseni näistä sammaleista!
Jäkälät ovat myös minusta kovasti kuvauksellisia. Näitä kun lähestyy macrolla, pääsee aivan omaan maailmaan. Macro ei ollut tällä kerralla mukana, joten myöskään polvet eivät kastuneet tällä reissulla kun ei tarvinnut kontata sammalikossa.
Entä sitten kannot! Ne ovat niin kiehtovia. Siinä on kasvanut ennen puu. Minkähän kokoinen se on ollut, minkä muotoinen. Tuuliko sen kaatoi vai mikä? On isoja kantoja ja pieniä kantoja. Kannolla voi istahtaa ja fiilistellä metsää. Ja syödä vaikka eväät! Meilläkin oli eväät mukana.
Linlossa on myös venesatama, Linlomarina.
Tässä on venepaikka aisoja maissa. Hyvin näkee, kumpi puoli on ollut meressä, sillä näkki on iskenyt. Tämä on sitä samaa, mikä iskisi veneenkin pohjaan, ellei pohjaa käsiteltäsi myrkkymaalilla. Tuollainen määrä hidastaisi vaihtia jo hyvin =D.
Tuleeko sinun lähdettyä metsään kameran kanssa? Ja jos tulee, niin mitä kaikkea tykkäät metsässä kuvata? Alueena Linlo oli sellainen, että voin lämpimästi suositella metsäretki kohteeksi.
