Thaimaalaista elämää

Thaimaa on kovin erilainen maa kuin Suomi. Myös elämän meno on siellä erilaista, paljon renmpaa. Tuntuu kuin huolia ei olisi lainkaan, ihmiset ovat hyvälä tuulella. Toisa kohtaan käyttäydytään hyvin ja autetaan.

Mietin ensi, että miksi banaanit poimitaan myyntiin raakana (kyllä, nämä eivät ole mikään vihreä lajike, pääsin yhtä tämän väristä kuorimaan, eikä siitä meinannut kuori irrota lainkaan =D), mutta sitten tajusin, että raakana niissä on pidempi myyntiaika. Valmiiksi kypsä banaani olisi ollut tuossa lämmössä huonona jo parin päivän sisällä.

Tämä perhe tuli mereltä ja halusi poseerata minulle =D.

Saarella ei ole julkista liikennettä joten liikkuminen hoidetaan joko apostolin kyydillä tai tällaisella mopotaksilla, tuktukilla. Koh Lantalla tuktuk oli käytännössä mopo, jonka kylkeen oli rakennettu sivuvaunu. Kyytiin mahtui reilusti 4-5 henkilöä ja kuski. Matkan hinta pitää neuvotella aina etukäteen ja hinta vaihteli yllättävänkin paljon kuskista riippuen. Minusta oli hauska bongailla tuktukkeja, sillä jokainen oli tuunannut oman menopelin. Osalla oli jopa kaiuttimet, piuha kiinni kännykkään, kännykä rintataskuun ja poppi soi =D. 

Tämä menopeli oli ihan liekeissä =).

Ja tämä Nalle Puh tuktuk oli todella liikuttava =D. Tuktukkien lisäksi taksikyytiä sai myös lava-autoilla. Vallankin jos halusi mennä saaren etäläosaan, kanatti ottaa ehdottomasti lava-auton kyyti. Eteläosassa tie oli todella vuoristoista, joten täydessä lastissa olevasta tuktukista kertakaikkiaan loppuu poweri. Lava-autoissa oli muutama paikka auton sisällä ja sitten sai kyytiä myös ulkopuolella lavalla istuen.

Thaimaalaisten keskuudessa tärkein menopeli on mopo. Välillä näki koko perheen saman mopon päällä. Kypärää ei kellään päässä ja pienin istui edessä tankin päällä. Vaan hyvin näkyi matka taittivan. Mopolla myös kuljetettiin paljon erilaisia tavaroita.

Tässä lähti hotelliltamme pyykit pesulaan. Mopon istuimen päälle laitettiin takana olevan kärryn aisa, kuljettaja istui aisan päälle ja avot, kärry tuli kiltisti perässä =D.

Tässä on lähdössä tyhjät vesipullot kierrätykseen. Kuljetus tapahtui pitkähäntäveneellä. Miehet heittivät säkit ensin rannalle ja sieltä ne sitten uitettiin veneeseen.

Seurasin lomamme aikana paljon lapsia. Minusta ne ovat niin suloisia. Lapset ovat elämässä kaikessa mukan. Kun isä myy kelloja, voi jälkikasvu levätä kojun alla, jos alkaa väsytää. Seurasin eräänä iltana, kun eräs tuktuk kuljettaja odotteli kyytiä tien laidassa. Hän oli nainen ja hänellä oli arviolta neljävuotias tyttö mukana. Tyttö löysi tienposkesta kaksi tyhjää vesipulloa ja rummutteli niillä katukivetykselle. Siinä tyttö touhusi äidin ympärillä itsekseen iloisena. Äidin ei tarvinnut olla koko ajan kieltämässä, että älä mene tuonne äläkä koske siihen jne. 

Minusta tuntui aivan siltä kuin lapset olisivat Thaimaassa seuranneet vanhempiaan. Meillä Suomessa juoksee vanhemmat lasten perässä. Lapset myös käyttäytyivät todella hyvin ja olivat hyväntuulisia. Vain yhden kerran näin thaimaalaisen lapsen riskaavan ja polkevan jalkaa maahan.

Nämä pikkuiset kauniita talot ovat henkien taloja. Talot liittyvät henkiuskomuksiin  ja toimivat kotialttarina. Henkien talon sijainti on aina tarkkaan harkittu ja sen tarkoitus on muistaa ja lepyttä maan henkiä. Hengille tarjotaan ruokaa ja juomaa, heille viedään kukkia sekä poltetaan sutsukkeita. Alttarin edessä vietetään pieni hartaushetki, jossa toivotaan siunausta ja onnea.

Thaimaassa on turistin helppo päästä lomamoodiin, sillä ympärillä oleva elämä on helpon tuntuista ja leppoisaa. Ei ole kiirettä eikä kireitä naamoja ympärillä. Mietiskelin lomani aikana, että meillä olisi totiseti paljonkin, mitä voisimme oppia näiltä ihmisiltä. Ihan ensimmäinen on perhekeskeisyys ja lähimmäisen rakkaus. Toinen on kiireettömyys ja se, että vähemmällälin tulee toimeen. Ei tarvita kaikkea tavaramäärää onnea tuomaan, vaan se onni elämään löytyy tässä ja nyt. Näiden ajatusten myötä oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Koh Lanta Sea Gypsies

Lantan saarella, kaakkoisessa kulmauksessa asustelee ainutlaatuinen kansa. Heitä nimitettän Sea Gypsies, merimustalaiset (Thaikielellä Chao Leh). Nämä ihmiset ovat tulleet oppaamme kertoman mukaan noin 500-600 vuotta sitten Malesiasta ja he olivat Koh Lantan saarella ensimmäiset uudisasukkaat.

Kun saavuimme paikalle, näimme ensimmäisenä melko uusia taloja, jotka eivät olleet aivan rannassa. Autonkuljettajamme (joka toimi siis samalla oppaanamme) kertoi, että nämä talot oli rakennettu tsunamin jälkeen hieman ylemmäksi rannasta.

Merimustalaiset elävät merenäärellä ja saavat elantonsa myös merestä. Heillä on oma kieli, urak lawoi, jota he puhuvat keskenään. Oppaamme kertoi, että nykysukupolvi osaa puhua myös Thaikieltä, sillä sitä opetetaan heille koulussa. Tässä kuivatetaan kalaa auringossa.

Tsunamin jälkeen oli saarelle laitettu opasteita mahdollisen uuden tsunamin varalta. Opas kertoo, että minnepäin kannattaa lähteä ja kuinka pitkä matka on mikäli tsunamihälytys tulisi.

Kun olimme paikalla oli menossa juuri laskuveden aika. Vuorovesivaihtelu tapahtuu kuuden tunnin välein ja on melko voimakasta. Ranta kaikkosi pitkälle. Tämä vene odottelee nousuvettä =D.

Laskuvedenaikaan pystyy tähän saareen kävelemään merenpohjaa pitkin.

Rannassa asunnot oli rakenettu puupölkkyjen varaan. Olisi ollut hauska nähdä, kuinka lähelle vesi nousee nousuveden aikana.

Etsiessäni tietoa netistä tästä kansasta huomasin, että monilla ulkolaisilla sivuille kehoitettiin että merimustalaisten luona ei saisi vierailla. Ja että nähtävää ei olisi paljoakaan. Sen sijaan matkatoimistomme esitteessä kehoitettiin käymään myös täällä. Ja paikka oli merkitty myös karttaan. Niin ja näin, ymmärrän täysin, etteivät he ole mitään "näyttelyesineitä". Silti minusta on ihanaa päästä näkemää aitoa paikallista elämää, eikä vain sitä, mitä turistille halutaan esitellä. Minusta tämä paikka oli todella kaunis ja viehättävä.

Katselimme ympärillemme kaikessa rauhassa ja yritimme mahdollisimman vähän häiritä paikallisia asukkaita. Vastaan tulevilta ihmisiltä saimme lämpimiä hymyjä ja lapset olivat haltioissaan junioristamme. Olihan hän varsin vaalea ilmestys paikallisiin lapsiin verrattuna.

Aivan lähellä asukkaita oli myös koulu.

Myöhemmin löysimme Koh Lantalta vielä toisen paikan, jossa asui merimustalaisia. Saladanin sataman vierestä lähti silta, joka suorastaan houkutteli katsomaan, että minne se veisi.

Suuri määrä pitkähäntäveneitä kertoi, että kalastajien kanssa ollaan tekemisissä. Nämä veneet oli maalattu kauniiksi.

Pitkän sillan jälkeen tulimme merimustalaisten kylään. Ensin tuli vastaan alueesta jonkinlainen kartta. Koska emme ymmärtäneet kieltä, kartan tarkoitus jäi epäseväksi. Talot olivat kartalla numeroitu.

Perille päästyämme selvisi pian, että edellisiin merimustalaisiin verrattuna täällä asuttiin vielä askeettisemmin. Osa taloista oli niin kenollaan, että en olisi uskaltanut astua sisään. Osasta taloista puuttui seinä. Vaan jos talot olivatkin askeettisen näköisiä, näyttivät ihmiset onnellisilta. Jokainen hoiti omia askareitaan ja lapset leikkivät ja kirmasivat yhdessä lähistöllä.

Näitä asumuksia katsellessani mietin, että miten paljon vähemmällä sitä ihminen tulee toimeen ja on silti onnellinen. Ei tarvitse olla uusinta parkettia lattialla. Thaimaassa perheellä on suuri merkitys ja heidän perhekeskeisyydestä voisimme oppia paljon. 

Kala kuivattiin tälläkin säästöön myöhempää käyttöä varten. 

Rannasta löysimme aivan uuden, iskemättömän pitkähäntäveneen. Siihen ei ollut vielä mootoriakaan kiinnitetty. Upeaa työtä kerrassaan. Hyvää kalaonnea!

Tässäkohtaa voin todella lämpimästi todeta, että matkailu avartaa ja antaa uusia ajatuksia ja näkökulmia elämästä.