Viikonloppu Katajanokalla

Viime viikonloppuna oli jälleen mukavan kesäinen sää. Juniori vietti lomaa mummolassa, joten päätimme lähteä Kipparini kanssa jo torstaina veneellä Katajanokalle. Molemmat olemme Helsingin puolella töissä, joten pääsemme veneeltä mukavasti aamulla töihin.

Ajelimme aurinkoisessa säässä Kaivopuiston läpi kohti Katajanokkaa.

Jäänmurtajat olivat kauniisti parkissa kesälomalla.

Meillä oli paikka varattuna, joten tiesimme heti minne ajella. Tosin satama ei ollut ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä koko viikonloppuna. Sesonki alkaa selvästi vasta juhannukselta. Silloin starttaavat myös monien kesälomat. Tämä oli toinen kerta kun olimme vieraana Helsinki Marinassa. Olen postannut paikasta aikaisemmin täällä. Hinta oli pysynyt samana, mutta hieman oli "etuja" pienennetty. Tänä vuonna aamiaiseen kuului tavallinen kahvi ja iltalehteä ei saanut enään. Helsinki Marina on kyllä tosi optimaalisella paikalla, jos haluaa viettää viikonloppua kaupungilla.

Katajanokan maisemat ovat minusta aivan vertaansa vailla.

Kanavarantaan oli tullut monia mukavia ravintoloita. Kuten aurinkoinen sää antoi olettaa, oli ihmisiä liikkellä todella paljon. Yllä oleva kuva on otettu aamulla matkalla töihin =D.

Kanavarannassa oli Miina Äkkijyrkän teos vuodelta 2016. Teos on nimeltään Iloa ja energiaa. Katsoessani nyt vasta tätä kuvaa "taide silmällä", huomaan, että siinähän taitaa olla kirmaava lehmä!

Torstai iltana kävimme Kipparini kanssa kaupungilla syömässä iltapalaa. Helsinki on kyllä todella valloittava kesäkaupunki. Kun palasimme illalla takaisin veneelle, oli meidän veneen eteen parkkeerannut ystäviä, joita emme olleet nähneet kahteen vuoteen. Voi että oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Viikonlopun aikana tapasimme muitakin veneily-ystäviämme pitkästä aikaa.

Kauppatorin kupeessa sijaitsevassa merikylpylä Allas Sea Poolissa oli viikonlopun aikana paljon asiakkaita. Ei ihme, niin ihana ilma oli.

 Majakkalaiva Relandersgrundista olen kertonut aiemmin täällä.

Tämä mainio sorsapoika ilahdutti meitä koko viikonlopun. Kuulimme vene naapureilta, että se oli käynyt nukkumassa meidän kumiveneessä sillä aikaa kun olimme lauantaina poissa veneeltä. Kuulin veneen sisälle aina sellaisen lentopyrähdys äänen ja pläts, siellä se oli taas meidän kumiveneessä =D.

Lauantain vietimme Kipparini kanssa melkein kokonaan Isosaaressa, joka avattiin tänä kesänä yleisölle. Sieltä tuli napsittua sellainen määrä kuvia, että otetaan niistä ihan oma postaus.

Samban iloa ja väriä

Viime viikonloppuna ei päässyt varmastikaan ketään vaivannut tekemisen puute, sillä Helsinki tarjosi nähtävää ja koettavaa niin paljon, että kaikkea ei ennättänyt nähdä. Lauantaina siirryimme liskojen ja käärmeiden jälkeen Espalle katsomaan suurta sambakarnevaali kulkuetta. Katsoessa iloisia tanssijoita tuli itsellekin iloinen ja hyvä fiilis.

Tapahtuman avasi aina yhtä ihana Aira Samulin. Hänen seurassa olivat tämän vuoden Tanssii tähtien kanssa voittajat Anna-Maija Tuoko ja Matti Puro. Ketkä olisivatkaan olleet paremmat tilaisuuden avaajat kuin nämä henkilöt.

Espnaladi kylpi värikkäässä pukuloistossa.

Kulkue oli samalla sambakoulujen välinen SM-kilpailu. Kilpailussa oli mukana kaikkiaan 6 eri sambakoulua. Jokaisella koululla oli kulkueessa oma teema joka näkyi tanssipuvuissa ja kuului rytmikkäässä musiikissa.

Katselimme kaikki kulkueet läpi. En osaisi nimetä, kuka joukkueista oli paras, sillä niin hyviä olivat kaikki! Tästä tilaisuudesta tuli kerta kaikkiaan iloiseksi. Rytmi tempaisi niin mukaansa, että en meinanut saada teräviä kuvia kun piti itse ketkuttaa mukana =D.

Samban harrastamisessa näkyi se, että sitä voi harrastaa ihan kaikki. Miehet ja naiset, nuoret ja vanhat sekä kaiken kokoiset. Pukuihin oli panostettu todella hyvin.

Musiikilla on sambassa tärkeä rooli. Mitenkä sitä muuten tanssia, elleivät soittajat antaisi hyvää rytmiä ja musiikkia. Itse harrastan myös musiikkia ja siksi seurasin mielenkiinnolla myös soittajia.

Rumpali "poikia" =D.

Niin oli kovat rytmit, että rumpukapula vallan katkesi =).

Tropicario

Viime viikonloppuna meillä oli sukulaisia kylässä. Yksi heidän lapsista on kovasti kiinnostunut kaikista matelijoista ja hän oli ottanut selvää, että Helsingistä löytyy Trooppinen eläintalo - Tropicario. Niinpä teimme yhdessä lauantaina retken sinne! Paikan päältä löytyikin mitä ihmeellisempiä eläimiä.

Tässä kohtaa mietiskelin, että miten ihmeessä tuollainen lisko on voinut kiivetä tuonne puuhuun? Liskoja pidetään yleisesti melko hitaina ja kömpelöinä, mutta ovatkin sitten tarpeen tullen nopeita ja ketteriä. Siellä tämä nyt joka tapauksessa köllötteli.

Tämä lisko oli minun mielestä kovin kaunis! Jotenkin lempeän näköinen. Jokaisen esitteillä olevan lajin kohdalla oli kerrottu kattavasti eläimen tiedot ja levinneisyys. Osa eläimistä oli todella harvinaisia. Monen kauniin ja lempeän näköisen lajin kohdalla oli kuitenkin todettu, että eläin saattoi olla halutessaan erittäin agressiivinen tai todella myrkyllinen. Ei ole kissaa karvoihin katsomista, vai miten se menikään =D.

Tämän kaltaisen liskon näimme pari vuotta sitten Thaimassaa eräällä saarella. Iso!
 

Eläimet ovat Tropicariossa isoissa terraarioissa. Koska ne ovat niiden koti, ei lasiin saa koputella ja houkutella eläimiä. Mukavaa oli nähdä, että parikin käärmettä tuli ihan omasta tahdosta lasin luokse katselemaan meitä. Ne olivat tosi sympaattisia.

Tämä oli joku nokkakyy. Mistähän lie saanut nimensä =D. Selvät kyyn merkit olivat selässä, komea sahalaita. Tarkoituksella en lähtenyt esittelemään lajeja tässä postauksessa, sillä suosittelen, että menette itse käymään Tropicariossa. Paikka on sillä tavalla sopivan kokoinen, että sen jaksaa hyvin kiertää perheen pienimmätkin.

 Eikö olekin luonnossa kauniita värejä?

Tämä oli Tropicarion suurin käärme. Maailman pisin käärmelaji on verkkopyton. Aikuinen yksilö voi kasvaa 3,5 - 6 metriä pitkäksi. Harvinaisemmat yksilöt ovat olleet jopa kahdeksan metriä pitkiä. Verkkopytonin voi tavata Kaakkois-Aasiassa. Kyllä tulisi pupu pöksyyn jos tuollainen tulisi luonnossa vastaan. Tosin siitä pupujussista saattaisi olla siinä tapauksessa hyötyäkin, sen voisi syöttää käärmeelle ja itse pinkoa pakoon sillä välin =D.

Maailman painavin käärmelaji on puolestaan vihreäanakonda. Painoa sillä saattaa parhaimmillaan olla jopa yli 150 kg.

Minusta oli mukavaa katsella miten käärmeet liikkuivat ja kiipesivät taitavasti puiden oksilla. Olen joskus halunnut mennä Thaimaassa aitoon viidakkoon, mutta nyt kyllä harkitsen asiaa uudelle. Monet Thaimaassa olevat lajit ovat myrkyllisiä ja siellä ne vaanivat puiden oksilla, kääk! Ehkäpä pysyttelen suosiolla ihmisten ilmoilla. Näitä käärmeitä oli mukava katsella turvallisesti lasin läpi.

Lököilijät =D.

Tropicario oli todella mukava paikka vierailla. Siellä oli hieno kattaus jopa harvinaisia matelijoita näytillä. Löytyypä sieltä myös muuan Harri. Kuka Harri on, siitä kannattaa mennä ottamaan selvää. Tropicarion löydät Helsingistä osoitteesta Sturenkatu 27. Voit lukea lisää ja tarkistaa lippujen hinnat, sekä aukioloajat heidän nettisivuilta täältä.