Aurinko nousi aamulla kauniisti meren takaa ja maalasi lämpimiä värisävyjä laivan piippuun. Siihen se lämpö sitten jäikin, sillä laivan kannella oli jäätävän kylmä tuuli. Siellä lähtivät viimeistään unihiekat tuulen mukana lentoon.
Tällä(kin) kertaa piti ottaa kuva tästä tutusta vierasvenesatamasta. Täällä ollaan oltu monet kerrat omalla veneellä, Old City Marinassa. Jos tulet omalla veneellä Tallinnaan, tämä satama on lähinnä kaupunkia. Tosin se on myös hintatasoltaan arvokkain, mutta ei mene rahaa taksimatkoihin eikä bussilippuihin kun on lähellä keskustaa.
Pidän Tallinnasta kovasti siitä, että täällä on niin kauniita rakennuksia. Löytyy modernia mannermaista uutta ja vanhaa kaunista, jota on kunnostettu rakkaudella. Lisäksi monissa paikoissa on vanha ja uusi liitetty yhteen hyvällä maulla.
Tallinnassa oli voimakas rakentaminen menossa. Kävimme täällä vuosi sitten ja paljon oli sen jälkeen tullut uutta. Osaa paikoista ei meinannut tunnistaa.
Kävimme viemässä tavarat hotelliin ja lähdimme käymään käsityöharrastajan unelmapaikassa, Karnaluksissa. Olin etukäteen ottanut selvää paikasta ja sinne ei ollut pitkä matka. Meidän mielestä on mukava kävellä paljon, sillä silloin näkee paremmin paikkoja ja ennen kaikkea pääsee kuvaamaan =D. Päivä oli mitä kaunein, joten oli ilo ulkoilla.
Kävelimme Nurri Kasikohvikin (kissakahvila) ohi. Kissoja lepäili laiskasti ikkunalaudalla.
Aloimme olemaan jo aivan Karnaluksi nurkilla, mutta paikkaa ei vain meinannut millään löytyä. Kiersimme korttelia ympäri, mutta paikkaa vaan ei näy missään. Minä meinasin jo luovuttaa, muta Kipparini totesi, että kyllä se löytyy. Lopulta soitin ystävälleni Ellille (hän oli käynyt siellä aikaisemmin) ja saimme koordinaatit. Joten tässä ohjeet myös teille, ketkä olette sinne joskus menossa. Karnaluks sijaitsee Valkea majassa (valkoinen talo), joka on valkoinen kerrostalon näköinen toimistorakennus ja paikka sijaitsee C rapun toisessa kerroksessa. Oven pielessä on luettelo talossa sijaitsevista toimistoista ja siinä luettelossa on myös Karnaluks. Olin etsimisen jäljiltä jopa hieman pahalla tuulella, mutta se meni pian ohi, sillä Karnaluks oli käsityöharrastajan taivas. Tai oikeastaan paremminkin helvetti, sillä siellä meinasi tulla hulluksi. Kaikkea oli valtavasti tarjolla. Kuuluisat viimeiset sanat "käyn vain pikaisesti tuossa lankakaupassa" ovat historiaa. Täällä ei käydä pikaisesti, siellä olisi voinut viettää useammankin tunnin. Seuraavalla kerralla (kun löydän perille heti) teen itselleni valmiin listan mitä haluan.
Seuraavaksi meillä oli tarkoitus palata takaisin kaupunkiin päin ja käydä samalla Tallinnan keskustorilla.
Me kaikki, mutta erityisesti Kippari, tykkäämme käydä torilla. Minustakin on mukava katsella kaikkea myytävänä olevaa. Kurpitsat ja melonit olivat super isoja. Harmi vaan, ettei sellaisia voi lähdetä raahaamaan matkatavaroissa kotiin.
Keskustorin kauppahallissa on myytävänä kaikkia herkkuja. Me käymme ostamassa sieltä aina juustoja ja sellaisia salamimakkara palleroita. Ne on hyvää naposteltavaa välipalaa hotellihuoneessa.
Varpuset ottivat hiekkakylpyjä torin laidalla. Minulla oli matkassa mukana tällä kertaa valokuvauskilpailusta voittamani Canonin EOS M10 minijärjestelmäkamera. Pitkään pohdin, että otanko sen vai järkkärin mukaan. Päädyin testaamaan minijärkkäriä, millainen matkakumppani se olisi. Enkä kyllä pettynyt. Pieni kokonsa ansiosta se oli kevyt ja näppärä. Minun pitää hankkia siihen vielä pari objektiiviä, jonka jälkeen se on täydellinen matkakumppani. Tämän ja tulevien Tallinna postauseten kuvat on siis otettu kaikki minijärkkärillä.
Tallinnan vanha kaupunki on aina yhtä viehättävä. Kapeat kujat ja kauniit rakennukset laittavat kameran laukeamaan joka kerta uudelleen ja uudelleen, vaikka samat nurkat on tullut kuvattua joka reissulla.
Vanhankaupungin laidalla olevissa kukkakaupoissa oli kauniita syksyisiä asetelmia myytävänä. Mietiskelin kukkia kastellessani, että noinko ne tulevat kaikki ajallaan myydyksi, ennen kuin kuihtuvat. Juniorin edesmennyt eestiläinen kummitäti kertoi aikanaan, että Eestissä ostetaan paljon kukkia ja niitä viedään myös ystäville, eikä siihen aina tarvita mitään erityistä syytä. Kukkia pitäisi kyllä ostaa itsekin enemmän.
Tämän nappisilmä pupujussikan katse jäi minua vaivaamaan. Miksi en ostanut häntä mukaani? Niin kaunis ruusunenu ja mikä leveä hymy. Mahtaakohan se olla vielä paikalla, kun menen seuravan kerran Tallinnaan?
Jotta teidän ei tarvitse rapsutella hiiren selkää etusormi ruvella, pätkin meidän Tallinnan vierailun uudet kohteet muutamaan erilliseen postaukseen. Kuviahan tuli otettua tunnetusti melkoisen paljon =D.
