Tallinnan kattojen yllä

Viimeisenä päivänä laivamme lähti vasta illalla, joten meillä oli aikaa koko päivä katsella vielä Tallinnassa. Jätimme laukut hotellin säilytykseen ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia. Siellä jos missä oli mukavaa viettää viimeistä päivää.

Kiertelimme vanhan kaupungin näköalapaikoilla. Tältä sai uudenlaisen näkökulman Tallinaan.

Mietiskelin kävellessäni, että olisi ihana saada sellainen kuva, jossa lokki seisoo muurilla ja taustalla on Tallinna. Olin nähnyt sellaisen useammankin kerran sosiaalisessa mediassa. Ja kas, kun pääsimme seuraavalle näköalapaikalle, seisoskeli lokki muurilla =D. Ihan kuin tilauksesta! Lokki päästi todella lähelle, sen olisi voinut napata vaikka kainaloon.

Olin ostanut Olde Hansan manteleita. Tarjosin lokille yhden, vaan ei mokoma huolinut. Vasta kun Kipparini antoi mantelin uudelleen lokille ja sitten kelpasi. Saattoi olla, että mantelit eivät ole lokien ihan TOP10 listalla.

Tässä tulee syyslomamme viimeinen vinkki. Tallinnan suurin keskiaikainen rakennus on Oleviste kirik - Pyhän Olavin kirkko. Nimensä kirkko on saanut pyhimykseksi julistetun Norjan kuninkaan Olavi Haraldinpojan mukaan. Tämä kirkko oli 1500-luvulla korkein rakennus maailmassa. Torilla oli korkeutta 159 metriä. Korkea torni toimi hyvin maamerkkinä myös merellä kulkeville. Nykyinen, uudelleen rakennettu kirkon torni on 124 metriä. Silti kirkon torni on vielä nykyäänkin Tallinnan korkein keskiaikainen rakennut.

Kyseiseen torniin oli mahdillista kiivetä, kaikki 248 rappusta. Sisäänpääsy maksoin aikuisilta 2 euroa ja lapsilta 2 euron (hinta 10/2016). Torni on avoinna huhtikuusta lokakuun loppuun. Torniin menevät rappuset olivat kovin kapeat ja haasteita tuli heti, kun joku muu yritti tulla vastaan.

Vaan kiipeäminen kannatti ehdottomasti! Ylhäällä avautui upeat näkymät. Näköalapaikka oli tornin katon harjalla ja sekään ei ollut mikään tilaihme. Kaksi lautaa kiersi katon, oli kuin olisi kulkenut pitkospuilla. Onneksi oli rautainen kaide ympärillä, joten saatoin tuntea oloni turvalliseksi. Ohittaminen oli jälleen haastavaa. Hieman harmitti se, että ihmiset halusivat kävellä katon ympäri melko nopeasti, joten minunkin oli mentävä "massan" mukana. Olisin viihtynyt kamerani kanssa pidempääkin.

 Netistä luin tiedon, että salama on osunut kirkon torniin ainakin kymmenen kertaa. Kolme kertaa salama on sytyttänyt tulipalon, vuosina 1625. 1820 ja 1931. Ei sitä suotta sanota, että salama iskee korkeisiin paikkoihin. Venesatamissakin olen aina tosi onnellinen siitä, että ympärillä on useita purjeveneitä korkeiden mastojen kanssa =D.

Vanhankaupungin muurit ja tornit näkyivät hyvin.

 Kovin on punasävyinen kattotarjonta =).

Kun laskeuduimme tornista alas, ajattelin, että alas meno ei olisi ollenkaan niin paha kuin kiipeäminen. Vaan välillä tuli sellainen tunne, että nämä rappuset eivät lopu ikinä! Jalat löivät keskenään setsuuria, kun pääsin alas =D. Olavin kirkon kirkkosaliin oli vapaapääsy. Kävimme katsomassa myös sen, nyt kun kerran olimme siellä.

Kirkkosalissa oli korkeat holvisalit ja historiallinen sisustus, joka on rakennettu vuoden 1830 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Salissa oli hyvä äänentoisto järjestelmä ja televisiot, josta oli mahdollista seurata alttarin tapahtumia myös takapenkistä.

Löydät kirkon Tallinnan vanhasta kaupungista osoitteesta Lai 20.

Lopuksi näytille vielä kolme kännykällä otettua panoraamakuvaa.

Syysloma oli onnistunut ja näimme jälleen monia ihania paikkoja muuten jo tutuksi tulleesta kaupungista. Tallinna jaksa yllättää aina positiivisesti.

Tuljak Tallinna

Kipparini syntymäpäivä osuu aina lähelle syyslomaa, joten vein hänet ja Juniorin syömään ravintola Tuljakkiin. Sain vinkin hyvältä ystävältämme Leenalta ja täytyy sanoa, että ei tarvinnut pettyä. Paikka oli aivan ihana ja ruoka todella hyvää. Edelleen saatte katsella neliskulmaisia kuvia =D.

Tuljak sijaitsee osoitteessa Pirita tee 26e. Se ei siis ole aivan Tallinnan keskustassa, joten taksi kannattaa ottaa alle. Ellei sitten muuten vain lähde kävelylle Piritan suuntaan. Taksista puheen ollen, sen kanssa kannattaa olla todella tarkkana, mihinkä taksiin istuu. Tallinnasta löytyy oikeasti edullisia takseja ja sitten niitä, jotka todella ryöstävät turistin. Me käytimme reissun aikana Amigo taksoa tai Supra Taksoa. Tämä taksin metsästys on minusta suorastaan rasittavaa. Tällä reissulla kuitenkin opimme sen, että kannattaa soittaa kyseiseen taksifirmaan. Auto tuli yleensä 5-10 minuutin päästä. On se meillä Suomessa helppoa kun tietää, että taksiin voi ottaa huoletta sen ensinäisen taksin ja yhtä kallista on aina =D.

Ravintolassa oli kullan väriset veitset ja haarukat. Sisustus oli kaiken kaikkiaan tyylikästä ja modernia. Yksi iso sali, teki tilasta avaran. Suurista ikkunoista avautuu kaunis maisema, joten valitettavasti emme päässeet ihailemaan, koska oli pimeää. Sen sijaan saimme ihastella merellä lipuvien laivojen ja kaupungin valoja. Tänne pitää tulla ehdottomasti kesällä uudelleen, mikäli tulemme lomalla Tallinnaan. Uuden kauden reittisuunnittelu on jo käynnissä ja Eesti vilahtelee kovasti yhtenä vaihtoehtona.

Minulle yksi hyvän ravintolan mittari on kankainen servetti. Se kertoo jo jotain ravintolan tasosta.

Saimme alkuun tummaa, ravintolan omaa leipää ja sen kaveriksi possua. Leipälautaset olivat myös kullan väriset.

Katsoin jännittyneenä, että mitä ihmettä olin mennyt tilaamaan, kun tarjoilija toi minulle kuvin, jossa oli kaksi pientä tablettia, sellaisia kyytabletin kokoisia. Sitten hän kaatoi pienestä kannusta lämmintä vettä ja tableteista kasvoi kaksi käsipyyhettä =D. Sain nämä siksi, koska olin tilannut itselleni kanan siipipaloja.

Söimme Juniorin kanssa samanlaiset annokset tomaattia ja buffalon mozzarellaa. Minä hehkutin mielessäni jo etukäteen tuota mozzarellaa ja se olikin hyvää, mutta tämän annokset todellinen herkkupala oli tuo vihreä tomaatti! Ihan uskomattoman, taivaallisen hyvää. Juniori kehui sitä monta kertaa, 5/5 tuli häneltä annokselle.

Kipparini söi alkupalana tartarpihvin. Puikot oli aseteltu vekkulisti tuollaiseen keksin reikään. Kippari totesi, että annos oli hänen elämänsä paras tartarpihvi.

Kipparini otti pääruoaksi kuhaa kanttarelli kastiketta. Annos oli koottu todella hauskasti. Vihannes-cimmichurryyn oli laitettu pikkuisia kanttarelleja pystyyn =D. Sen lisäksi, että annos oli hauskan näköinen, se maistui kuulema taivaalliselle.

Minä söin marmoripihvin. Kaikki ruoka-annokset olivat kaunisti laitettu esille ja ne veivät kielen mennessään. Harvoin tulee eteen paikkoja, että kaikki menee niin nappiin, ettei mistään löydy parantamisen varaa. Tämä oli sellainen paikka.

Vaikka olen aina sanonut, että jälkiruoalle on mahassa oma osasto, niin jotenkin tämän paikan ruoka livahti myös sinne. Niinpä en kerta kaikkiaan jaksanut enää tilata jälkiruokaa. Sen sijaan otimme Tuljakin itse valmistamaa Limonzelloa. Katsokaa miten kauniisti se(kin) oli laitettu esille! En voinut muuta kuin tuijottaa ihastuksesta. Tarjoilija kertoi etukäteen, että heidän itse valmistama ei ole ihan niin makea, kuin perinteinen Limonzello on. Se oli raikas ja virkistävä, oikein hyvää.

Juniori otti jälkkäriksi "Puolikuun". Se oli suklaakakku kirsikkasorbetilla. Niin kaunis ja niin maistuva (kuulema).

Varasin pöydän hyvissä ajoin etukäteen netistä heidän nettisivujen kautta. Sähköpostiin tuli varausvahvistus ja kaikki meni senkin puoleen hienosti. Tätä paikkaa voin suositella todella lämpimästi. Kiitos Leenalle vielä vinkistä! Voit katsella lisää kuvia paikasta ja heidän herkullisista annoksista Tuljakin nettisivuilta täältä.

Patarei Tallinna

Lennusatamasta lähtee merenrantaa myötäilevä kulttuurikilometri keskustan satamaan päin. Ensimmäisenä kohteena kulttuurikilometrissä on Patarein entinen vankila. Paikka on rakennettu alun perin merilinnoitukseksi Venäjän keisari Nikolai I:n johdolla. Rakennus valmistui 1840, jonka jälkeen se toimi sotilaiden kasarmina.

Vankilaksi rakennus muuttui vuonna 1919. Vankilassa sijaitsi teloitusosasto, joka oli käytössä viimeisen kerran 1991. Vankila suljettiin 2002, mutta sen sairaalaosasto jatkoi toimintaa vielä vuoteen 2005 saakka. Hetken päästä vankila avattiin yleisölle ja siellä sijaitsi pieni vankilamuseo.

Rakennuksen seinät ovat kaksi metriä paksut. Olin nähnyt netistä tästä paikasta todella mielenkiintoisia kuvia ennen kaikkea sisältä, jossa on Neuvostoliiton aikainen sisustus. Harmikseni paikka suljettiin yleisöltä 7.10.2016, joten en päässyt sisään kuvaamaan! Harmitti ihan valtavasti, paikka oli suljettu vain muutama päivä aikaisemmin kun minä olin sen pihalla.

Tämä oli ainut kuva jonka sain "sisätiloista", ikkunaritilän välistä. Tämän rakennuksen kohtalo on tällä hetkellä auki, mitä sille tapahtuu.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla merenrannalla. Tämän voisi muuttaa vaikka hotelliksi! Tuli mitä tuli. uskon, että jonkinlaiseen käyttöön se otetaan. Mukavaa olisi, jos sen historia pääsisi jotenkin elämään jatkossakin, jossain muodossa.

Paljon rahaa tämän rakennuksen kunnostaminen kyllä nielaisee.

Tällaisissa paikoissa sitä aina vaipuu syviin mietteisiin. Mitä kaikkea linnoitus ja myöhemmin vankila, onkaan kätkenyt sisälleen. Minkälaisia ihmis kohtaloita ja tapahtumia? Puhumattakaan teloitukset... hui!

Täällä olisi ollut todella mielenkiintoista vierailla sisätiloissa. Se jäi nyt harmittamaan todella. No, kaikkeen ei vain ennätä. Ehkä näemme tulevaisuudessa, mihin linnoitus taipuu seuraavaksi.