Kiertelimme vanhan kaupungin näköalapaikoilla. Tältä sai uudenlaisen näkökulman Tallinaan.
Mietiskelin kävellessäni, että olisi ihana saada sellainen kuva, jossa lokki seisoo muurilla ja taustalla on Tallinna. Olin nähnyt sellaisen useammankin kerran sosiaalisessa mediassa. Ja kas, kun pääsimme seuraavalle näköalapaikalle, seisoskeli lokki muurilla =D. Ihan kuin tilauksesta! Lokki päästi todella lähelle, sen olisi voinut napata vaikka kainaloon.
Olin ostanut Olde Hansan manteleita. Tarjosin lokille yhden, vaan ei mokoma huolinut. Vasta kun Kipparini antoi mantelin uudelleen lokille ja sitten kelpasi. Saattoi olla, että mantelit eivät ole lokien ihan TOP10 listalla.
Tässä tulee syyslomamme viimeinen vinkki. Tallinnan suurin keskiaikainen rakennus on Oleviste kirik - Pyhän Olavin kirkko. Nimensä kirkko on saanut pyhimykseksi julistetun Norjan kuninkaan Olavi Haraldinpojan mukaan. Tämä kirkko oli 1500-luvulla korkein rakennus maailmassa. Torilla oli korkeutta 159 metriä. Korkea torni toimi hyvin maamerkkinä myös merellä kulkeville. Nykyinen, uudelleen rakennettu kirkon torni on 124 metriä. Silti kirkon torni on vielä nykyäänkin Tallinnan korkein keskiaikainen rakennut.
Kyseiseen torniin oli mahdillista kiivetä, kaikki 248 rappusta. Sisäänpääsy maksoin aikuisilta 2 euroa ja lapsilta 2 euron (hinta 10/2016). Torni on avoinna huhtikuusta lokakuun loppuun. Torniin menevät rappuset olivat kovin kapeat ja haasteita tuli heti, kun joku muu yritti tulla vastaan.
Vaan kiipeäminen kannatti ehdottomasti! Ylhäällä avautui upeat näkymät. Näköalapaikka oli tornin katon harjalla ja sekään ei ollut mikään tilaihme. Kaksi lautaa kiersi katon, oli kuin olisi kulkenut pitkospuilla. Onneksi oli rautainen kaide ympärillä, joten saatoin tuntea oloni turvalliseksi. Ohittaminen oli jälleen haastavaa. Hieman harmitti se, että ihmiset halusivat kävellä katon ympäri melko nopeasti, joten minunkin oli mentävä "massan" mukana. Olisin viihtynyt kamerani kanssa pidempääkin.
Netistä luin tiedon, että salama on osunut kirkon torniin ainakin kymmenen kertaa. Kolme kertaa salama on sytyttänyt tulipalon, vuosina 1625. 1820 ja 1931. Ei sitä suotta sanota, että salama iskee korkeisiin paikkoihin. Venesatamissakin olen aina tosi onnellinen siitä, että ympärillä on useita purjeveneitä korkeiden mastojen kanssa =D.
Vanhankaupungin muurit ja tornit näkyivät hyvin.
Kovin on punasävyinen kattotarjonta =).
Kun laskeuduimme tornista alas, ajattelin, että alas meno ei olisi ollenkaan niin paha kuin kiipeäminen. Vaan välillä tuli sellainen tunne, että nämä rappuset eivät lopu ikinä! Jalat löivät keskenään setsuuria, kun pääsin alas =D. Olavin kirkon kirkkosaliin oli vapaapääsy. Kävimme katsomassa myös sen, nyt kun kerran olimme siellä.
Kirkkosalissa oli korkeat holvisalit ja historiallinen sisustus, joka on rakennettu vuoden 1830 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Salissa oli hyvä äänentoisto järjestelmä ja televisiot, josta oli mahdollista seurata alttarin tapahtumia myös takapenkistä.
Löydät kirkon Tallinnan vanhasta kaupungista osoitteesta Lai 20.
Lopuksi näytille vielä kolme kännykällä otettua panoraamakuvaa.
Syysloma oli onnistunut ja näimme jälleen monia ihania paikkoja muuten jo tutuksi tulleesta kaupungista. Tallinna jaksa yllättää aina positiivisesti.
