Olen syntynyt keväällä ja muistan, kuinka lapsena aina hiihdin mummolassa pellon poikki metsän saitaan hakemaan pajunkissoja maljakkoon. Pappa oli tehnyt aina ladun valmiiksi (hiihtänyt itse edellä). Kun minä viivyin liian kaun ladon takana, pappa huolestui heti ja tuli katsomaan, ettei ollut mitään tapahtunut. Minä olin papan tyttö =). Olin jäänyt tapani mukaan haaveilemaan ja katselemaan kauniita pajunkissoja, joten suotta pappa huolestui.
Oman tyttären kanssa teemme pajunoksista yhdessä virpomisvitsoja palmusunnuntaiksi. Tapana on ollut käydä lähistöllä virpomassa pienellä kaveriporukalla. Pääsiäinen on tänä vuona melko myöhään, joten ihan vähän jännittää, että ehtiikö paju jo kukkia siihen mennessä. Mistäs sitten vitsat väännetään? Koivusta varmaan, jos ne sattuisivat olemaan hiirenkorvalla =).
Eilen illalla satoi räntää vaakatasossa, kevät pitää meitä vielä vähän pinteessään. Kesä tulee kuitenkin aivan varmasti ajallaan. Näiden kisuliinien myötä, oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!
