Tunnelma saarella oli jotenkin tosi aito ja leppoisa. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten vettä piti ottaa reppuun mukaan. Saaren itäosa oli kovin hiekkaista, joka teki jossain kohtaa pyörällä ajamisesta haastavaa. Länsipuoli sen sijaan oli kivisempää ja sillä oli oikein mukava ajaa. Suurin osa saaresta on mäntymetsää.
Pranglissa oli merkitty ne muutamat tiet hyvin, eikä eksymisen vaaraa ollut.
Vain noin kilometrin päässä satamasta oli Pranglin kauppa. Siinä piti tietysti heti pysähtyä ottamaan jäätelöt ja lisää kylmää vettä reppuun. Kauppa tuntui olevan saarelaisille kohtaamispaikka. Kaikkiaan saaresta ylipäätään minulle jäi todella eläväinen kuva.
Kylällä oli pieni matkamuistomyymälä. Piipahdimme katsomassa mitä sieltä löytyisi ja mukaan lähti kaunis puinen kulho, jossa oli halkeama ja siihen oli laitettu kauniisti narua. Myyjän mies valmisti kulhot ja hän kertoi, että idea oli tullut hänelle ikään kuin vahingossa. Hän oli valmistanut puisia kulhoja ja ennen myyntiä ne kuivatetaan kunnolla, juuri siksi ettei kulho halkea asiakkaalla kotona. Kuivatuksen aikaan oli yksi kulho mennyt halki yhdestä kohtaa ja siitä hän keksi idean porata halkeaman reunoihin reiät ja laittaa narun halkeaman kohdalle (kuten tennareissa on nauhat). Juniori ihastui kulhoon heti ja niinpä ostimme sen mukaamme muistoksi Pranglista.
Kaunis kulho repussa jatkoimme matkaa kohti saaren kirkkoa. Matkalla oli kauniita ja idyllisiä koteja sekä kotiseutu museo.
Pranglin Pyhän Laurentiuksen kirkko on yksi Viron pienimmistä puukirkoista. Kirkko on valmistunut vuonna 1848. Kuten monilla muilla Viron saarilla, myös täällä ovat aikanaan asuneet Ruotsalaiset. Myöhemmin saarelle saapui myös suomalaisia ja virolaisia kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Luin netistä, että kirkon tilalla oli aikaisemmin ollut kappeli jonka olivat rakentaneet merihätään joutuneet suomalaiset hylkeenpyytäjät. Myrsky oli tuonut heidät jäälautalla Laurin päivänä saaren rantaan. Kiitokseksi pelastumisesta he lupasivat rakentaa kappelin.
Kuten monissa muissa paikoissa, oli täälläkin kirkon vieressä pieni idyllinen hautausmaa.
Pranglin saarella oli mahdollista päästä saaren kiertoajelulle tällaisella lavakyydillä. Iloinen joukko oli tutustumassa saareen.
Kävimme ihailemassa saarella merenrantoja.
Kävimme syömässä satamaan näkyvässä ravintolassa. Paikka oli tosi viihtyisä ja merellisesti sisustettu. Me jäimme syömään ulos, sillä käsillä oli upea kesäilta.
Kerroinkin jo aikaisemmin, että minä olen nykyään hurahtanut hummukseen. Joten alkuruoka valikoitui sen mukaan =D.
Pääruoaksi otin pitkästä aika ankkaa. Ja jälkiruoaksi hyvän muffinsin, nam, kyllä maistui kaikki hyvälle!
Joten kun tulette käymään Pranglissa, kannattaa ehdottomasti poiketa tänne syömään. Prangli jäi kaikkiaan tosi positiivisella tavalla mieleen, ja tiedän, että tänne tullaan ehdottomasti toisenkin kerran. Täällä kiireettömässä ilmapiirissä aika saa ihan uuden merkityksen.
