Ennen aallonmurtajaa löytyy rannasta Estonia muistomerkki. Estonia laiva upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä klo 1:50 itämerellä, vain noin 40 kilometriä Utöstä. Se oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Onnettomuustutkimuksen mukaan laivan keulavisiiri repeytyi irti aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi. Suurin osa menehtyneistä oli Virolaisia ja Ruotsalaisia. Suomalaisia turmassa menehtyi kymmenen. Hylyn sijaintipaikka on 59° 22,9' P, 21° 41,0' ja se lepää noin 80 metrin syvyydessä. Onnettomuus oli kauhea ja se tullaan muistamaan aina.
Ilta-aurinko paistoi jo matalalla ja maalari rannalle kauniita sävyjä, valoja ja varjoa. Kävelimme rannalla ja nautimme kauniista merellisestä maisemasta ja lämpimästä kesäillasta.
Matkalla aallonmurtajalle Kippari huomasi hauskat jäljet hiekassa. Ilmeisesti joku lintu oli tepastellut paikalla. Minkähänlainen tipunen se on ollut?
Pärnu on ollut aina tärkeä satamakaupinki ja jotta hiekka ei kasaantuisi joen suistoalueelle, rakennettiin vuonna 1769 hirsiset aallonmurtajat Katariina II:n käskystä. Nykyinen kiviset aallonmurtajat rakennettiin vuosien 1863 ja 1964 aikana. Kivet tuotiin Häädemeesten ja Kihnun rannoilta. Molemmat aallonmurtajat ovat yli kahden kilometrin pituisia.
Joen vasemmalla puolella oleva aallonmurtaja on tunnettu romanttisena kävelypaikkana. Veden korkeus kannattaa tarkistaa silti ensin, sillä välillä alue peittyy täysin veteen. Laskuveden aikana saattaa nähdä vanhohen hirsisten patojen päitä.
Astelimme kiveltä toiselle. Aallonmurtaja oli yllättävän helppo kulkuinen. Silti minun piti pitää katse koko ajan sielä minne astuin, etten olisi kompuroinut =D.
Laivoja ajeli illan mittaan useita ohitse.
Vihdoin perillä aallonmurtajan päässä!
Kippari, joka on meistä kaikkein vikkelin kintuista, oli kerinnyt "kattamaan pöydän" perille, joten minä pääsin valmiiseen pöytään =D.
Istahdimme rauhassa nauttimaan lasilliset viiniä ja ihastelimme maisemia. Lasissa ei ole sitä mitä pullon etiketissä lukee. Pullon on muovia ja toimme sen veneelle siksi, että sitä voisi käyttää "retkipullona", eli laittaa vähän viiniä mukaan pahvitonkasta. Muovinen pullo on keinuvassa veneessä paljon kätevämpi kuin lasinen.
Paluumatkalla bongasimme kivistä löytyviä roomalaisia numeroita, jotka ilmeisesti kuvasivat aallonmurtajan pituutta. Juniori kulki edellä tarkkaavaisena ja löysimme ne kaikki!
Pääsimme ihailemaan paluumatkalla vielä kaunista auringonlaskua joka maalasi taivaanrantaa kauniisti.
Pidän paljon musiikista ja kuuntelen erilaista musiikkia laidasta laitaan. Niinpä katellessani tätä kaunista kuuta tuli mieleeni Tomi Metsäkedon laulu Kuu. " Kuu, tänä yönä taas taivaalle antautuu, tämä maisema saa, taas kultaista valoaan. Suu, tänä yönä taas ruutille suppuuntuu, tyttö taivuttaa, omaa kaunista vartaloaan. On yö, sata lainetta tunnissa rantaan löy, käpy männystä tippuu, on taas elokuu".
.
