Mökin nimi on Kullakojan ja sen toi luotsi Anders Sundström Vänön saareelta. Avanta saa lainaksi vierasvenesatamasta, joten mökkiin pääsee käymään sisällä.
Sisällä mökissä kerrottiin saaren historiasta. Minkähän laista olisi asua tällaisessa suloisessa pienessä tuvassa kun tuuli pauhaa nurkissa ja pakkanen paukkuu?
Ruisleipiä oli tuvan katossa leipävartaassa eli vaikanassa. Leipiä ei roikutettu katonrajassa tilanpuutteen vuoksi, vaan siksi että ne kuivuisivat ja säilyisivät näin pidempään. Ei tarvinnut olla emännän joka viikko leipomassa uutta leipäerää.
Maisema ikkunasta oli ainakin kohdillaan.
Pimeinä talvi-iltoina oli aikaa kehrätä villasta lankaa.
Sanomalehteä on käytetty aikoinaan seinissä eristeenä.
Luotsien tehtäviin kuului tähystää mereltä tulevia aluksia ja luotsata ne turvallisesti seuraavalle luotsipaikalle. Heillä oli myös tärkeä tehtävä merkitä karikkoja näkyvillä viitoilla tai reimareilla.
Pihasta löytyi merkkejä myös muista vanhoista rakennuksista. Maisema oli minusta todella saaristomainen punaisine taloineen. Tästä punaisen mökin pihasta lähti luontopolku. Jotta tästä ei tulisi maratoni postausta, tulee luonnosta lisää tarinaa seuraavassa postauksessa.
Luotsitoiminnan lisäksi toinen mielenkiintoinen asia saaren historiassa on ollut sen kaivostoiminta. Vuonna 1814 havaittiin magneettiesiintymä Lerharunin saarella. Saari sijaitsee noin kaksi kilometriä Jussaröstä itään. Vuonna 1834 löytyi Jussarön saaren pohjoisosasta malmiesiintymä ja kaivostoiminta aloitettiin saarella. Kaivostoiminta jatkui aina vuoteen 1967 saakka, välillä sen toiminnassa oli taukoja.
Kaivostoiminnan jäljiltä löytyy saarelta mm. autio kerrostalo ja muita autioita rakennuksia. Rakennukset ovat aidattu asianmukaisesi ettei esim. lapset pääse niihin leikkimään. Vanhat ja hauraat rakennukset voivat olla todella vaarallisia leikkipaikkoja.
Saaren kaivoshistoriasta on tehty dokumenttielokuvakin, joka on esitetty ainakin Teemalla joskus. Saarelta löytyivät kaikki tarvittavat palvelut tuolloin, aina terveyden huollosta alkaen.
Nämä vanhat hylätyt rakennukset saattavat jakaa ihmisten mielipiteet. Minusta niitä katsellessa on kuitenkin mukavaa ajatella, että minkälaista elämä saarella tuolloin oli. Rakennukset ovat ikään kuin maamerkkejä tuosta ajasta ja kertovat omalla tavallaan saaren historiasta.
Historian lisäksi saaren luonto on todella tutustumisen arvoinen, siitä lisää seuraavassa postauksessa =).
