Jussarön mielenkiintoinen historia

Jussarön saarella on mielenkiintoinen ja vaiherikas historia. Kirkonkirjojen mukaan Jussarön saarelle tuli ensimmäiset vakituiset asukkaat 1774. Väki lisääntyi ja 1800-luvun lopulla saarela asui jo 70 henkilöä. Kun ollaan meren äärellä, on ovat luotsi silloin yleensä kuvioissa mukana, niin täälläkin saarella. Luotseja toimi saarella 160 vuoden ajan. Tuosta ajasta on jäljellä saarella vieläkin pieni punainen mökki, joka näkyy vierasvenesatamaan.

Mökin nimi on Kullakojan ja sen toi luotsi Anders Sundström Vänön saareelta. Avanta saa lainaksi vierasvenesatamasta, joten mökkiin pääsee käymään sisällä.

Sisällä mökissä kerrottiin saaren historiasta. Minkähän laista olisi asua tällaisessa suloisessa pienessä tuvassa kun tuuli pauhaa nurkissa ja pakkanen paukkuu?

Ruisleipiä oli tuvan katossa leipävartaassa eli vaikanassa. Leipiä ei roikutettu katonrajassa tilanpuutteen vuoksi, vaan siksi että ne kuivuisivat ja säilyisivät näin pidempään. Ei tarvinnut olla emännän joka viikko leipomassa uutta leipäerää.

Maisema ikkunasta oli ainakin kohdillaan.

Pimeinä talvi-iltoina oli aikaa kehrätä villasta lankaa.

Sanomalehteä on käytetty aikoinaan seinissä eristeenä.

Luotsien tehtäviin kuului tähystää mereltä tulevia aluksia ja luotsata ne turvallisesti seuraavalle luotsipaikalle. Heillä oli myös tärkeä tehtävä merkitä karikkoja näkyvillä viitoilla tai reimareilla.

Pihasta löytyi merkkejä myös muista vanhoista rakennuksista. Maisema oli minusta todella saaristomainen punaisine taloineen. Tästä punaisen mökin pihasta lähti luontopolku. Jotta tästä ei tulisi maratoni postausta, tulee luonnosta lisää tarinaa seuraavassa postauksessa.

Luotsitoiminnan lisäksi toinen mielenkiintoinen asia saaren historiassa on ollut sen kaivostoiminta. Vuonna 1814 havaittiin magneettiesiintymä Lerharunin saarella. Saari sijaitsee noin kaksi kilometriä Jussaröstä itään. Vuonna 1834 löytyi Jussarön saaren pohjoisosasta malmiesiintymä ja kaivostoiminta aloitettiin saarella. Kaivostoiminta jatkui aina vuoteen 1967 saakka, välillä sen toiminnassa oli taukoja.

Kaivostoiminnan jäljiltä löytyy saarelta mm. autio kerrostalo ja muita autioita rakennuksia. Rakennukset ovat aidattu asianmukaisesi ettei esim. lapset pääse niihin leikkimään. Vanhat ja hauraat rakennukset voivat olla todella vaarallisia leikkipaikkoja.

Saaren kaivoshistoriasta on tehty dokumenttielokuvakin, joka on esitetty ainakin Teemalla joskus. Saarelta löytyivät kaikki tarvittavat palvelut tuolloin, aina terveyden huollosta alkaen.

Nämä vanhat hylätyt rakennukset saattavat jakaa ihmisten mielipiteet. Minusta niitä katsellessa on kuitenkin mukavaa ajatella, että minkälaista elämä saarella tuolloin oli. Rakennukset ovat ikään kuin maamerkkejä tuosta ajasta ja kertovat omalla tavallaan saaren historiasta.

Historian lisäksi saaren luonto on todella tutustumisen arvoinen, siitä lisää seuraavassa postauksessa =).

Rödhamnin luotsitalo ja radiomajakka

Sen lisäksi että Rädhamn on vierasvenesatama se on myös saariryhmä, johon kuuluu kolme saarta. Saaret ovat Långö, Gloskär ja Rödö. Rödhamnin satama sijaisee saarista Långössä. Vaikka Långö oli suhteellisen pieni, oli siellä silti nähtävää.  Ensinnäkin saari itsessään oli jo nähtävyys. Kauniit kalliot ja upeat näkymät merelle. Tämän saaren luonto oli minusta yksi lomamme kohokohta ehdottomasti.

Ylhäällä kalliolla seisoo luotsitalo.  Luotseja on päivystänyt saarella vuosina 1818-1928. Alkuperäinen luotsitalo oli saarella 1980-luvulle saakka, mutta se hävitettiin polttamalla, koska oli huonossa kunnossa. Nykyinen luotsitupa rakennettiin vuonna 1989 samalle kivijalalle vuoden 1903 alkuperäisten piirustusten mukaan ja se toimii saaren isännän, purjehdusseura ÅSS:n kerhotilana. Purjehdusseuralla on saaressa kerholaisille oma laituri, jonne voi tarvittaessa kiinnittyä, mikäli varsinaisessa vierasvenelaiturissa ei ole enää tilaa. Lupa on hyvä kysyä etukäteen.

Luotsituvan takaa löytyi hauska kivilabyrintti. 

Saaristolle tyypillisesti kataja kasvaa matalana maatapitkin. Sen kasvusto on välillä niin tiheää, että läpi ei pysty kylkemaan.

Saaren toisella puolella sijaitsee myös valkoinen talo korkealla kalliolla. Kyseinen rakennus on radiomajakka, joka on ollut toiminnassa vuosien 1937-1970 aikana. Nykyään majakka toimii museona. Sisällä on säilytetty vanha radiomajakan sisustus. Lisäksi yhdessä huoneessa on Rödhamnin historiaa esittelevä näyttely.

Radiomajakkaa hoiti kolme majakanvartijaa, jotka asuivat perheineen virka-asunnossa Långössä. Tuolloin 1930-luvun lopula radiomajakka oli käänteentekevä uusi navigaation apuväline. Jokaisella radiomajakalla oli oma signaalinsa. Laivat eivät enää olleet riippuvaisia pookeista ja loistoista, jotka eivät aina näkyneet pimeällä tai huonolla säällä vaan pysyivät nyt kurssissa radiosignaalun avulla. 1970 tekninen kehitys oli ohittanut radiomajakat joten se lopetettiin ja henkilökunta muutti pois.

Museoon ei ollut pääsymaksua, vaan jokainen sai mennä itse sisään ja tutustua rauhassa näyttelyyn.

Vaikka paikka onkin nyt museo, ovat kaikki laitteet toimintakunnossa.

Näkymä radiomajakalta satamaanpäin. Rödhamnin vierasvenesatama ja saari on paikkana sopivan pieni. Venekunnan pienimmätkin jäsenet jaksavat kulkea sen ympäri, vallankin kun luonnosta löytyy kaikenlaista jännittävää ihmeteltävää.

Lillbackan vierasvenesatama Högsåralla

Taalintehtaalta siirryimme seuraavaksi pienen merimatkan jälkeen Högsåraan. Heti saavuttuamme rantaan tiesin, että tulisin rakastumaan tähän saareen! Näin jälkikäteen voin kertoa, että tämä oli minun mielestä lomamme ihanin paikka.

Satamaan mahtuu noin 25 venettä. Satama-alue huokui juuri sitä saaristolaisidylliä, jota olin tänä kesänä lähtenyt lomallani etsimään.

Heti satamasta löytyi saaren kartta, josta selvisi tärkeimmät paikat, missä vierailla. Kartan sai palauttaa samanlaiseen postilaatikkoon. Näitä löytyi pitkin saarta muualtakin.

 Vanhoja veneitä oli hyödynnetty hauskasti rakennusten katoiksi.

Satamasta löytyi myös luksusta. Tähän "leipomolaatikkoon" tuotiin aikaisin aamulla ja uudelleen iltapäivällä uusi satsi täytettyjä (kinkkua ja juustoa) lettuja ja tuoreita vastaleivottuja sämpylöitä! Oli aivan ihanaa kun sai hakea tuoreet sämpylät aamiaispöytään veneelle. Leipomukset maksettiin käteisellä tasarahalla kylmälaukkujen edessä olevaan lippaaseen. Mahtavaa, että joku jaksaa heti aamulla nousta leipomaan, ISO kiitos, hyvälle maistui!

Aivan sataman vieressä oli upea ja lapsiystävällinen uimaranta. Löytyi kunnon hiekkaa ja aurinkotuoleja.

Merellisiä yksityiskohtia satamasta.

Satamassa oli hyvin ystävällinen henkilökunta. Saimme varattua saunavuoron ja pääsimme nauttimaan hyvistä löylyistä.

Huussiraportti: hotelli helpotukset olivat siistejä ja tuoksuivat hyvälle =D.

Koiria opastettiin tekemään tarpeensa hieman kauemmaksi satamasta.

Saarella oli hauskasti merkitty nähdävyyksiä tällaisilla kylteillä. Tämä opasti sataman aivan läheisyydessä olevalle ensitelle luotsin mökille.

Mökki sijaitsi korkealla kalliolla ja sinne oli osoittan tehty aikanaan rappuset.

Mökin omisti tällä hetkellä yksityinen henkilö, joten paikka oli privaatti aluetta. Yksi kauneimmista näkemistäni private kylteistä =).

 

Kalliolta oli kaunis näkymä merelle.

Itse Högsåran saaresta saatte vielä muutaman oman postauksen. Satama oli pieni ja täynnä saaristoidylliä, voin suositella lämpimäsi pistäytymään. Itse saari on myös sopivan kokoinen tutustua jalkamiehenä, mitä me veneilijät yleensä mailla olemme =).