Minne meri loppuu - mistä taivas alkaa?

Viime viikolla oli helatorstai ja se mahdollisti pitkän viikonlopun merellä. Lähdimme keskiviikkona illalla ajelemaan kohti Elisaarta, jossa oli tarkoitus viettää aikaa. Tuulet olivat tyynet ja pääsimme etenemään Porkkalan selän yli ulkokautta.

Merellä oli suorastaan aavemainen tunnelma, Harvoin meri on niin rauhallinen. Katselin ulos ja mietiskelin, että minne meri loppuu ja mistä taivas alkaa? Kuinka kauas merellä näkee?

Veneemme peräaaltoja =D.

Tämän kesän ensimmäinen kummelikuva =D. Laskeva aurinko maalaili ihania sävyjä maisemaan. Ilta-auringossa on aivan oman takeinen tunnelma.

Porkkalan selkää ylittäessä sain yhden lintupinnan. Näimme laulujoutsenen. Siellä se uiskenteli aivan ypönä keskellä selkää. Tämä taisi olla viime kesän poikasia, sillä se ei ollut vielä ihan kokonaan valkoinen. Nätti lintu silti.

Kovalevyt pullistelevat kuvia Rönnskärin majakasta ja taas tuli lisää. Mikä siinä on, ettei voi olla kuvaamatta? Pienenä perusteluna voin käyttää, että nyt oli iltavalo, sellaisia kuvia vielä ole... kait =D.

Saavuimme Elisaaren sopivasti juuri ennen auringon laskua. Kippari teki tulet grillille ja paistelimme hieman iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Yritän jatkossa välttää kuvamaratoneja, joten otetaan tunnelmakuvia Elisaaresta seuraavassa postauksessa.